Voisitko luottaa?
Olen alkanut tapailemaan ihmistä jolla on ollut huono äitisuhde heti lapsesta alkaen, ja isä on kuollut jo nuorena. Kaunis nainen, mutta on elänyt kauan sinkkuna koska on nyt ollut hyvin varauksellinen lähes kaikkia ihmisiä kohtaan. Entinen mies oli kuulema valehtelija, väkivaltainen ja alkoholisti. Perhetausta kuten yllä lukee.
Nyt kertoo minulle että hänellä on hyvä olo ja läheinen tunne minun kanssa, ja ilmeisesti on myös rakastunut minuun? Ei voi ainakaan yrityksen puutteesta moittia koska tekee paljon meidän yhteisen hyvän eteen.
Mutta, mitä mieltä olette, onko tällaisen ihmisen kanssa mahdollisuutta vakavaan ja pitkään parisuhteeseen? Onko vanhat traumat jättänyt liian syvät arvet, ja onko mahdollista enää saada täydellistä henkistä kontaktia parisuhteeseen? Vai onko tämä pelkkää hyväksymisen hakemista hänen puoleltaan?
Antakaapa rehellisiä mielipiteitä. Mielellään naisnäkökulmaa.
Kommentit (22)
En oikein ymmärtänyt ongelmaa, ellei AP sitten halua naisen uudeksi äidiksi.
Ottaen huomioon, että erittäin hyvistä oloista voi tulla hirviöitä, miksei surkeissa oloissa voisi hioutua vaikka millainen timantti. Kaikki riippuu siitä miten hän pystyy käsittelemään asioita ja mitä tahtoo.
Jos et ole rakastunut- etkä ole, kun tuollaisia kyselet- jatka matkaa.
Miten hän pärjää muissa ihmissuhteissaan? Onko ystäviä?
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärtänyt ongelmaa, ellei AP sitten halua naisen uudeksi äidiksi.
Ilmeisesti huonosti kirjoitettu avaus. En minä etsi itselleni uutta äitiä. Mutta nyt olen huomannut että kumppanilla on aika voimakas läheisriippuvuus minua kohtaan, ja jopa liiaksi kontrolloivaa. Eli onko ne vanhat traumat syynä vai mikä? Jotenkin olen havainnut nyt hieman ylitse ampuvaa läheiskäytöstä hänen osalta. Niin sanotusti takertuu.
Tämä oli avauksen taka-ajatus.
Anna ajan kulua ja älä huoli. Jos koko ajan vain mietit suhteen jatkoa, niin et ole tässä hetkessä mukana ollenkaan. Lopeta siis turhien miettiminen ja nauti.
Jos joskus jotain alkaa tulemaan, niin selvitä ongelmat toisen kanssa heti selkeällä kiihkottomalla juttelulla, älä tee oletuksia ja ala vetämään vanhoja sinulle kerrottuja asioita mukaan tai mitään omia vanhoja pelkojasi, sillä ne ovat historiaa. Tilanne on teillä eri kuin entisillä, joten unohda ne täysin nyt.
Sopikaa jo nyt, että ette jätä mahdollisesti joskus mieltä vaivaavia asioita kasvamaan möykyksi, vaan opettelette molemmat olemaan avoimia, kunnioittamaan toista kaikilla tavoin ja juttelette asiat auki. Tottakai tulevaisuudessa tulee kaikkia asioita, jotka pitää selvittää, mutta ei niitä kannata nyt miettiä, vaan vasta sitten, kun ne ovat ajankohtaisia. Kuuntelette siis itsejänne, mutta ette anna vanhojen mörköjen nostaa päätään ja pilata kaikkea. Nauttikaa nyt.
Eikö parisuhde aina ole sitä että haluaa tulla hyväksytyksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärtänyt ongelmaa, ellei AP sitten halua naisen uudeksi äidiksi.
Ilmeisesti huonosti kirjoitettu avaus. En minä etsi itselleni uutta äitiä. Mutta nyt olen huomannut että kumppanilla on aika voimakas läheisriippuvuus minua kohtaan, ja jopa liiaksi kontrolloivaa. Eli onko ne vanhat traumat syynä vai mikä? Jotenkin olen havainnut nyt hieman ylitse ampuvaa läheiskäytöstä hänen osalta. Niin sanotusti takertuu.
Tämä oli avauksen taka-ajatus.
Joo, jos uusi kumppani vaikuttaa traumatisoituneelta ja takertuvalta, niin ilman muuta jatkat suhdetta ja pyrit syventämään sitä mahdollisimman nopeasti. Ja yrittäkää myös lapsia heti kun vain on mahdollista. Älä luota intuitioon, että tämän ihmisen kanssa on haastavaa, vaan anna mennä.
