Onko ystävä pettänyt pahasti luottamuksesi? