Ahdistaako ketään muuta jatkuva kilpailu?!
Kilpailu (ei välttämättä aina tietoistakaan) kenellä on kaunein koti, komein auto, etevimmät lapset jne? Puolituttujen kanssa on vaikeaa jutella ihan arkipäivän asioista, kun aina joku alkaa kehuskella, kuinka meidän lapsi osasi lukea jo neljävuotiaana, oppi kertotaulun viisivuotiaana, mies on niin hyvässä asemassa työpaikallaan jne. jne. Vai olenko vain kateellinen? Olen ihan tyytyväinen omaan elämääni, minulla on ihan tavallinen mies ihan tavallisessa työssä, ihan tavalliset lapset joita rakastan suunnattomasti ja tullaan ihan kohtuullisen hyvin toimeen. Ja kuulumme ehkä jopa hyväosaisiin. Silti tällainen jatkuva kilpailu kaikilla elämänaloilla jotenkin ahdistaa.
Kommentit (45)
ollaan kaikki tavallisia duunareita.
Mutta täällä kyllä olen tuohon törmännyt!
Jos jotain hyvää itselle tapahtuu ja sen haluaa jakaa toisen kanssa, niin heti sen toisen täytyy latistaa tai keksiä jotain parempaa, että "voittaisi".
Lause kuvaa loistavasti sosiaalista kanssakäymistä monessakin tilanteessa.
Vähän huolestuneen pingottunut tunnelma, väkinäistä naurua, eikä kukaan uskalla sanoa mitään sellaista joka voisi asettaa tuon hyvin menemisen kyseenalaiseksi.
Kilpailu ahdistaa, ihmetyttääkin se, miten jonkun elämä pyörii koko ajan kilpailun suossa,
Koko ajan pyörität päässä kilpailen nyt että ehdinkö tehdä hirveästi töitä tänään ja kilpailen nyt että ehdinkö maistamaan kaikkia 50 viiiniä illan viinitarjoilussa 1000 muun kanssa ja kilpailen nyt että
miten saan cv: ni näkyviin mahdollisimnan hyvin ja kilpailen palkasta naapurini kanssa ja katson kaikkien verotiedot, että voin varmistaa että todellakin kilpailen ja kilpailen
megaluokan asunnosta ja hirveästä lainasta ja tyrkytän oikein itseni töihin tyrkylle että ottakaa minut kun kilpailen kaikesta.
Näitä ihmisiä on ja näin ovat itse sanoneet.
Too sad.
esimerkiksi minä tiedän olevani puiston paras suihinottaja. Se on taito josta voi olla ylpeä.