Vierailija kirjoitti:
Eikö parisuhde aina ole sitä että haluaa tulla hyväksytyksi?
No niinpä kai, samalla kaikkea ei pidä hyväksyä, jos toisella ei esim. ole edellytyksiä asialliseen parisuhteeseen.
Se riippuu ihmisestä, osasta tulee tasapainoisia, vaikka menneisyydessä olisi ollut ikäviä henkilöitä ja tapahtumia. Miehillä on usein luulo että muiden ikävä käytös tekisi naisesta samanlaisen tai lopullisesti, näin ei kaikkien kohdalla ole, voi olla hyvään pyrkiviä. Joku osa taas voi olla muuta. Jotkut parantavat itseään ja käsittelevät asiat. Jos jotain ikävää paljastuisi toisen luonteesta tai muuta epäilyttävää, pystyisit eroamaan ja ei ole pakko asua heti yhdessä kun tutustuu. Päätä itse. Elämässä on vaihtoehtoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö parisuhde aina ole sitä että haluaa tulla hyväksytyksi?
No niinpä kai, samalla kaikkea ei pidä hyväksyä, jos toisella ei esim. ole edellytyksiä asialliseen parisuhteeseen.
Eikö sekin pidä hyväksyä jos edellytyksiä parisuhteelle ei ole? Mikä pakko parisuhdetta olisi voitava jatkaa väkisin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärtänyt ongelmaa, ellei AP sitten halua naisen uudeksi äidiksi.
Ilmeisesti huonosti kirjoitettu avaus. En minä etsi itselleni uutta äitiä. Mutta nyt olen huomannut että kumppanilla on aika voimakas läheisriippuvuus minua kohtaan, ja jopa liiaksi kontrolloivaa. Eli onko ne vanhat traumat syynä vai mikä? Jotenkin olen havainnut nyt hieman ylitse ampuvaa läheiskäytöstä hänen osalta. Niin sanotusti takertuu.
Tämä oli avauksen taka-ajatus.
Juttele juttele juttele, älä höyryä, vaan etsikää vaihtoehtoista käytösmallia elää ja olla, sellaista, mikä on teille molemmille sopivaa. Sopikaa joku merkki, jonka nostatte esiin heti, jos toisella tuntuu menevän överiksi. Se voi olla vaikka vain, että sanot teidän pitävän jutella.
Opeta naiselle, että tämän tulee itse oppia huomaamaan yli menneet asiat ja korjaamaan käytös sen osalta, sillä jos niin ei tapahdu, voit sinä huonosti ja teidän juttu onkin pian ohi sitten. Sitä ei varmasti kumpikaan halua, joten asia pitää keriä auki.
Vierailija kirjoitti:
Anna ajan kulua ja älä huoli. Jos koko ajan vain mietit suhteen jatkoa, niin et ole tässä hetkessä mukana ollenkaan. Lopeta siis turhien miettiminen ja nauti.
Jos joskus jotain alkaa tulemaan, niin selvitä ongelmat toisen kanssa heti selkeällä kiihkottomalla juttelulla, älä tee oletuksia ja ala vetämään vanhoja sinulle kerrottuja asioita mukaan tai mitään omia vanhoja pelkojasi, sillä ne ovat historiaa. Tilanne on teillä eri kuin entisillä, joten unohda ne täysin nyt.
Sopikaa jo nyt, että ette jätä mahdollisesti joskus mieltä vaivaavia asioita kasvamaan möykyksi, vaan opettelette molemmat olemaan avoimia, kunnioittamaan toista kaikilla tavoin ja juttelette asiat auki. Tottakai tulevaisuudessa tulee kaikkia asioita, jotka pitää selvittää, mutta ei niitä kannata nyt miettiä, vaan vasta sitten, kun ne ovat ajankohtaisia. Kuuntelette siis itsejänne, mutta ette anna vanhojen mörköjen nostaa päätään ja pilata kaikkea. Nauttikaa nyt.
Okay. Kiitoksia asiallisesta vastauksesta. Olen yrittänyt ajatella juuri kuten kirjoitat ja elää nyt ihan vaan tässä hetkessä. Onhan nämä nyt kumminkin asioita joita joutuu miettimään kaikki taustat tietäen, ja niitäkin joutuu pohtimaan.
Kaikilla ihmisillä on oma historia, mutta miten paljon se historia vaikuttaa tulevaan? Siinäpä se.
