Uuvuttava vanhempainilta taas takana

kehitystarpeista tai erilaisuudesta ei puhuta. Äänessä ovat niiden lastten vanhemmat joilla on ainakin olevinaan erityisen fiksut ja taitavat lapset.



Ei sillä että haluaisin kuulla kenenkään lapsen sairaskertomusta tai kuntoutussuunnitelmaakaan.



Vanhampainvartit on mielestäni sitä varten että voi puhua tarkemmin ja yksilöllisemmin.

olisi juuri tuollainen kierros! Lapseni vaihtoi tänä syksynä päiväkotia, joten kaikki hoitokaverit ovat uusia. Olisi mukava nähdä, minkälaiset vanhemmat lapsen uusilla kavereilla on, ja kuulla myöskin, missä he asuvat. Ei 4-vuotiaat osaa vielä itse näitä kertoa.

Ihan typerää oli myös mielestäni se, että jokaisen vanhemman piti esitellä itsensä, kenen äiti/isä on, myös toisen ryhmän vanhemmat. Ei mulla ainakaan jäänyt mieleen, kuka on kenenkin vanhempi ja kuka hakee ja ketä vie, missä asuu ym. Mitä se kenellekkään vieraalle kuuluu. Tunnen ja tiedän lapseni kavereiden vanhemmat, se riittää. Niitä kahdenkeskisiä juttelutuokioita odotan, on kiva kuulla miten oma lapsi on pärjännyt ym.

kyvyt ja ongelmat vaikuttavat ryhmädynamiikkaan 20, mutta ei ole mitään hyötyä siitä, että jokainen vanhempi tietää jokaisen piltin erityisvaatimukset vaatetuksen tai syömisten suhteen, kyllä ne ovat asioita jotka opettajan kanssa voi hoitaa kaksin.

Eivät ne nyt niin merkityksellisiä ole, että niitä pitää tuntitolkulla vatvoa suurella porukalla.



Vanhempainilloissa pitää keskittyä yhteisiin ja yleisiin asioihin, sellaisiin, joilla on merkitystä muutenkin kuin yhden yksilön kannalta.

mua vaan niin huvitti tuo uuvuttavuus

pakko päästä ääneen vaikkei ole mitään asiaa. Onnea vaan jatkossa.

vanhemmat ovat itsekeskeisempiä ja haluavat tuoda esiin "meidän Miroa". Ikävimpiä mielestäni ovat kuitenkin ne vastarannan kiisket, jotka asettuvat puuhakkaasti aina enemmistöä vastaan. Luokkaretkirahaa ei saa kerätä, vaan se on ansaittava kaupittelemalla sukkia, keksejä ja pesuaineita; jos periaatteesta ei halua maksaa vuokrasuksien lisäksi laskettelukypärän vuokraa, koko koululta jää laskettelureissu tekemättä ja kaikki hiihtää kihnuttavat tai kävelevät puistoa ympäri vesisateessa.

ihailen vanhempia jotka uskaltavat puhua lapsistaan ja ongelmistaan muiden kuullen, eikä tarvitse esittää mitään onnellista idylliä.

joita asia ei yhtään kosketa? Sama ilmiö jatkuu töissäkin heillä, minä minä ja minä, kuulkaa kaikki miten minä olen äänessä!

Luokkaretkirahaa ei saa kerätä, vaan se on ansaittava kaupittelemalla sukkia, keksejä ja pesuaineita; jos periaatteesta ei halua maksaa vuokrasuksien lisäksi laskettelukypärän vuokraa, koko koululta jää laskettelureissu tekemättä ja kaikki hiihtää kihnuttavat tai kävelevät puistoa ympäri vesisateessa.

Jos ei ole varaa maksaa laskettelukypärän vuokraa, ei ole varaa maksaa laskettelukypärän vuokraa.

Voi olla hankala hahmottaa, että jolle kulle ihan jo 10 euroakin voi oikeasti olla ylivoimaista. Osa perheistä sinnittelee tosi pienellä rahalla ja siinä voi melkein mikä tahansa kaataa tilanteen.

Tähän on turha viisastella säästämisen tärkeydestä :) ja varautumisesta. Joissain tilanteissa ei vaan enää edes pysty varautumaan - esim. pitkäaikaistyöttömyyden tms kanssa.

