Uuvuttava vanhempainilta taas takana

Meillä esikoisen päiväkodin vanhempainilloissa johtaja ja muutamat pitkäaikaiset luottoasiakkaat (homssuisest kukkahattutädit) kehuvat kilvan päiväkodin toimintaa ja sen pedagogiikan erityislaatuisuutta.



Minkäänlaista kriittistä ja rakentavaa keskustelua ei saada koskaan aikaiseksi. Ilmeisesti sitä halutaan myös välttää, jotta kukaan ei leimautuisi "hankalaksi asiakkaaksi"



Iltojen perusviesti on, että 'kaikki on hyvin ja kaikilla on kivaa'



Isä

lapsistaan. Ja esittelykierros on ihan ehdoton. Haluan mielelläni tuntea ainakin ulkonäöltä lapseni kavereiden (koskaan ei tiedä, kuka luokkakavereista on tuleva muutenkin kaveri) vanhemmat.



Ja saatan joskus esimerkkinä mainita jotain omastanikin esim. Meillä on pitänyt rajoittaa tietokoneella olemista kovasti, miten teillä?

ainakaan. Kaikki eivät halua tuoda itseään esille, kyllä riittää että tuntee opettajan. Opettajan kanssa keskustelen mielelläni lapseni asioista. En halua edes tavata muita vanhempia.



"Ja esittelykierros on ihan ehdoton. Haluan mielelläni tuntea ainakin ulkonäöltä lapseni kavereiden (koskaan ei tiedä, kuka luokkakavereista on tuleva muutenkin kaveri) vanhemmat. Ja saatan joskus esimerkkinä mainita jotain omastanikin"

Ovat sujuneet hyvin ja olen oppinut paljon. Mitaan kehumiskerhoja ei ole ollut. Koulun opettajat jakavat lappusen vanhemmille. Lappuseen saa kirjoittaa kysymyksensa tai asiansa opettajalle yhteystietojen kanssa. He sitten vastaavat naihin kysymyksiin myohemmin henkilokohtaisesti jokaiselle vanhemmalle. Toimii hienosti.

kehitystarpeista tai erilaisuudesta ei puhuta. Äänessä ovat niiden lastten vanhemmat joilla on ainakin olevinaan erityisen fiksut ja taitavat lapset. Ei sillä että haluaisin kuulla kenenkään lapsen sairaskertomusta tai kuntoutussuunnitelmaakaan. Vanhampainvartit on mielestäni sitä varten että voi puhua tarkemmin ja yksilöllisemmin.

Ja minusta se oli todella hyvä! Vanhempana tiedän myös miten tähän lapseen liittyviin juttuihin kotona reagoida nyt paremmin.

Kyllä siis joidenkin yksittäisten lasten kohdalla on vanhemmalta fiksua puhua lapsestaan ja hänen erityisyydestään.

lapsistaan. Ja esittelykierros on ihan ehdoton. Haluan mielelläni tuntea ainakin ulkonäöltä lapseni kavereiden (koskaan ei tiedä, kuka luokkakavereista on tuleva muutenkin kaveri) vanhemmat. Ja saatan joskus esimerkkinä mainita jotain omastanikin esim. Meillä on pitänyt rajoittaa tietokoneella olemista kovasti, miten teillä?

tämän vuoden vanhempainilta vasta tulossa. Tähän asti siellä on kuitenkin KYSYTTY ja PYYDETTY kaikkia vanhempia kertomaan lapsensa hyvistä puolista ihan ääneen kaikkien kuullen. Sillä on kuulemma joku ryhmäytystarkoitus, jossa vanhempien pitäisi oppia tunteman ja ymmärtämään toisiaan ja lastensa kavereita ja suhteuttamaan omia juttujaan muiden juttuihin. Yhtenä vuonna piti kirjoittaa kehumiskirje lapselle ja me luultiin että ne jää vaan lapsen itse nähtäväksi, mutta sitten ne pitikin lukea ääneen kaikille. Pitäiskö tämmöiseen kysymykseen sitten mutista vaan että "no joo, kunhan on"?

Valitettavasti aika harvassa paikassa vaan käytössä.

