Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En selviä elämästäni (sis. avautumisen)
31.08.2010 |
Alan olla ihan loppu, tuntuu että en millään voi selvitä tulevista vuosista. Minulla on mahtavat lapset joiden kanssa haluan viettää aikaa, tykkään tehdä kotona juttuja, mies on ihana ja koti on kiva. Työ on tavallaan unelmatyöni, vaikka stressaa ja vaatii välillä. Toisaalta aikataulut joustavat.
Mutta mutta: aika ei riitä, energia ei riitä. En nuku tarpeeksi, koti on sotkuinen, laiminlyön ystäviäni ja teen työni huonosti ja koko ajan aikatauluista jäljessä. Aivot puuroutuvat, vetelehdin av:lla tai aika hukkuu joidenkin triviaalien arkielämän asioiden hoitamiseen - niitähän yh:lla riittää. En halua tinkiä lasten kanssa vietetystä ajasta, töistä ja kotitöistä en oikein enää voi nipistää. Yöunista nipistän jatkuvasti, mutta se kostautuu. Kaiken turhan nipottamisen kotona olen jättänyt sikseen ja työtkin teen standardeja alentaen. Omaa aikaa tarvitsen välillä. Mitä vielä voin tehdä?
Toistaiseksi jaksan olla onnellinenkin, mutta yhä useammin pelkään voimien loppuvan. Mistä saisin apua mielenhallintaan? Kuinka voin tehostaa työntekoani? Miten saan nukuttua`tarpeeksi?
Kommentit (14)
Jos sulla on rahaa niin ulkoista joitain juttuja, esim palkkaa siivooja.
Aloita ensin siitä että hoidat itsesi kuntoon jotta se itse pystyy sitten hoitamaan noita muita juttuja, eli huolehdit siitä että nukut tarpeeksi. Ei univelkaisena selviydy mistään kunnialla, kun et nipistä yöunista niin saat kaiken muun tehtyä paljon nopeammin ja tehokkaammin, paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, ehkä paras neuvo on laittaa kone kiinni, se on aikamoinen aikavaras. Ekaksi ainakin vieroitus täältä av:ltä. Nuku ja liiku. Ja älä pelkää etukäteen. Toki kannattaa miettiä asioita jo ennakkoon, mutta älä tuhlaa voimia sellaisen pelkäämiseen mikä ei ehkä toteudu.
Kehoitan minäkin menemään työterveyslääkärin puheille. Kuulostat entiseltä minulta, joka hajosi lopulta ja olin pari kuukautta kotona ja vain olin. Elä tätä päivää, äläkä murehdi mitä jaksat tehdä huomenna tai viikon tai kuukauden päästä. Tilanteet muuttuvat, asiat hoituvat joskus kuin itsestäänkin. Älä ainakaan huolehdi sellaisista asioista joille et voi mitään!!!
Käytännön vinkkejä, joista minunin pitäisi ottaa oppia:
- Tee aluksi "piirakka-kuva" ajankäytöstäsi eli piirrä ympyrä ja jaa se 24 osaan. Väritä tunnit sen mukaan mitä kyseisenä tuntina teet: nukut, olet töissä/työmatkalla, ruoanlaittoa ja syömistä, kotitöitä jne. näin näet mitä päivääsi oikeasti kuuluu ja paljon niihin menee aikaa. Näet varmaan kuvasta missä voit mahdollisesti tinkiä jos sellaista on. (esim. Ruokaa voisi tehdä kerralla niin paljon että sitä ei tarvitse joka päivä tehdä.)
- tee lista asioista jotka pitää hoitaa ja hoida asiat kiireys järjestyksessä pois. Lisää asioita listaan kun niitä tulee mieleen ja viivaa yli hoidettu asia. Kun asiat on listalla, niihin on helpompi ryhtyä ja on kivaa kun lista lyhenee :)
- päätä, että tietyn kellon lyömän jälkeen et enää ole tietokoneella tai katso telkkaria. Päätä nukkumaan menoaika. Uni on hyvin tärkeää, jotta jaksat ja saat tehdyksi asioita. Pirteänä elämäkin tuntuu paremmalta.