Aika ikävältä tuntuisi tuomita toinen vaikean menneisyyden perusteella. Oleellista on, kuinka sitä on käsitellyt ja käsittelee. Joku voi paeta koko asiaa, syyttää toisia kaikista ongelmistaan, olla haluton muuttamaan käytöstään. Toinen tiedostaa tapahtuneen, tekee parhaansa sen käsittelemiseksi, ottaa vastuun omasta käytöksestään ja on halukas keskustellen pyrkimään käytökseen, joka edistää molempien hyvinvointia. Vaikeista kokemuksista voi parhaimmillaan kasvaa ymmärrystä, syvällisyyttä, empatiaa, kiitollisuutta nykyisestä hyvästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna ajan kulua ja älä huoli. Jos koko ajan vain mietit suhteen jatkoa, niin et ole tässä hetkessä mukana ollenkaan. Lopeta siis turhien miettiminen ja nauti.
Jos joskus jotain alkaa tulemaan, niin selvitä ongelmat toisen kanssa heti selkeällä kiihkottomalla juttelulla, älä tee oletuksia ja ala vetämään vanhoja sinulle kerrottuja asioita mukaan tai mitään omia vanhoja pelkojasi, sillä ne ovat historiaa. Tilanne on teillä eri kuin entisillä, joten unohda ne täysin nyt.
Sopikaa jo nyt, että ette jätä mahdollisesti joskus mieltä vaivaavia asioita kasvamaan möykyksi, vaan opettelette molemmat olemaan avoimia, kunnioittamaan toista kaikilla tavoin ja juttelette asiat auki. Tottakai tulevaisuudessa tulee kaikkia asioita, jotka pitää selvittää, mutta ei niitä kannata nyt miettiä, vaan vasta sitten, kun ne ovat ajankohtaisia. Kuuntelette siis itsejänne, mutta ette anna vanhojen mörköjen nostaa päätään ja pilata kaikkea. Nauttikaa nyt.
Okay. Kiitoksia asiallisesta vastauksesta. Olen yrittänyt ajatella juuri kuten kirjoitat ja elää nyt ihan vaan tässä hetkessä. Onhan nämä nyt kumminkin asioita joita joutuu miettimään kaikki taustat tietäen, ja niitäkin joutuu pohtimaan.
Kaikilla ihmisillä on oma historia, mutta miten paljon se historia vaikuttaa tulevaan? Siinäpä se.
Sinun ei tarvitse olla naiselle mikään psykiatrinen hoitaja, vaan olet se miesystävä, jonka hyvä ja tasainen mukava olo pitäisi olla naisellekin tavoittelun kohde. Ihan niin kuin sinäkin teet varmaan osasi siinä, että naisella on hyvä olla lähelläsi, niin naisenkin tulee tehdä samoin.
Voimakas läheisiriippuvaisuus tulee rauhoittaa heti niin, että et koe olevasi sellaisessa suhteessa, kontrollointi pitää tasaantua normaaliksi tai juttu ei oikeasti jatku enää pitkään. Se ei voi jatkua. Asia tulee jutella ja siitä juttelusta pitää oppia. Jos keskustelu ei mene jakeluun ja homma jatkuu, niin ottaisin aikalisän, sellaisen mietintäviikon vaikka. Jos sen jälkeen haluatte jatkaa ja yrittää parastanne, niin ok, jatkatte, mutta en enää välttämättä lähtisi toiselle mietintäviikolle, vaan pistäisin poikki. Kiikunkaakunsuhde ei ole kenellekään hyväksi ja ei varsinkaan sinulle, jonka tausta on se mikä on.
Ammattiapu voisi olla yksi suhteen jatkumisen edellytys, yksin tai erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärtänyt ongelmaa, ellei AP sitten halua naisen uudeksi äidiksi.
Ilmeisesti huonosti kirjoitettu avaus. En minä etsi itselleni uutta äitiä. Mutta nyt olen huomannut että kumppanilla on aika voimakas läheisriippuvuus minua kohtaan, ja jopa liiaksi kontrolloivaa. Eli onko ne vanhat traumat syynä vai mikä? Jotenkin olen havainnut nyt hieman ylitse ampuvaa läheiskäytöstä hänen osalta. Niin sanotusti takertuu.
Tämä oli avauksen taka-ajatus.
Ilmeisesti huonosti kirjoitettu kommentti. Ongelma olisi mielestäni ollut vain, jos AP haluaisi sen naisen äidiksi. Ei siis sitä naista äidikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärtänyt ongelmaa, ellei AP sitten halua naisen uudeksi äidiksi.