Ei tarvitse päivitellä sen NicoPetterin matematiikan taitoa ja kysellä opettajalta miten sen huomioi. Voi myös kysyä yleisellä tasolla mikä käytäntö opettajalla on sellaisille lapsille jotka ovat tehneet tehtävänsä ennen tunnin loppua.



Uskon siihen että luokan muiden niiden hiljaisten vanhempien joukossa on myös samasta aiheesta kiinnostuneita, mutta eivät kysy asioista. Nämä kysymykset voivat hyödyntää useampia vanhempia siinä luokassa. Mutta ne voi muotoilla yleisiksi kysymyksiksi, eikä mainita aina sitä omaa lastaan.



Itse kysyn mielelläni esim. seuraavia asioita vanhempainilloissa aina uuden opettajan kohdalla riippuen kuka lapsistani on kyseessä:

- Mikä lapsi sitten tekee kun on tehnyt annetut tehtävät ennen tunnin loppua?

- Käytetäänkö kenkiä ruokalaan mennessä?

- Käydäänkö liikuntatuntien yhteydessä suihkussa (ja montako suihkua on)?

- Mitä keinoja opettaja käyttää työrauhan säilyttämiseksi: Onko jotain rankaisu/palkitsemiskäytäntöä (näistä opettajat yleensä kertoneet, mutta tarvittaessa lisäkysymyksiä selventääkseni miten toimii)?

- Miten paljon kouluavustaja on tunneilla käytössä?

jne. Eli kysymyksiä riittää



Päiväkodin puolella kysymyksiä on vielä enemmän...

lastaan yläasteen vanhempainillassa. No huh huh. Taidan taas suosiolla jättää väliin moiset kekkerit.



Olen peräti kaks kertaa käynny koulujen vanhempainilloissa. Sitten mulle riitti. Mua ei todellakaan kiinnosta muut lapset jotka ovat olleet poikieni luokalla, eikä heidän vanhempansa.



Lapsia on neljä ja vanhin 19 vuotias. Vanhempain varteissa olen muutaman kerran käynyt, mutta yleensä sysään miehen niihinkin.

Yleistä kiinnostavuutta?



Meidän esikoinen aloitti esikoulun ja ollaan ihan täpinöissään oltu niin lapsi kuin vanhemmatkin, tämä ei ole samanlaista varmaan neljännen lapsemme kohdalla? ;)



Me luultavasti ollaan niitä vanhempia tulevassa ekassa vanhempienillassa että joristaan outoja lapsestamme (varsinkin tämän ketjun luettuani) mutta suohan ulosantini anteeksi, se mikä ei kiinnosta SINUA saattaa olla minusta kiinnostavaa. Yleisestä kiinnostavuudesta en mene sanomaan mitään, minusta on mukava kuunnella mitä kerrottavaa vanhemmilla on lapsistaan.



Tsiljoonaa kertaa en ole jotain asiaa kuullut opettajalta. Tiedän mm. tarhassa tapahtuneesta remontista, siitä on puhuttu suullisesti, on tullut kirje lapsen reppuun, sähköpostissa aiheesta kirjoitettu, on mainittu tarhassa olevalla ilmoitustaululla ja varmaan puhutaan vanhempainillassakin MUTTA joistain asioista on hyvä puhua useampaan kertaan.

- Ajattele mitä jankkaamista se onkaan sielä työskentelevälle jonka kuuluu asiasta kertoa, ettei käy niin että joku vanhempi ei lue sähköpostia, lappu kotiin ei päädykään vanhemmille, kiireessä ei humaa vilkaista ilmotustaulua eikä opettaja ole maininnut remontista KAIKILLE 23 vanhemmalle (niinkuin muistaa kenelle siitä jo kertonut)!

Jankkaaminen taitaa kertoa siitä miten hyvin asiat kulkee? :)



Olen vihreä tässä esikoulu -ja koulumaailmassa ja innoissaan vielä näin esikoululaisen vanhempana ja saatan pari lausetta liikaa puhua??



