Uusi raskaus pelottaa, kun esikoisen synnytys oli niin vaikea
Onko kellään vastaavaa tilannetta, että ei uskalla edes tulla raskaaksi vaikka haluan toisen lapsen. Odotus meni hyvin ja tyttö on nyt 2v4kk, mutta synnytyksestä en vain pääse yli. Synnytykseni kesti lähes 2 vrk ja ponnistusvaihe 1h 55min. sydän äänet heitteli vauvalla lopuksi ja minulle kohosi tulehdus arvot koko ajan mutta synnytystä vain pitkitettiin "...kyllä se sieltä tulee..." no ne olikin ainoita sanoja mitä kuulin silloin kun kätilö hetken oli paikalla. (silloin siis oli muitakin synnyttäjiä, mutta en saanut mitään selitystä tilanteestani oikein missään vaiheessa)
...No vihdoin olin auki ja pirun läppä hävinnyt... siis sai alkaa ponnistamaan!
...ja ponnistamaan...ja ponnistamaan... kesti todella 1h55min eikä vauva edes liikkunut muutamaa senttiä enempää. Eikä kuulemma ole iso vauva sanoi kätilö kun koetti mahan päältä (ja ultrassa olin käynyt yksityisellä odotusaikana 2 kertaa ja molemmilla kerroilla sanottiin olevan iso vauva, synnytys arvio oli 4,2-4,4kg)
Sitten vihdoin jouduin leikkaussaliin (pääsin) ja kiirellisellä sektiolla syntyi terve tyttö 4,315kg.
Mutta itse olin tosi huonona, tulehdusarvoni oli hieman yli 300 ja tyttö joutui lastenosastolle.
Nyt haluaisimme kovasti toista lasta, mutta pelkään niin kamalasti synnytystä että yritän jopa vältellä yhdyntää keskikierrosta ja tämän teen aivan huomaamattani.
Mistä voisin saada apua? Kun olen kuullut ns "pelkopolista" mutta että sinne pääsee vasta kun on raskaana... Ja juuri se on ongelma kun en todella ole vielä edes raskaana.
Kommentit (3)
Sinun kannattaa ottaa yheyttä synnytyssairaalaasi ja pyytää synnytyskertomuksesi, jotta saisit selville, miten synnytyksesi oikeasti meni vaihe vaiheelta.
Esitin oman pelkoni ekassa ultrassa ja sain tilaisuuden käydä oma synnytykseni uudelleenläpi. (meillä vauvan kaulanympäri oli tiukasti kiertynyt napanuora ja lyhyet supistukset, mitkä syy pitkään ponnistusvaiheeseen)
Pelkopoli voisi auttaa sinua paljon! Asian käsittely ja faktojen tietäminen auttaa, kun synnytyssalissa on itse niin huonossa hapessa, ettei ymmärrä tapahtumista mitään...
Komppaan edellistä - ja lohdutan minäkin sanomalla, että toisen synnytyksen ei todellakaan tarvitse olla edellisen kopio. Myös mulla jäi aikanani pelot ekasta synnytyksestä - erityisesti juuri ponnistusvaiheesta, joka omalla kohdallani kesti hieman vähemmän aikaa, 1,5h. Olin univelkainen ja uupunut, ja kolme kätilöä komensi mahasta painellen että "nyt se on saatava ulos"... Päätin, että sai luvan olla viimeinen lapsi jonka maailmaan saatoin, kun sen viimein onnistuin tekemään.
No, vuosia kului aika montakin, ja nyt, kolme päivää sitten synnyttäneenä tiedän, että toinen synnytys voi tosiaan olla täysin erilainen. Nyt synnytin nopeasti, ilman kivunlievitystä ja repeämiä/leikkauksia/tikkejä. Toipuminen on ollut jo nyt aivan eri luokkaa kuin esikoisen kanssa.
Ota yhteyttä neuvolaasi, jos sieltä saisit apua/tukea, tai anna ajan vielä kulua. Itselläni vauvakuumeilu voitti viimein synnytyspelon - ja odotuksen ihana aika vei pelkoa pois entisestään.
Voimia!
Vastaan nopeasti, kun vauva heräilee.. Mutta oma esikoisen synnytys oli aivan kamala. Ponnistin myös 2h ja tietenkin ilman kivunlievitystä, kun siinä vaiheessa ei mitään saa. Synnytys oli päätymässä sektioon, kunnes lääkäri saikin vauvan ulos 2 h ponnistuksen jälkeen. Itse olin jo siinä vaiheessa luovuttanut ja kaiken kivun keskellä mietin vain, että ei enää koskaan. No, iso episiotomiahaava tulehtui ja kärsin siitä viisi kuukautta ennen kuin pääsin korjausleikkaukseen. Kaiken tämän jälkeen en halunnut enää synnyttää.
Mutta tulinkin pian uudelleen raskaaksi ja voin nyt onnellisena sanoa, että synnytys meni erinomaisesti ja lähes kivuttomasti! Ponnistusvaihe kesti enää 15min ja se oikeasti tuli sieltä ;) joka ponnistuksella. Synnytyksen kesto oli melko pitkä uudelleensynnyttäjälle (12h) mutta pärjäsin ilokaasun voimalla ilman tuskia. Lopuksi otin epiduraalin ja ponnistus oli täysin kivuton vaihe, Tällä kertaa repesin (4 tikkiä), mutta haava parani viikossa ja heti synnytyksen jälkeen pystyin istumaan (esikoisen kohdalla meni yli kuukausi)
Eli toinen kerta oli PAAAALJON helpompi ja itse asiassa nyt voin ymmärtää synnyttäjiä, jotka sanovat, ettei se edes satu paljoa. :)
Odotusaikana minua tsempattiin neuvolassa, että toinen on yleensä aina helpompi ja varsinkin ponnistusvaihe. Älä anna pelon katkaista haaveita uudelleenraskautumisesta!!