Uuvuttava vanhempainilta taas takana

vanhempainiltoja, koska siellä on just tälläinen meininki. Aikuiset kehuvat ja kuvailevat kilpaa jälkikasvuaan, ihankuin yleisöä yhtään kiinnostaisi.



Ylakoulussa onneksi on eri tyyli ja vanhemmat ehkä jo viisastuneet.



Vanhempainillat ovat pakkopullaa minullekin

mua vaan niin huvitti tuo uuvuttavuus

kun ei ole omaa kokemusta. No, Siperia opettaa sinuakin. Jäämme oodottamaan kokemustesi karttumista.

jos ei yhtään kiinnosta kuunnella muita ja pitää itseään niin täydellisenä

minusta vanhempaian illat pitäsi juurikin olla paikkoja joissa voidaan kesustella lapsista eikä Vain kuunnella opettajan esitystä sioita jotka voi lukea infokirjeestä.

Jos joku kertoo oman lapsen tekemisistä ja tarpeista--niin harvoin se kehuskelua on. Monesti tuppisuuna istuu rivi vanhempia, joiden lapsilla on samat taidot ja tarpeet. Monesti ongelmien ratkaisut auttavat monia muitakin.

Siellä nähdään päivittäin jompaa kumpaa vanhempaa ja sitten on vielä hoito-ja kasvtuskeskustelut.

Sitten taas äidin näkökulmasta: koululaiseni vanhempainiltaan menen ihan mielelläni kunhan se on lapseni omassa luokassa oman open vetämänä. Ap:n tavoin olin juuri puuduttavassa sali vanhempainillassa jossa rehtori selittää ummet ja lammet, terv.hoitaja piipittää pienellä äänelle joka vuosi samat jutut, talkkari kertoo työnkuvastaan jne. Tuon kaiken voisi pitää koulun uusille oppilaille eikä joka vuosi kaikille.

Rehtorilla on yleisessä tilaisuudessa aina painavaa asiaa, usein myös joku ulkopuolinen luonneoija, viimeksi lastenpsykologi ja sitä ennen MLL:n nettikouluttaja. Luokan omassa tilaisuudessa on opesta kiinni, miten hän vetää tilaisuuden, pysytäänkö asiassa vai sooloileeko vanhemmat. YLeensä se on se paikka missä voi kysyä käytännön asioita, jotka ei yleisistä tiedotteista selviä.

suoraan kouluille, eskariin tms. Vain niin siellä voidaan kehittää toimintaa.

Minulle se on mahdollisuus oppia, nähdä ja kuulla siitä, mitä lapset päivittäin koulussa tekevät ja kenen kanssa. Tykkään myös nähdä muita vanhempia ja keskustella heidän kanssaan lasten asioista.



Nim. sosiaalinen korkeakouluopettaja

luokkaretken aikana luokkatoimikunnan vetäjä sai hirveät valitukset suunnitteilla olevasta retkestä, mikään ei meinannut kelvata, mikään kuljetustapa ei ollut oikea jne. Nyt kun piti valita uusi vetäjä niin eipä nämä marisijat sitten vaivautuneet itse samaan hommaan..

Positiivisuutta kehiin, moni tarvittava muutos lähtee itsestä.

Kuopus on esikoulussa. Eilen oli vanhempainilta. Aikaa meni melkein 2 tuntia, kun muutamat vanhemmat haluavat ääneen laveasti kuvailla omia asioitaan ja lapsensa tarpeita, vahvuuksia ja tekemisiä. Puhutaan ihan vain sen takia että saadaan olla esillä ja huomiota? Minä, minä ja minä, sekä minun Emmini ja Mironi sitä ja tätä...

Eikä nämä jutut voisi säästää vanhempainvarttiin?

Uskomattoman itsekästä ja lapsellista jaarittelua. Ihan kuin vanhemmat olisivat "hullumpia" nykyisin.

ihailen vanhempia jotka uskaltavat puhua lapsistaan ja ongelmistaan muiden kuullen, eikä tarvitse esittää mitään onnellista idylliä.

pitäisi mennä yksilökohtaisiin ongemiin ja miettiä ohden lapsen oppimisen ongelmia tms. tai muita tarpeita, vaan keskittyä asioihin, mitkä koskevat koko ryhmää tai sen keskinäistä vuorovaikutusta.



Jokainen voi varmaan ihan kahdenkesken jutella opettajan kanssa oman lapsensa erityistarpeista - miksi tuhlata sellaiseen usean sellaisen ihmisen aikaa, jota asia ei kosketa millään tavalla.

pitäisi mennä yksilökohtaisiin ongemiin ja miettiä ohden lapsen oppimisen ongelmia tms. tai muita tarpeita, vaan keskittyä asioihin, mitkä koskevat koko ryhmää tai sen keskinäistä vuorovaikutusta.

Jokainen voi varmaan ihan kahdenkesken jutella opettajan kanssa oman lapsensa erityistarpeista - miksi tuhlata sellaiseen usean sellaisen ihmisen aikaa, jota asia ei kosketa millään tavalla.

Niin samaa mieltä. Yhden lapsen ongelmat keskustellaan vanhempainvartissa/keskustelutunnissa, ei koko ryhmälle tarkoitetussa vanhempainillassa.

