"pelottaa" kertoa ystäville että olen tullut uskoon OV
Kuitenkin asia on niin tärkeä ja iloinen ja kokonaisvaltainen (minulle) että en sitä halua salaillakaan. Ja kai sen muuttuneesta käytöksestä huomaa...
Mitäs tuumaisitte, rakkaat palstamammat, jos joku hyvä ystäväsi kertoisi yhtäkkiä tulleensa uskoon?
Sen jälkeen _ei_ tuputtaisi uskoa, mutta saattaisi joskus kertoa muiden asioidensa lomassa ihan normaalisti myös uskonelämänsä asioita, esim. että on menossa johonkin kokoukseen tms. Ja toisi uskonsa positiivisesti esille, esim. kertomalla kuinka se muutti omaa elämää positiivisella tavalla.
Muuten olisi sama vanha itsensä, paitsi että läheisistä (ilkeämielinen) juoruaminen loppuisi/vähenisi, baareissa ei enää haluaisi käydä (tai jos kävisikin niin ei juuri joisi, ehkä yhden tai kaksi koko iltana) ja kiroilu yms. loppuisivat.
No?
Kommentit (33)
vai oliko tämä mulle tarkoitettu?
ap
on ystäväsi jos sinä väität hänestä asioita,etkö nyt itse hauku juuri ystävääsi kuvaleimalla hänestä negoja asioita vai onko kyse nyt siitä että olet samanlainen kuin kuvailemasi henkilö?Jotenkin vinksahtanut tää kirjoitus..
on ystäväsi jos sinä väität hänestä asioita,etkö nyt itse hauku juuri ystävääsi kuvaleimalla hänestä negoja asioita vai onko kyse nyt siitä että olet samanlainen kuin kuvailemasi henkilö?Jotenkin vinksahtanut tää kirjoitus..
Ja ajattelin että ap on vain löytänyt uuden tavan tehdä vanhaa, ts. puhua muista pahaa, ja pukea se johonkin pyhimyksen kaapuun.
mitä oikein tarkoitatte...? multa meni ihan täysin ohi?! kenestä muka olen puhunut negatiivisia asioita tässä aloituksessa? Ettekö ymmärtäneet että noi aloituksessa kirjoittamani asiat (pahanpuhuminen, baareissa käynti, kiroilu) ovat niitä asioita joilla kuvailin ITSEÄNI ennen uskoontuloani. Ja että ne ovat ne asiat, jotka ovat nyt ulospäin näkyvä asia uskoontulostani. Että siis muuten olen sama ihminen mutta nuo näkyvät asiat MINUSSA muuttuvat/ovat muuttuneet.
En ole ystävistäni puhunut mitään.
Miettinyt vaan miten he mahtavat suhtautua minuun/uskoontulooni/muutokseeni noissa asioissa.
Onko minun ulosannissani jotain mätää vai joidenkin luetun ymmärtämisessä...?
ap
Siis uskon Jumalaan ja minulla on myös teidän kutsumianne "hörhö"ystäviä.
En ole kokenut tarvetta tuoda esille uskoani. Ehkä jotkut huomaavat minussa muutoksen, tai sitten eivät. Joidenkin ihmisten seuraa vältän, koska he imevät niin paljon energiaa juoruilulla ja muulla ikävällä. Ehkä myöhemmin pystyn kestämään heitä paremmin (täydellinen kun en ole minäkään).
Jos jotakuta ihmetyttää etten juo, voin sanoa ettei nyt maistu. Ei se ole nykyään niin kovin ihmeellistä. Monella aikuisella on takana paljon ryyppäämistä, että he ilman mitään vakaumustakin ovat lopettaneet alkoholin käytön.
Jos joku kysyy suoraan vastaan suoraan.
Eli tähän asti sinä olet ystäväpiirissäsi ollut se joka käy baareissa, juo siellä enemmäin kuin yhden, kiroilee ja puhuu pahaa muista. Ja nyt olet huolissasi siitä miten ystäväsi suhtautuvat, kun lopetat sen ja kohoat heidän tasolleen?
Siis myönnän olleeni kaikkea tuota kyllä. Ja OSA ystävistäni on ollut samanlaisia (vähemmän tai enemmän), OSA ei.
En ole "kohoamassa" mihinkään (missä näin sanoin?) vaan olen lopettamassa nuo. Enkä ole moralisoimassa ketään joka baareissa tahtoo käydä tai jos joku minulle sanoo jotain negatiivista jostain tyypistä, kuuntelen kyllä mutta yritän itse olla lähtemättä mukaan haukkumiseen.
Eli näin.
Mikä tässä nyt oli se että puhun ystävistäni negatiivisesti? Kyllä mun ystäväpiirissäni on edelleen niitä jotka tykkäävät jauhaa paskaa muista, sitähän mäkin olen tehnyt. Ja jos nyt sanon totuuden, että ystävissäni on tällaisia henkilöitä, ja etten enää halua itse puhua muista paskaa, niin haukunko silloin ystäviäni? Enkö puhu vai itsestäni?
ap
Eli tähän asti sinä olet ystäväpiirissäsi ollut se joka käy baareissa, juo siellä enemmäin kuin yhden, kiroilee ja puhuu pahaa muista. Ja nyt olet huolissasi siitä miten ystäväsi suhtautuvat, kun lopetat sen ja kohoat heidän tasolleen?
kun asiasta kerrot. Jumala antaa oikeat sanat.