Mutta parempi kai se kuin ollaan kaikki hiljaa ja puhutaan vaan asiallisesti? Onko se sinun luonne? Miksi ihmiset ei saa olla omia pulppuavia itseään, kai ymmärrät että jotain saattaa ärsyttää se, ettei ihmiset kerro mitään. Ollaan asiallisen -hiljaa-



Minusta ERITYISESTI ääneen pitää päätyä ne vanhemmat jotka kokee että lapsella on joku asia vaivana, haittana tai ongelmana. Joku juttu on helppoa ja sitä lapsi saa liikaa ja tylsistyy?



Me kuulutaan siihen enemistöön, jolla lapsi menee tarhaan, on kiva päivä ja mennään kotiin.

Mutta ei saa olettaa että kaikilla on samaa.

Ja vaikka kokemus on hyvä, niin varmaan se on hyvä tietää?

Mun äiti ei käynyt missään mun vanhempainilloissa, koska "siellä on kuitenkin kaikki samat asiat kun siskosikin koulussa oli". Mulla on siis 3 vuotta itseäni vanhempi sisko. Ja äiti on luokanopettaja.



No joka tapauksessa teininä tulkitsin asian niin, että minä ja mun koulunkäynti ei ole mun äidille tärkeää. Ainakaan niin tärkeää kuin siskon. Ja mä olin sellaisella yläasteella, jossa jokainen oppilas oli jollakin painotteisella luokalla. Vanhempainilloissa oli paljon juuri niihin asioihin liittyvää asiaa, jota ei varmana mun siskoni yläasteen vanhempainilloissa kerrottu.



Miettikää siis sitä, että vanhempainiltaan osallistuminen voi olla tärkeää sen teidän lapsen kannalta. Menkää sinne vaikka lukemaan kirjaa.

Meillä esikoinen aloitti eskarissa mutta toivon että jaksan olla yhtä kiinnostunut myös neljännen lapsen koulusta yläasteella.



Oma muisto näin kolmantena lapsena oli ettei vanhempia kiinnostanut. Se tuntuu pahalta, kadehdin niitä luokkakavereita joitten vanhemmat oli mukana lapsen elämässä.



Onko sinun asenne ollut sama myös esikoisesta vai onko vaan lapsia ollut liikaa, ettei niistä jaksa olla kiinnostunut?



61

Olihan se välillä minustakin puuduttavaa. Meillä taas opettaja yritti vähän kyselläkin vanhempien mielipiteitä, muttei kukaan oikein alkanut jaarittelemaan mitään.



Ymmärrän kyllä että jos jotkut alkavat jaarittelemaan omista lapsistaan, niin hermot siinä menisi. Jäisivät mielummin sitten opettajan kanssa keskustelemaan illan jälkeen, tai kertoisivat juttunsa vanhempainvartissa.

joka on vielä päiväkoti-iässä. Ei siis vielä kovinkaan montaa vanhempainiltaa takana. ;)



Vasta viimevuosina olen tajunnut oman äitini olleen tosi masentunut (yh:kin vielä) kun mä olin muksu, joten se ehkä selittää ettei vaan ollut voimia lähteä jotain löpinöitä kuuntelemaan. Ala-asteella varsinkaan, kun itse on vastaavassa laitoksessa töissä. Mutta en väheksy sitä faktaa, että mulle tuli tunne etten ole äidille tärkeä. Ja myös tunne siitä, että mun sisko on jotain suurta ja ihmeellistä, johon mä en ikinä tule yltämään.



60

Vuosi sitten, ekaluokkalaisen lapseni ensimmäisessä vanhempainillassa kävi juuri noin kuten ap:lla, eli aikaa oltiin varattu 2 tuntia ja se venähti reilu kolmetuntiseksi pelkästään jaarittelevien äitien ja liian - anteeksi julma ilmaisu - nörtin nuoren opettajan vuoksi, joka ei uskaltanut näyttää, kuka on vanhempainillan "puhemies", vaan antoi pienen ja varsin äänekkään porukan jyrätä läpi kaikki omat asiat mennen tullen.



Tänä vuonna olin kokemusta viisaampi ja sanoin heti alkuunsa opettajalle, että voin olla paikalla max. "siihen ja siihen" saakka (mikä oli kohdallani se 2 tuntia). Toimi hyvin ja aion vastaisuudesakin käyttää samaa taktiikkaa.