Esikoiseni päiväkodin vanhempainillassa muutama vuosi sitten meinasi mennä järki/hermot kun yksi mamma oli koko ajan äänessä. Mistä tahansa puhuttiinkaan niin heti aloitti "Meidän Nico-Petteri.....". Heti vanhempainillan alussa hoitajat sanoi että tämä ilta on tarkoitettu sitä varten että keskustellaan yleisistä jutuista, jos joku haluaa keskustella syvällisemmin omasta lapsestaan, varataan aika. No mamman piti kuitenkin päästä ääneen. Hoitajat sanoi että pienten ryhmässä nuorimmillekin aloitetaan pottailut. Eiköhän se mamma kuluttanut 5min kuvailemalla laveasti kuinka heidän Nico-Petterille on jo aloitettu pottailut silloin ja silloin ja miten asiassa on edistytty. Sitten kun puhuttiin ulkovaatetuksesta, niin eiköhän mamma latele tulemaan kuinka N-P:lle pitää täsmälleen pukea vaatteet ja mitä vaatetta pitää olla eri pakkasasteissa. Hoh hoi. Hiemanko venähti ilta...

pitäisi mennä yksilökohtaisiin ongemiin ja miettiä ohden lapsen oppimisen ongelmia tms. tai muita tarpeita, vaan keskittyä asioihin, mitkä koskevat koko ryhmää tai sen keskinäistä vuorovaikutusta.

Jokainen voi varmaan ihan kahdenkesken jutella opettajan kanssa oman lapsensa erityistarpeista - miksi tuhlata sellaiseen usean sellaisen ihmisen aikaa, jota asia ei kosketa millään tavalla.

ja luokan dynamiikkaan nämä yhden/useamman oppilaan erityispiirteet valitettavasti kyllä vaikuttavat.

tämän vuoden vanhempainilta vasta tulossa. Tähän asti siellä on kuitenkin KYSYTTY ja PYYDETTY kaikkia vanhempia kertomaan lapsensa hyvistä puolista ihan ääneen kaikkien kuullen. Sillä on kuulemma joku ryhmäytystarkoitus, jossa vanhempien pitäisi oppia tunteman ja ymmärtämään toisiaan ja lastensa kavereita ja suhteuttamaan omia juttujaan muiden juttuihin. Yhtenä vuonna piti kirjoittaa kehumiskirje lapselle ja me luultiin että ne jää vaan lapsen itse nähtäväksi, mutta sitten ne pitikin lukea ääneen kaikille.



Pitäiskö tämmöiseen kysymykseen sitten mutista vaan että "no joo, kunhan on"?

Esikoinen on 21 ja jo hänen eskarissaan/ekaluokallaan vanhempain illoissa oli aina joku tuollainen vanhempi.



Minäkään en ymmärrä näitä "kun meidän lapsi sitä ja tätä" ihmisiä - asia ei kuulu muille, sen voi käsitellä myös opettajan kanssa kaksin.



Ihaninta on, että ne samat Niko-Petterin äidit/isät (yleensä kyllä äidit) jylläävät sitten vielä loppuvuodetkin. Ihan sama meno jatkuu niin ala-asteen, ylä-asteen kuin lukionkin vanhempain illoissa. Jei!



Odotan siis innolla tämän syksyn vanhempain iltoja, edessä eskarin vanh ilta, 5. luokan vanh ilta ja 8. luokan vanh ilta. Jipii :)

Ihan typerää oli myös mielestäni se, että jokaisen vanhemman piti esitellä itsensä, kenen äiti/isä on, myös toisen ryhmän vanhemmat. Ei mulla ainakaan jäänyt mieleen, kuka on kenenkin vanhempi ja kuka hakee ja ketä vie, missä asuu ym. Mitä se kenellekkään vieraalle kuuluu. Tunnen ja tiedän lapseni kavereiden vanhemmat, se riittää. Niitä kahdenkeskisiä juttelutuokioita odotan, on kiva kuulla miten oma lapsi on pärjännyt ym.

Jos joku kertoo oman lapsen tekemisistä ja tarpeista--niin harvoin se kehuskelua on. Monesti tuppisuuna istuu rivi vanhempia, joiden lapsilla on samat taidot ja tarpeet. Monesti ongelmien ratkaisut auttavat monia muitakin.

Aina on se Nico-Petteri, jonka erityiset lahjat pitäisi nyt huomioida matematiikassa - tai jossain muussa kohdassa. Toki Nico-Petterin äiti voisi tämän keskustella ihan opettajan kanssa kaksin, mutta silloin jäisi kertomatta muille läsnäolijoille kuinka lahjakas Nico-Petteri on :-).

Siinä kohtaa kun on kyseessä koko koulun vanh ilta seiskojen vanhemmille, ja koulussa on 6 rinnakkaisluokkaa, ei minua todellakaan kiinnosta kuulla Nico-Petterin lahjakkuudesta.

Samoin lukiossa ei ole kovin mukavaa kuunnella "kielletäänhän se ykkösristeily"ä hokevaa äitikultaa, joka aloittaa hokemisensa kaikkien yhteisessä osuudessa ja jatkaa sitä vielä oman ryhmän osuudessa. Kas kun tuon voi ratkaista myös kieltämältä omaa kultamurua menemästä - niin meillä tehtiin.

Meidän oma Nico-Petterimme oli matematiikassa lahjakas yläasteella ja teki sitten lisänä lukion kursseja. Vaan sitä ei koettu tarpeelliseksi julistella vanhempain illoissa :-), asiasta keskusteltiin opon ja opettajan ja rehtorin kanssa tuota suunnitellessa.



Kaikki lapsen henkilökohtaiset jutut voi hyvin hoitaa kahden kesken opetushenkilökunnan kanssa. Siihen ei tarvita niitä muita vanhempia, joiden aikaa siinä kohtaa varastaa.