Ahdistaako ketään muuta jatkuva kilpailu?!

Helvetissä on aivan erityinen paikka naisille jotka eivät tue toisia naisia, vaan etsivät vikoja toisista naisista asettaen itsensä "ylemmälle" sijalle. Jotkut akat vihaavat kaikkia maailman naisia, kokevat että kaikki kaunis/hyvä on heiltä pois, voisivat olla toisenlaisia mutta ovat mieluiten happamia, kateellisia ja katkeria. Aina tulee olemaan nuorempia ja kauniimpia ihmisiä koska jokainen meistä vanhenee, mutta se onkin eri asia miten siihen suhtautuu olemalla katkeran negatiivinen vai positiivinen, muut sekä itsensä hyväksyvä. Kannattaa miettiä kumpi kannattaa, jo ihan sen oman hyvinvoinnin kannalta.

Osui tämä kirjoitus kohdalle yhden googlauksen myötä. - Itse ole sitä mieltä, että ei ole tervehenkistä ystävyyttä kilpailla toisen kanssa. Itse asiassa ei se ole ystävyyttä ollenkaan. Ystävyys on luottamusta ja molemminpuolista tukemista. Ei oikean ystävän kanssa kilpailla, vertailla ja kadehdita. 

Tuollainen sosiaalisesti taitamaton ja ystävyyteen kykenemätön kilpailuhenkinen ihminen on pohjimmiltaan rassukka, joka tarvitsee toisia ihmisiä vain vertailuobjekteiksi. Ei sellainen ihminen ole itsenäinen tai aidosti onnellinen, pysty myöntämään erehdyksiään, mokaamaan ja nauramaan itselleen.

Osui tämä kirjoitus kohdalle yhden googlauksen myötä. - Itse ole sitä mieltä, että ei ole tervehenkistä ystävyyttä kilpailla toisen kanssa. Itse asiassa ei se ole ystävyyttä ollenkaan. Ystävyys on luottamusta ja molemminpuolista tukemista. Ei oikean ystävän kanssa kilpailla, vertailla ja kadehdita. 

Tuollainen sosiaalisesti taitamaton ja ystävyyteen kykenemätön kilpailuhenkinen ihminen on pohjimmiltaan rassukka, joka tarvitsee toisia ihmisiä vain vertailuobjekteiksi. Ei sellainen ihminen ole itsenäinen tai aidosti onnellinen, pysty myöntämään erehdyksiään, mokaamaan ja nauramaan itselleen.

En koe mitään tarvetta tuollaiseen vertailuun, olen oikeasti tyytyväinen siihen mitä meillä on.

On jotnekin tälle ajalle tyypillistä. Kehuskellaan tosi suoraan omia asioita. Lapseni on vasta taapero, mut mammojen jutut on just tota, et mun lapsipa oppi jo kuivaksi, 1-vuotiaana, aattele! Myös kaikilla muilla elämän alueilla tota samaa, meilläpä on uushieno omakotitalo jne... Oon kans miettinyt, et oonko kateellisuuteen taipuvainen ihminen. Mut erotan kyllä nää kehuskelijat oikeista ystävistä.

En koe mitään tarvetta tuollaiseen vertailuun, olen oikeasti tyytyväinen siihen mitä meillä on.

Täällä jatkuvasti.

mukava relata kun muut heiluu, ne ei edes huomaa paikallaan olijoita.



Tietenkin jos tarvitsisin jotain niin lähtisin mukaan rumbaan.

Kilpailu (ei välttämättä aina tietoistakaan) kenellä on kaunein koti, komein auto, etevimmät lapset jne? Puolituttujen kanssa on vaikeaa jutella ihan arkipäivän asioista, kun aina joku alkaa kehuskella, kuinka meidän lapsi osasi lukea jo neljävuotiaana, oppi kertotaulun viisivuotiaana, mies on niin hyvässä asemassa työpaikallaan jne. jne. Vai olenko vain kateellinen? Olen ihan tyytyväinen omaan elämääni, minulla on ihan tavallinen mies ihan tavallisessa työssä, ihan tavalliset lapset joita rakastan suunnattomasti ja tullaan ihan kohtuullisen hyvin toimeen. Ja kuulumme ehkä jopa hyväosaisiin. Silti tällainen jatkuva kilpailu kaikilla elämänaloilla jotenkin ahdistaa.

Juttelen paljon esim. puolituttujen äitien kanssa työmatkallani päivittäin, eikä kukaan koskaan kehuskele miehellään tai lapsen taidoillaan. Päinvastoin puidaan usein yhdessä lasten ja arjen ongelmia.

emme silti jaksa lähteä kilpailuun ja ottaa osaa, sillä mahdollisuutena on myös häviö. Eikä kukaan halua hävitä. Joten mukavampi vain olla sivussa kaikesta.

