Pystytkö unohtamaan, jos joku on loukannut/kohdellut väärin sinua?

En unohda, mutta en koe tarvetta kostaa. En vain suhtaudu kyseiseen henkilöön samalla tavoin kuin ennen.

Ei tarvitse unohtaa. Voi jatkaa elämäänsä, eikä tarvitse reagoida, mutta ei ole tarvetta unohtaa ketä vihollisiin kuuluu.

Riippuu asiasta. Yksi ihminen ansaitsee kyllä saada takaisin, sen verran paha ja halveksuttava ihminen hän on ollut.

Omalle elämällenikin on vahinkoa siitä, kun menneet loukkaukset pyörii ajatuksissani kaiken aikaa. Olen katkera, mutta en voi asialle mitään.

Vierailija kirjoitti:

Omalle elämällenikin on vahinkoa siitä, kun menneet loukkaukset pyörii ajatuksissani kaiken aikaa. Olen katkera, mutta en voi asialle mitään.

Elämä oli kyllä helpompaa, jos ei kaikkia loukkauksia tai kokemaansa vääryyttä ei miettisi ja tuntisi katkeruutta.

No kai se nyt vähän riippuu.

Loukkaaminen ei ole mitään. Saa loukata minkä kerkiää. Kertoo loukkaavan epätoivosta mustamaalata. 

Törkeiden rikosten kohteena olemista ei tarvitse antaa  anteeksi. Niistä voi syylliset maksaa mun puolesta vaikka  omalla hengellään tai tahallasn,, jos siis törkeä rikos on myös paha mielestäni. 
 

Yleensä se menee näin: Jos asia ei ole rikos on liioiteltua pitää sitä jyvin pahana, mitta jos on rikos yleensä se on uhrin mielestä myös paha teko. Toki pahuusasteissa eroja ja voi olla subjektiivisia näkemyksiä, mitkä eroaa henkilön oman moraalin ja lakikirjan välillä. 

On joitsin juttuja mitä tiedön tehdyn itsellen ja läheisilleni,,enkä voi mitenkään   pitää niitä muuna  kun äärimmäisen  pahoina tekoina. Yai sitten  tekijöt jo hulluja, jos ei ole ollut tuo tarkoitus. Myös lakikirjan mukaan ovat törkeitä  tikoksia. . . . 

Valitettavasti  moni ei vissiin  tajua,  ettö rikoksilla aiheutettu haitta tai vääryys ei ole loukkaus.

Loukkaus on se, että joku sanoo sun olevan vaikka läski tai typerä. 

Myös valheilla tai lavastuksilla   aiheutettu loukkaus ei ole aito loukkaus. Aikuiset tajuaa sen.