Minä yritän pitää tämän mielessä aina. Nykyisin olen keskiluokkainen keski-ikäinen ;-) ja lasten luokan keräyksiin löytyy kyllä rahaa. Mutta muistan hyvin sen ajan 2 lapsen opiskelevana yksinhuoltajana kun joku "tuo huomiseksi / tällä viikolla N markkaa kouluun" lappu vedettiin sitten ruokarahoista tai pyydettiin isovanhemmilta. Eikä kaikilla ole isovanhempia, joiden kukkarolla käydä.

Jos ei ole varaa maksaa laskettelukypärän vuokraa, ei ole varaa maksaa laskettelukypärän vuokraa.

Esimerkkitapauksessani kysymys EI ole siitä, etteivät rahat riittäisi, vaan periaatteista.

Kyseinen äiti pisti touhukkuudellaan koko Espoon, ja taisipa olla sinä yhtenä keväänä koko Suomen, luokkaretket jäihin.

jokainen voi harrastaa laskettelua omalla ajallaan.

jokainen voi harrastaa laskettelua omalla ajallaan.

ei muuta kun hernepussihippa vaan käyntiin!

JOS asialla on yleistä kiinnostavuutta, se liittyy puheena olevaan aiheeseen tai sen kautta haluaa nostaa esille jonkin yleisen ongelman/puheenaiheen.



Muut jorinat omista pilteistä pidetään masussa ja otetaan esille kahdenkeskisissä tapaamisissa.



Mutta osa aikuisista ihmisistä on itse asiassa varsin huonoja puhumaan järkeviä seurassa. Vaikka he ehkä haluavatkin herättää yleistä keskustelua vaikkapa nyt talvivaatteiden määrästä, he eivät osaa kuin jorista sekavia omasta Nico-Petteristään. Eli aina se puuduttava yksityisasioiden ruotiminen EI ole itsekkyyttä, vaan retoriikan taitojen heikkoutta ja kyvyttömyyttä keskittyä olennaiseen.



Sellaisten puheenvuorojen aikana liun miettimään ihan muita asioita ;-)



Väistämättä noissa illoissa on aina osa puheesta jollekulle läsnäolijalle hyödytöntä asiaa. Joko opettaja kertaa jotain, jonka olet kuullut tsiljoona kertaa tai sitten joku äitee horisee jonninjoutavuuksia.



Ei siitä kannata tuskastua, kyllä illan mittaan tulee esille yleensä jotain mielenkiintoistakin!



Ja oppiipahan ainakin karttamaan jutustelua sen Nico-Petterin äidin kanssa ;-DD

että useimmat jo alalla kauemmin toimineet opettajat ovat sitä mieltä, että yhteistyö vanhempien kanssa on työn raskain osa. Vaatimukset ovat niin ristiriitaisia että niiden toteuttaminen on käytännössä mahdotonta. Jos esim. Iida-Sofia on äidin milestä matemaattisesti niin lahjakas, että tarvitsee omia eriyttäviä tehtäviä ettei kyllästy matikan tunneilla ja samalla luokalla Juho ja Amanda eivät ole vielä hahmottaneet lukusuoraa lainkaan. Ja entäs Ahmed jonka suomen kieli ontuu niin pahasti ettei ymmärrä tehtävänantoja?

Ja niin, luokalla tosiaan on tosiaan myös 23 muuta oppilasta...

Siksi olinkin itse äärimmäisen hämmästynyt kun poikani ekaluokan opettaja kysyi vanhempainvartissa, että mitä TOIVEITA meillä olisi. Ei ollut tullut mieleenkään, että saisin toivoa jotain. Olen vaan ollut todella tyytyväinen kun kaikki on mennyt kivasti. Eikä tulisi myöskään mieleenkään alkaa kovaan ääneen selittää vanhempainillassa mitään omasta pojasta. Kyllä reissuvihko, s-posti ja vanhempainvartti ovat sitä varten...

ihailen vanhempia jotka uskaltavat puhua lapsistaan ja ongelmistaan muiden kuullen, eikä tarvitse esittää mitään onnellista idylliä.

joita asia ei yhtään kosketa? Sama ilmiö jatkuu töissäkin heillä, minä minä ja minä, kuulkaa kaikki miten minä olen äänessä!

mutta kyllä minä ainakin olen saanut eväitä ymmärtää ja kohdata tilanteita ja lapsia,joissa on ollut haastetta, kun olen kuullut näistä lapsista heidän vanhemmiltaan enkä ole pelkästään oman lapseni mielipiteen ja kertomuksen varassa. eikä kyseessä ole olleet mitkään erityisluokat.