Ilmeisesti huonosti kirjoitettu avaus. En minä etsi itselleni uutta äitiä. Mutta nyt olen huomannut että kumppanilla on aika voimakas läheisriippuvuus minua kohtaan, ja jopa liiaksi kontrolloivaa. Eli onko ne vanhat traumat syynä vai mikä? Jotenkin olen havainnut nyt hieman ylitse ampuvaa läheiskäytöstä hänen osalta. Niin sanotusti takertuu.
Tämä oli avauksen taka-ajatus.Joo, jos uusi kumppani vaikuttaa traumatisoituneelta ja takertuvalta, niin ilman muuta jatkat suhdetta ja pyrit syventämään sitä mahdollisimman nopeasti. Ja yrittäkää myös lapsia heti kun vain on mahdollista. Älä luota intuitioon, että tämän ihmisen kanssa on haastavaa, vaan anna mennä.
Tämä. Naimisiin heti, ei avioehtoja, lapset alulle samantien ja omille niskoille valtava asuntolaina. Siitä nainen tietää, että olet jutussa täysillä mukana ja hän on sinun naisesi.
Olet tehnyt naisen taustoista kartoitusta ja analytiikkaa. Mietit onko hän rakastunut sinuun. Olet jättänyt itsesi tämän analytiikan ulkopuolelle. Oletko sinä rakastunut tähän naiseen, ylipäätään pidätkö edes hänestä.
Parisuhdetta ei voi muodostaa vain toisen ominaisuuksien tai menneisyyden tapahtuminen analytiikan tai keittiödiagnostiikan pohjalta.
Täytyy olla edes jonkinlainen kyky tavoittaa myös omia tunteitaan ja ajatuksiaan. Oletko varma, kykenetkö itse omine ominaisuuksinesi tämän naisen kanssa parisuhteeseen, tai edes että haluatko? Luulen, että naisen etu sinun tapauksessasi on, että lakkaat roikottamasta häntä mukana suhteen tapaisessa suhteessa ja päästät irti.
Sinulle sopii paremmin joku, joka on kulkenut elämässään helppoa ja tasaista tietä, eikä elämässä ole tapahtunut mitään mullistavaa positiivista tai negatiivista. Silloin et myöskään itse ahdistu, ainakaan kovin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärtänyt ongelmaa, ellei AP sitten halua naisen uudeksi äidiksi.
Ilmeisesti huonosti kirjoitettu avaus. En minä etsi itselleni uutta äitiä. Mutta nyt olen huomannut että kumppanilla on aika voimakas läheisriippuvuus minua kohtaan, ja jopa liiaksi kontrolloivaa. Eli onko ne vanhat traumat syynä vai mikä? Jotenkin olen havainnut nyt hieman ylitse ampuvaa läheiskäytöstä hänen osalta. Niin sanotusti takertuu.
Tämä oli avauksen taka-ajatus.Ilmeisesti huonosti kirjoitettu kommentti. Ongelma olisi mielestäni ollut vain, jos AP haluaisi sen naisen äidiksi. Ei siis sitä naista äidikseen.
Huono äitisuhde ei tee kenestäkään automaattisesti äidiksi sopimatonta. Lupaavalta vaikuttaa, että ap:n naisystävä tiedostaa ettei kaikki ollut reilassa hänen äitinsä kanssa ja näin ollen todennäköisesti kykenee välttämään edellisen sukupolven toimintamallit. Lisäksi riippumatta vanhemmista, on hänelle saattanut olla lapsuudessaan aikuisia, jotka ovat olleet läsnä ja korvanneet vanhempien laiminlyöntejä ja isän poissaoloa.
Äitisuhde on äitisuhde ja toki jokaiselle toivoisi tasapainoista ja lämmintä lapsi-vanhempi suhdetta. Todellisuus on kuitenkin, ettei näin onnellisesti aina ole. Aikuisiällä perhesuhteiden merkitys, etenkin niiden katkenneiden vähenee. On ymmärrettävää, jos suhteen alussa esiintyy takertuvuutta, jos edellinen kumppani on ollut alkoholisti + kohdellut kaltoin. Keskustelemalla ja luottamusta rakentamalla, takertuvuus luultavimmin helpottaa, mutta esimerkiksi jatkuvaan sijainnin tarkistamiseen ja ripustautumiseen ei kannata suostua edes alussa. Positiivista on, että hän on nyt kiinnostunut jostakusta, joka ei omaa päihdeongelmaa tai kaipaa hoivaajaa ja kertoo tunteistaan avoimesti.
Lisään vielä itsestäni. Mt-ongelmia ollut aiemminkin kyllä, burn-out, lapsuustraumaa. Nyt tämän takia lääkitystä lisätty ja kovasti odotan terapiaan pääsyä. En pääse tästä asiasta eteenpäin omin voimin.
Ap