- Saatko apua mieheltä? Voitko pyytää apua ystävältä? Jos saisit kodin siivottua jonkun kanssa, olisi sitä helpompi alkaa pitämään siistinä. Kaikille tavaroille pitää olla oma paikkansa, jotta siisteys pysyy. Ja turhasta roinasta pitää päästä eroon. Lapset hoitoon suursiivouksen ajaksi, jotta siivous ei keskeydy ruoanlaiton tms takia.
- Onko lapset sen ikäisiä, että voivat ottaa vastuuta jostain kotityöstä? Ainakin oman huoneen siivouksesta? Lapsen voi ottaa myös avuksi pyykinpesuun ja tiskikoneen täyttämiseen/tyhjentämiseen. Samalla voi jutustella päivän tapahtumista.
Tsemppiä ja voimia syksyyn!
Kaikkia näitä asioita olen jo kokeillut, ja auttavathan ne. Tuntuu vain siltä, että tilanne on kokonaisuudessaan niin haastava, ettei pienistä puroista syntyvä suuri virta ole tarpeeksi suuri :/
Esimerkiksi nukkuminen: olen iltavirkku ja rakastan valvomista, illat ovat omaa ja rauhallista aikaani. Joskus kuvittelen jaksavani tehdä päivällä tekemättä jääneitä töitä, mutta jumitan. Olen kuitenkin valmis luopumaan tästä herkusta, ja niin olen tehnytkin. Vaikeimmaksi koen sen, että pienimmäinen (ja joskus isotkin) saattaa nukkua levottomasti yöllä ja herättää, isommat lapset taas aloittavat iloisen juttelunsa ja kolistelunsa aamusta jo kuuden jälkeen. Esimerkiksi viime yönä nukuin yhteensä 6-7 tuntia, mikä minulle olisi ihan riittävää, ellei se olisi tapahtunut kahdessa-kolmessa pätkässä ja muutaman 5-tuntisen yön jälkeen.
Vastuuta kotitöistä on siirretty lapsille, ja muutenkin sillä saralla helpottaa. Siivooja olisi huippu, mutta en ole varma onko minulla varaa. Lapset voisivat toki olla isälläänkin enemmän, mutta koen että heillä on oikeus yhteen kotiin (eivät nauti jatkuvasta ramppaamisesta kotien välillä) ja toisaalta haluan viettää aikaa myös lasteni kanssa.
Au pair helpottaisi kovasti, tai monien kotitöiden ulkoistaminen. Siihen ei vain tunnu olevan rahaa.
Kertokaa te aivotyötä tekevät äidit (ja isät), miten ihmeessä vähillä unilla ja täpötäydellä elämällä voi saada mitään aikaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertokaa te aivotyötä tekevät äidit (ja isät), miten ihmeessä vähillä unilla ja täpötäydellä elämällä voi saada mitään aikaan?
On pakko ehtiä nukkua riittävästi! Työssäkäyvällä eiole muuta vaihtoehtoa kuin mennä ajoissa nukkumaan. Talvella pimeään aikaa menen yleensä 9 - 9:30 illalla nukkumaan, koska muuten ei vaan jaksa, kun aamulla pitää nousta.
Sitten pitää vaan raivata kalenteriin aikaa. Onko harrastuksia liikaa? Joskun pitää kutsuihin sanoa ei, jotta jää rauhallista aikaa perheelle. Vähintään yksi päivä viikossa pitäisi olla sellainen, että siihen ei ole sovittu mitään menoa.
Alle tokaluokkalaisen vanhemmalla on oikeus lyhennettyyn työaikaan. VOisiko se olla ratkaisu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun elämäni ei ole täpötäysi. Koska olen yksinkertaistanut kaiken. Yritän koko ajan ajatella, että elämä pitää pitää simppelinä. Eli sanon "ei" kaikelle, mitä ei ole pakko tehdä. Sanon "kyllä" vasta sitten, kun on pakko.
Tämä on ollut ohjenuorani jo muutaman vuoden. Nyt huomaan, että voisin taas sanoa enemmän "kyllä". Koska elämäni on muuttunut yksinkertaisesti.
Oletko sinä siis ihminen, joka haalii itselleen liikaa?