Jos esim. Iida-Sofia on äidin milestä matemaattisesti niin lahjakas, että tarvitsee omia eriyttäviä tehtäviä ettei kyllästy matikan tunneilla ja samalla luokalla Juho ja Amanda eivät ole vielä hahmottaneet lukusuoraa lainkaan. Ja entäs Ahmed jonka suomen kieli ontuu niin pahasti ettei ymmärrä tehtävänantoja?

että useimmat jo alalla kauemmin toimineet opettajat ovat sitä mieltä, että yhteistyö vanhempien kanssa on työn raskain osa. Vaatimukset ovat niin ristiriitaisia että niiden toteuttaminen on käytännössä mahdotonta. Jos esim. Iida-Sofia on äidin milestä matemaattisesti niin lahjakas, että tarvitsee omia eriyttäviä tehtäviä ettei kyllästy matikan tunneilla ja samalla luokalla Juho ja Amanda eivät ole vielä hahmottaneet lukusuoraa lainkaan. Ja entäs Ahmed jonka suomen kieli ontuu niin pahasti ettei ymmärrä tehtävänantoja? Ja niin, luokalla tosiaan on tosiaan myös 23 muuta oppilasta... Siksi olinkin itse äärimmäisen hämmästynyt kun poikani ekaluokan opettaja kysyi vanhempainvartissa, että mitä TOIVEITA meillä olisi. Ei ollut tullut mieleenkään, että saisin toivoa jotain. Olen vaan ollut todella tyytyväinen kun kaikki on mennyt kivasti. Eikä tulisi myöskään mieleenkään alkaa kovaan ääneen selittää vanhempainillassa mitään omasta pojasta. Kyllä reissuvihko, s-posti ja vanhempainvartti ovat sitä varten...

että tuo opettajan kysymys tarkoitti nimenomaan toiveita, jotka koskevat opettamista ja luokan toimintaa yleisesti - ei siis mitään yksittäisen oppilaan opetukseen liittyvää.

Koska sellaiset tosiaan käydään läpi vanhempainvartissa tai muuten kahdenkeskisissä yhteydenotoissa.

kyvyt ja ongelmat vaikuttavat ryhmädynamiikkaan 20, mutta ei ole mitään hyötyä siitä, että jokainen vanhempi tietää jokaisen piltin erityisvaatimukset vaatetuksen tai syömisten suhteen, kyllä ne ovat asioita jotka opettajan kanssa voi hoitaa kaksin. Eivät ne nyt niin merkityksellisiä ole, että niitä pitää tuntitolkulla vatvoa suurella porukalla. Vanhempainilloissa pitää keskittyä yhteisiin ja yleisiin asioihin, sellaisiin, joilla on merkitystä muutenkin kuin yhden yksilön kannalta.

Meillä onneksi ei ole ollut noita ongelmia, vaan keskustelu on ollut yleisellä tasolla ja lähinnä koko ryhmää koskevista käytännön jutuista. Lasten ongelmista (lievä kiusaaminen, riehuminen tms) on puhuttu yleisellä tasolla ja hakilökohtaisemmin vanhempien kanssa.

Mutta olisi sen vanhempainiltaa vetävän opettajan asia pitää keskustelu aisoissa ja sanoa noille "meidän Jannikalla on niin paljon allergioita ja pyllyn pyyhkiminen ei onnistu" -vanhemmille, että tästä voidan puhua myöhemmin kahden kesken. Puheenjohtajan tehtävä ei ole aina helppo.

että lopetti heti alkuunsa tällaiset puheenvuorot ja sanoi, että yksittäisten lasten jutut puhutaan sitten kahden kesken. Osasi pitää illat tiiviinä ja vain yleisiä asoita koskevina.