JOs ne on sun oikeita ystäviä; ne hyväksyy sut ja tukee sua, jos ei niin löydät varmasti uusia ystäviä. KUn tulin uskoon 5 vuotta sitten multa tippui ikäväkyllä muóni ystävä matkasta. ihan vaan sen takia, että raamatussakin sanotaan että huonoseura hyvät tavat turmelee. On aika vaikeeta käydä baareissa ja löytää samalla Jumalan paras elämääsi, kun se maailma edustaa kaikkea muuta. Olen saanut paljon uusia ystäviä ja toki ne oikeat ja todelliset ihmissuhteet jäävät ja jopa syvenevät.
On parasta kuitenkin ajatella omaa parasta, vaikka varmasti on niitä jotka eivät hyväksy sinua enään! JEESUS sananakin saa jo ihmisiltä karvat pystyyn, koska se toimii!!! voimia ja tsemppiä sinulle !!!
Kirje Titukselle 3
"Kristittynä maailmassa
1 Muistuta heitä kaikkia, että heidän on toteltava esivaltaa ja viranomaisia ja oltava näille kuuliaisia ja valmiita tekemään kaikkea hyvää.
2 He eivät saa parjata ketään eivätkä haastaa riitaa, vaan heidän on oltava ystävällisiä ja osoitettava lempeyttä kaikille ihmisille.
3 Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä ja tottelemattomia, olimme eksyksissä ja monenlaisten himojen ja nautintojen orjia, elimme pahuuden ja kateuden vallassa, vihattuina ja toisiamme vihaten.
4 Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin,
5 hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät.
6 Tämän Hengen hän vuodatti runsaana meidän päällemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta,
7 jotta me hänen armonsa ansiosta tulisimme vanhurskaiksi ja saisimme osaksemme ikuisen elämän, niin kuin toivomme.
8 Tämä sana on varma, ja haluan sinun tähdentävän näitä asioita, jotta ne, jotka uskovat Jumalaan, tekisivät ahkerasti hyvää. Tällainen on ihmisille hyväksi ja hyödyksi.
9 Vältä typeriä väittelyitä, sukuluetteloita sekä lakia koskevia riitoja ja kiistoja, sillä ne ovat hyödyttömiä ja turhia.
10 Karta harhaoppista ihmistä, kun ensin olet ojentanut häntä kerran tai kahdesti.
11 Sinähän tiedät, että tuollainen ihminen on kieroutunut ja tekee syntiä. Hän tuomitsee itse itsensä."
Uskon vahvistukseksi ja evästykseksi.
Olen onnellinen, että olet löytänyt suhteen Jeesukseen. Olet todella siunattu ja iloitsen puolestasi. Älä liikaa ota paineita siitä kavereille kertomisesta, vaan rukoile johdatusta siihen, ja luota että Jumala antaa viisautta ja valmistaa tilanteen. Varmasti tulee sopiva ja oikea hetki kertoa luontevasti asiastasi heille, ja silloin avaa rohkeasti suusi. Voit olla itse aivan turvallisella mielellä, sillä olethan antanut elämäsi Jeesuksen käsiin, ja sitä varmempaa ystävää ja turvaa ei olekaan.
Täällä olet saanut muutamia aika "mielenkiintoisia" vastauksia, sillä ihmettelen, miksi muutamat ovat kokeneet tarvetta puolustautua hyökkäämällä niin voimakkaasti. Kyseessähän on asia, joka on ollut merkittävä ja tärkeä sinun elämässäsi, ja tahdot kertoa asiastasi reilusti ja avoimesti myös ystäväpiirissäsi. Osa ihmisistä suhtautuu kaikkeen uskoon liittyvään hyvin nihkeästi, osa taas ottaa sen luontevammin, jotkut haluaisivat itsekin uskoa, tai ovat ainakin kiinnostuneita. Niin se oli jo Paavalin aikoina. Siunausta sinulle ja johdatusta tässä asiassa, ja muutenkin : ). T. uskova
Eikä puhua muutenkaan Jeesuksesta ja Jumalasta ynnä muusta mulle.
Jos olisi siinä suhteessa ihan kuin ennenkin, niin saisi ihan vapaasti mainita käyvänsä jossain kokouksissa tai kirkossa jos muuten olisi kunnolla. Tollaisen höpöttämisen siitä, miten uskoontulo on parantanut hänen elämänsä jne ottaisin kyllä tietynlaisena käännytyksenä. Kiroilla ei tietenkään kenenkään tarvitse eikä ottaa alkoholia, kunhan ei saarnaisi mun "synneistä" sitten jos teen niitä ;)
joissa ikävät asiat on sanottava ääneen. Ja tilanteita joissa on iloittava iloitsevien kanssa ja surtava surtavien kanssa - kännäämistä sen ei tarvitse tarkoittaa vaan sitä että sen empatian pitäisi olla tärkeämpi kuin se, mitä hyveellisen uskovaisen lasissa on. Jos lasin sisältöön tai tapahtumapaikkaan pitää kiinnittää huomiota, asenne on väärä.