Onko muita 1967 syntyneitä paikalla? Mitä olette mielestänne
saavuttaneet tähän ikään mennessä? Vastaako tilanne lainkaan sitä mistä nuorena haaveilitte?
Itse luen saavutuksikseni, tärkeysjärjestyksessä:
- 4 lasta, terveitä ja tyytyväisiä, suht hyvin kasvatettuja, murkunkin kanssa vielä läheiset välit :)
- parisuhde (joskin vähän kehnossa jamassa juuri nyt)
- työ, josta pidän ja jonka olen itse itselleni hankkinut, joka tuo ihan kohtuullisen leivänkin taloon
- koulutus (FT)
- talous sellaisessa kunnossa, että pärjäämme, omakotitalo (lainarahalla) mieleisessä paikassa ja kivalla alueella
Eiväthän näistä suurin osa ole mitään omia saavutuksia, mutta olen kuitenkin tyytyväinen tähän kaikkeen. Elämäntilanteeni ei kuitenkaan vastaa millään lailla niitä haaveita ja suunnitelmia, joita minulla alle parikymppisenä oli! Miten se elämä viekään...
Kommentit (22)
huonoksijääneeseen koulutuksen (yo-merkonomi) verrattuna loistoasiantuntijatyö isossa pörssiyhtiössä - omalla työllä ansaittu, eikä oppiarvolla.
ihan olen ollut päinvastaisessa kuvitelmassa, mutta jos tiedät jonkin opinahjon, josta saa loppututkinnon pelkällä rahalla tai isipapan suhteilla, niin paljasta meillekin.
Sinänsä tietysti hienoa, että koulutuksen puute ei ole haitannut, onnittelut siitä. Mutta jonkinasteista kateutta tuo kommenttisi kyllä implikoi.
Minusta piti tulla laulaja, tanssija, näyttelijä, kirjailija, toimittaja...
- kaksi lasta - olen heistä onnelline. Varsinkin murkkupoika on erittäin empaattinen (ei kuitenkaan "lukumieheiä") :
- toinen liitto hyvä. Tässä tarkoitus olla loppuelämä.
- huonoksijääneeseen koulutuksen (yo-merkonomi) verrattuna loistoasiantuntijatyö isossa pörssiyhtiössä - omalla työllä ansaittu, eikä oppiarvolla.
- velaton rivari Espoossa järven rannalla hyvien yhteyksien päässä.
- paljon ystäviä ja ihania ihmisiä lähellä (siis henkisesti)
- elämänkoulu on opettanut monta asiaa itsestäni, mutta vielä on matkaa itsensä kehittämisessä.
Olen aika tyytyväinen. Tosin nyt olisi viime hetket vaihtaa työpaikkaa/alaa. Opiskella lisää.