Onneksi noita vanhempainiltoja ei varmaan useita ole, ehkä kestät illan tai kaks. Toisaalta ne ovat myös vapaaehtoisia, eli voihan pois lähteä vaikka kesken, jos keskustelu menee tylsäksi

Jos esim. Iida-Sofia on äidin milestä matemaattisesti niin lahjakas, että tarvitsee omia eriyttäviä tehtäviä ettei kyllästy matikan tunneilla ja samalla luokalla Juho ja Amanda eivät ole vielä hahmottaneet lukusuoraa lainkaan. Ja entäs Ahmed jonka suomen kieli ontuu niin pahasti ettei ymmärrä tehtävänantoja?

Vaan se, että yhä useampi vanhempi, jonka lapsi on ihan tavallinen koululainen, vaatii juuri esim. eriyttäviä tehtäviä, koska HÄNEN mielestään Iida-Sofia on niin poikkeuksellisen lahjakas. Eräs tuttuni tosiaan kävi pitkää s-postikeskustelua lapsensa opettajan kanssa kun oli tätä mieltä. Opettaja sitten yritti hienovaraisesti sanoa, että kyseinen lapsi on ihan ikätasollaan matematiikassa...

No, itse en siis vaivaisi opettajaa kuin todellisessa tarpeessa, koska tiedän (kavereina paljon opeja) että vanhemmat osaavat olla äärimmäisen rasittavia. Miten me muuten ollaan pystytty käymään koulua 80-90-luvuilla lainkaan kunei ollut s-postia? Omat vanhempani eivät ainakaan ikinä ottaneet yhteyttä kouluun ja vaatineet mitään erityiskohtelua...

Vaan se, että yhä useampi vanhempi, jonka lapsi on ihan tavallinen koululainen, vaatii juuri esim. eriyttäviä tehtäviä, koska HÄNEN mielestään Iida-Sofia on niin poikkeuksellisen lahjakas. Eräs tuttuni tosiaan kävi pitkää s-postikeskustelua lapsensa opettajan kanssa kun oli tätä mieltä. Opettaja sitten yritti hienovaraisesti sanoa, että kyseinen lapsi on ihan ikätasollaan matematiikassa...

Eli kuvitellaan oman piltin olevan vähintäänkin huippulahjakas koska osaa xyz:ta ja halutaan juuri koulun panostavan tämän kehittämiseen.

Varmasti on myös huippulahjakkaita lapsia, jotka turhautuvat koulun tunneilla kun ovat osanneet asiat jo N vuotta ennen kuin niitä käsitellään. Mutta heitä voi (ja pitääkin) tukea myös kotona. Matemaattisesti lahjakkaalle voi hankkia kotiin lisätehtäväkirjoja, kannustaa liittymään matikkakerhoon (jos sellainen löytyy) ja opettaa vaikka sitten kotona lisäjuttuja (jos vanhemmat itse osaavat). Toki voi myös jutella koulun kanssa, jos voi vaikka tehdä vanhemman ikätason tehtäviä.

Minä olen kerettiläisesti sitä mieltä, että oikeasti lahjakas lapsi kyllä kehittää lahjakkuuttaan muuallakin kuin koulussa. Eikä kukaan kuole siihen, että tylsistyy tietyillä tunneilla. Oppiipahan sietämään myös tylsyyttä, sitä taitoa tulee kyllä tarvitsemaan myöhemmin elämässä :-).

Aika hyvin minusta opettajat ovat ainakin meillä huomioineet ihan oma-aloitteisesti eritasoisia oppilaita. Hyvin jo lukevat ekaluokkalaiset ovat saaneet sitten lukea pulpettikirjaa, esim. Ja vanhemmillakin luokilla on sujuvasti annettu lisätehtäviä, jos normitehtävät on tehty nopsaan muiden vielä niitä tehdessä.

Ja tokihan minullakin on erityislahjakkaita lapsia ;-), minusta on ihan inhimillistä olla omistaan sitä mieltä. Pitää vaan myös kyetä tiedostamaan, että se on osittain omaa vanhemman ylpeyttä :-) ja lapset ovat jokainen omalla tavallaan erityislahjakkaita.

ja mitä tekemistä laskettelureissulla on koulun kanssa jokainen voi harrastaa laskettelua omalla ajallaan.

liikuntakurssista ja toisessa tapauksessa liikuntapäivän niin ikään vapaaehtoisesta laskettelumatkasta. Muitakin vaihtoehtoja oli tarjolla.