Se kostautuu jossain vaiheessa ja työt alkavat jumittaa, mitään uutta ei synny joten joudut turvautumaan ruutiiniin liikaa.
Ulkoiletko ja liikutko riittävästi? Syötkö d-vitamiinia? Lopeta av:llä notkuminen kokonaan.
Sen lisäksi hyvät ruokailutottumukset. Ehkä sinun pitää nyt tinkiä omasta ilta-ajastasi yöunien vuoksi, se olisi fiksuinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun elämäni ei ole täpötäysi. Koska olen yksinkertaistanut kaiken. Yritän koko ajan ajatella, että elämä pitää pitää simppelinä. Eli sanon "ei" kaikelle, mitä ei ole pakko tehdä. Sanon "kyllä" vasta sitten, kun on pakko.
Ja olen ihminen joka haluaa kaiken eikä haluaisi luopua mistään. Haluaisin olla hyvä työssäni, haluaisin olla hyvä äiti. Näistäkin olen tinkinyt menestyksekkäästi, rima on alentunut kovasti. Mutta tavallaan kärsin siitäkin.
Harrastuksia minulla ei ole, enkä luuhaa ympäriinsä kyläilemässä. Arki-illat ja viikonloput menevät kotona, joskus käy vieraita. Mutta jo lasten takia arjessa on kaikkea säätämistä, kuten tiedätte: vanhempainiltoja, kavereita, lääkärikäyntejä, ruuanlaittoa, vaatehankintoja, synttäreitä... Aika hyvin olen pystynyt pelkistämään sieltä mistä olen voinut. Silti tuntuu siltä, ettei aika riitä.
Suurin ongelma on kyllä tuo unen puute. Olen kiitollinen siitä että olette asiaa painottaneet, minun on jotenkin vaikea käsittää se vaikka asiaa minulle toitotetaan.
Miten sulla on ihana mies, vaikka sanot olevasi yh?
No just vaikka niin että se on miesystävä, ja vielä paljon työnsä puolesta poissa oleva sellainen. On se ihana, mutta arjessa siitä ei ole paljon apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen yh ja viikon runko näyttää tällaiselta:
maanantai: lapset ylös, aamupala kaikille ja kouluun ja töihin, aamulla ehtii samalla viikata pyykkiä tai tyhjentää astiksen ja jutella
Töihin klo 8, kotiin klo 16.30 lähikaupan kautta, ruanlaitto, keittiön siivous ja kuppi kahvia. Sählytreenit jossa joko lapset mukana tai jäävät kotiin isosiskon kanssa. Iltapala, suihkut pyykkien nosto ja sänkyyn.
Tiistai sama mutta ilman sählyä, uimahallipäivä jos mennään. Keskiviikkona imurointi ja isossa kaupassa käynti illalla ja sauna. Torstaisin kotona olemista kaikilla paitsi teinillä. Perjantaina kotona myös jos lapset ovat viikonlopun minulla, muuten yleensä matkustan ystäväni luokse tai olen toisessa harrastuksessani tai mökillä. Lauantaina siivousta, pyykkiä, ulkoilua ja sunnuntai totaalinen vapaapäivä yleensä. Jos teen etänä töitä, teen arki-iltaisin klo 21-23 jolloin jää edelleenkin aikaa nukkua 7h. Lapset ovat paljon ulkona ja kavereiden kanssa meillä enkä tunne laiminlyöväni heitä, ystäviin pidän yhteyttä puhelimitse paljon.
Ja siltä etten ikinä pysty tuohon. Mikähän siinä on, että kaikki eivät pysty tuollaiseen perusrytmiin laisinkaan? Tuo tuntuu ihan tappavalta, vaikka suunnilleen samat jutut minäkin teen.
Missä välissä ehdit puhua ystäviesi kanssa puhelimessa? Koska ostat lasten vaatteet? Millä ajalla järjestät normirutiinista poikkeavat jutut? Minkä ikäiset lapset sinulla on?
Alue: Aihe vapaa
Siitä on erittäin hyvä aloittaa.
Päivään mahtuu miljoona pientä asiaa, kun et avaa nettiä ollenkaan muuta kuin työasioissa