Jos niin käy kohautan vain olkaa ja pistän huumoriksi tai en sano mitään. Jos mun lapseni ovat eteviä jossakin 'kehuskelen' vain heille joiden tiedän olevan aidosti iloisia puolestani.

olen tarpeeksi vahva elämään omaa elämääni ilman jatkuvaa kateutta ja kilpailua.



mielestäni maailma on matkalla turmioon nykyisellä kulutuksella ja kaaoksella. ihmiset ja luonto voivat huonosti kaiken kiireen ja kilpailun keskellä. sanoudun irti moisesta.



olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni. onnellisuus tulee kuitenkin sinusta itsestäsi eikä esim. siitä että sinulla on kalliimpi ja hienompi auto kuin naapurilla. tai että ostit kalliit uudet kengät.



ostamme kaiken käytettynä mitä vain löydämme. kulutamme mahdollisimman vähän ja kierrätämme paljon. uusia vaatteita ostan vain muutaman vuodessa, nekin töihin tai juhliin. pyöräilen ja harrastan ilmaisia harrastuksia. rahaa tarvin vain sen verran että perheeni tulee toimeen.



irroita itsesi oravanpyörästä ja voit paremmin!!

yms. paikoissa. Toisaalta en hirveästi haluaisi ko. kerhoissa käydä, mutta jotenkin tuntuu lasten vuoksi, että en ihan viitsisi olla käymättäkään, että lapset vähän tutustuisivat ikätovereihinsa. Mutta tosiaan oikeiden ystävien kanssa ei ole tällaista, mutta liittyy ehkä enemmän näihin puolituttuihin, joiden kanssa ei aina keskustelu ole oikein luontevaa. Tällaisessa seurassa harva pystyy laskemaan leikkiä omalla kustannuksellaan, jotenkin tuntuu, että kunhan kaikki nyt vain ajattelisivat, että meillä menee hyvin. Itse olen jonkun kerran heittänyt itsestäni jotain hölmöä, ja saanut pitkiä katseita osakseni. Itse olen kotoisin maalta ja muuttanut työn ja perheen perässä kaupunkiin. Tuolla junttilassa elämä oli aika paljon rennompaa. Täytyy oppia suodattamaan, ukon kanssa iltasella vain näitä juttuja joskus ihmetellään

ap

Enkä silti koe eläväni mitenkään tynnyrissä.

paitsi tällä palstalla tietysti. Omassa tuttavapiirissä on ainakin ihan kiva vertailla lasten kehitystä, mutta pikemminkin niin että huomataan miten lapset kehittyy eri osa-alueilla eri tavalla. Toinen osaa ajaa pyörällä ilman apupyöriä ja toinen värittää pikkutarkasti kuvia. Ei nämä niin vakavia asioita ole.

Ei tarvita kuin vallanvaihto niin menetätte autonne ja mökkinne. Se on pienestä kiinni.



Ammattitaito ja kädentaidot ne on asioita jotka ovat rahaakin arvokkaampia. Niitä tulisi varjella ja esitellä sekä kartuttaa.



Kaiken voi viedä pois mutta ammattitaitoa ei noin vain viedä se on luissa ja ytimissä.



Naurattaa kun taitamattomat tunarit leuhkivat asioilla joita omistavat, mutta heidän taitonsa ovat nolla. Arvostan enemmän ihmistä joka osaa kuperkeikan, kuin ihmistä jolla on 3 autoa.



Tietenkin tulisi kehua ammattitaitoa jolla 3 autoa on hankittu eikä niinkään esineitä.



Silti trapetsitaiteilija vie voiton arvostuksessa vaikka vastassa olisi 3 autoa ostanut toimitusjohtaja.

On vain vaikea arvostaa lihavaa toimitusjohtajaa. Se on hyvin vaikeaa.

niin tekee mieheni ja lapsetkin.

Itsetunto ongelmainen miettii tuollaista.

Itse en ole ainakaan häiritsevään kilpailuun törmännyt, joskus on tullut verrattua lasten taitoja. Mutta ihan mielenkiinnosta, ei kilpailumielessä. Ainahan jos lapsista puhuu, niin joku voi kääntää sen "kehuksi", toisaalta taas ei saisi valittaakaan, kun sitten on kiittämätön eikä saisi lisääntyä.

ja vika on päässäni : D



anteeksi keskustelunaloitus



ap