Miten sivusuhteenne / toinen suhteenne alkoi?

Tapasin ex-työkaverini baarissa - mentiin yhdessä taksilla omiin koteihin, mailailtiin sen jälkeen ja sovittiin ekat treffit - kemia oli kova.

Nyt olen eronnut, syyllisyys sivusuhteesta ja kaksoiselämän rankkuus taustalla erossa. Sivusuhteen toinen osapuoli jatkaa naimisissa, luultavimmin uusi pimu kierroksessa pian.

Aloittelen uutta parisuhdetta täysi molemminpuolinen uskollisuus tavoitteena.

Ei sitä ihan suhteeksi voinut sanoa, hieman kyseenalainen ystävyys vain. Kaikki alkoi töissä, perinteinen pomo-sihteeri -asetelma. Ajeluita, palavereita, saladrinkkejä... Kesti on-off muutaman vuoden. Hiipui omaan mahdottomuuteensa ja päätettiin se sovinnolla muutama vuosi sitten.

lisääkin haluaisin kuulla...

ystävyys,itse asiassa olen kahdesti ajautunut vastaavaan tilanteeseen.

Eka vain tasoittui ja oltiin sitten edelleen hyviä frendejä, tokan kanssa meni välit pitkäksi aikaa, mutta nykyisin ihan ok välit.



Miksi ja miten? No, etääntyminen ja kriisi oamssa parisuhteessa varmaan se pääsyy, oli helppoa hakea mielialan ja itsetunnon kohotusta muualta.



Suoraan sanottuna kun en edes koe varsinaisesti pettäneeni, kun ei silleen sekstailtu, mutta jotenkin silti vähän hävettää oma tyhmäily.



Liitto ei siis hajonnut ja jatkuu edelleen. Koen, että pitkään liittoon mahtuu myös flirttiä ja ihastumisia muihin, ihan normaalia.

kemiat osuivat, aluksi kavereina, aina syömään yhdessä, pitkät työvuorot kahdestaan, lopulta koulutuspäivien iltabileistä samaan hotellihuoneeseen panemaan.



sen jälkeen kuumia katseita, seksiä jopa työpaikalla, flirttiä ja vihjailevia puheita.



lopulta järkiintyminen, laimennut hiljalleen, takaisin kavereiksi vaikka jotain viritystä on yhä.



en ole ylpeä.

Tapasimme laivalla, Cinderella 24 h risteily. Jatkoimme suhdetta 4 vuotta. Sitten löyisin nykyisen mieheni ja katkaisin suhteen.



Tuolle suhde miehelle on tullut ero ja hän otti minuun yhteyttä. Pyysin, että jättää rauhaan ja näin hän tekikin.

mies on mun vanha hyvä ystävä ja tapasimme luokkapileissä. Tilanne on yhä kesken. Pelottaa.

Firman juhlista alkoi aika viattomasti, mutta aika nopeesti ohitettiin viaton vaihe.



Tapailtiin aina silloin tällöin, aika kiihkeää, pari kertaa ollut suhde katkolla, mutta edelleen jatketaan. Ollaan molemmat naimisissa, mutta ei haluta erota (mutta ei jotenkin osata päästää irti toisistaankaan).



Suhteeseen ajaudui omien ongelmien takia. Raskas arki puuduttaa ja on vieraannuttanut minut ja oman mieheni toisistaan. Arkea pyöritetään ihan mallikkaasti, mutta muuta yhteistä meillä ei olekaan. Varmaan iso osa oli läheisyyden puute, tuntui niin hyvältä kun joku halusi koskettaa ja olla lähellä. Mutta takana myös muita syitä eli siis monen asian summa.



En edelleenkään halua erota lasten takia, kun arki kuitenkin sujuu näin. Luulen, että lapset kärsisivät erosta. Eipä silti tuskin sivusuhteeni minua kokoaikaisesti huolisikaan (ei hänkään halua erota vaimostaan). Toisaalta yksin jääminen ei pelota, tiedän että selviäisin siitäkin, mutta tietysti siinä olisi enemmän vääntöä.



En ole ylpeä tai edes hyvilläni tästä. Elämä olisi saanut mennä vähän toisella lailla, mutta toisaalta on liian monta vähitellen vinoon mennyttä asiaa korjattavaksi, ainakaan juuri nyt ei voimat riitä siihen. Jotenkin kuitenkin toivon, että tämä olisi omalle liitolle jotenkin aikalisä, jonka avulla selviämme tästä vaiheesta eteenpäin ja selvemmille vesille. Siis että joku päivä löydämme mieheni kanssa toisemme uudelleen. Tosin en edes tiedä onko se mahdollista, kun en kuitenkaan ole pystynyt päästämään sivusuhteesta irti. Todennäköisesti jossain vaiheessa, kun lapset on isompia, niin harkitsen avioeroa ja omaa elämää uudelleen. Mutta nyt siis mennään päivä kerrallaan näin, huomisesta en tiedä.



Jos mies ilmoittaisi haluavansa erota, niin se olisi luultavasti siinä. En varmaan edes yrittäisi pitää hommaa kasassa vaan miettisimme miten lasten elämä järjestetään siitä eteen päin.



Olen siis surkea vaimo.

koska tekee superpitkää päivää ja kotiarki lasten kanssa on uuvuttanut minut aivan loppuun. En jaksa harrastaa seksiäkään. Mietin vaan koko ajan että miten, missä ja milloin? Ja mitä sen jälkeen...

kesti parisen kuukautta. Tuttuja oltiin ennestäänkin, kuulemma hän oli ollut ihastunut minuun jo aiemmin. Päädyimme samaan porukkaan viettämään iltaa. Mies oli eronnut juuri ja itselläni suhde lähinnä "kämppis"tasolla. Oma kihlaus purkaantui tämän takia, mutta yhdessä ollaan edelleen. Vaikka päivittäin ajattelen sitä toista. Toivottavasti pääsen tämän yli. Vai onko edes tarkoitus päästä...