Toiset jäivät vielä luokkahuoneeseen a) jyräämään tai b) kuuntelemaan jyrääjiä tuon kahden tunnin jälkeenkin; meitä oli vain muutama vanhempi, jotka poistuimme paikalta tasan kahden tunnin päästä. Kieltämättä ihmetyttää, että sama kaava toistui taas uudelleen.



Kahden tunnin luulisi näin maallikon näkökulmasta olevan ihan riittävä aika vanhempainiltaan, mutta ilmeisesti asianlaita ei aina ole niin. Muista luokista väki tyhjeni samoihin aikoihin kuin itse lähdin, mutta "meidän" luokassa keskustelu jatkui vilkkaana ja äänekkäänä ties miten pitkään.

moni vanhempi tunsi toisensa jo ennestään ja moni lapsi oli ollut päiväkodissa samassa ryhmässä jo ennen eskaria. Meitä uusia kaupunkiin ja alueelle muuttaneita eskarilaisten vanhempiakin oli muutamia. Odotin, että ilta pitää sisällään yleistä lätinää pk:n tavoista, varhaiskasvatussuunnitelmasta ja opsista, mutta ilta olikin jotain ihan muuta.



Toki nämä "lätinät" käytiin läpi, mutta sitten vanhemmat kertoili lastensa sutkauksia (meillä enkkupainotteinen pk, pari lasta natiiveja, muut ihan suomeä pelkästään puhuvia) ja väärinkäsityksiä ja me nauroimme kaikki vedet silmissä koko sen kaksi tuntia. Kukaan ei mahtaillut lapsensa taidoilla ja huoliinkin sai asianmukaiset ohjeet. Ihania vanhempia. Muutenkin vedetään varmasti yhtä köyttä kaikesta ja ollaan pk:n henkilökunnan puolella kaikissa hallinnollisissa (pk:n ja kaupungin välisissä) ristiriidoissa.

Vai pitäis kaikkien kuullen kehua omaa lastaan yläasteen vanhempainillassa. No huh huh. Taidan taas suosiolla jättää väliin moiset kekkerit.

Olen peräti kaks kertaa käynny koulujen vanhempainilloissa. Sitten mulle riitti. Mua ei todellakaan kiinnosta muut lapset jotka ovat olleet poikieni luokalla, eikä heidän vanhempansa.

Lapsia on neljä ja vanhin 19 vuotias. Vanhempain varteissa olen muutaman kerran käynyt, mutta yleensä sysään miehen niihinkin.

Minäkin opin nopeasti jättämään vanhempainillat väliin. Yhdessä vanhempainillassa ope laittoi meidät vanhemmat tekemään ryhmätöitä ja se oli mun viimeinen vanhempainilta. Kyllä mä varmaan neljässä ehdin käydä, ja kaikissa niissä oli esittelykierros. Sekin oli mulle lähes ylivoimaista, mutta tuo ryhmätyöskentely oli jo todellakin liikaa. Mä varmaan kuolisin, jos joutuisin ääneen lukemaan kaikkien kuullen joitain sepustuksia. Ja mua ei tosiaan lasteni koulukavereitten vanhemmat voisi vähempää kiinnostaa.

Meillä ei kumpikaan käy vanhempainilloissa, vanhempainvarteissakin todella harvoin, jos ope ihan välttämättä haluaa nähdä. Niistäkään ei mitään ole jäänyt käteen. Kaikki asiat, mitä niissä on tullut esille, on ollut muutenkin tiedossa. Lapsista vanhin on 22-vuotias, nuorin on pieni alakoululainen.

ihan melkein kaksi tuntia, kyllä sun täytyy ollakin lopen uupunut :)

Minä en ymmärrä miksei koko vanhempainiltoja vain lopeteta. Opet jakaisi samat yleiset asiat paperilla reissarin välissä koteihin. Niin jäisi nämä joutavat vanhempien jaaritukset kuulematta.

Katsoin ikkunasta kun toisen luokan vanhemmat lähtivät ajallaan ja meillä vaan kestää ja kestää, kun jotkut halluavat päteä..

ap:n kuvailemia "minä ja minun lahjakkaat kersani" -ihmisiä. Osui ja upposi.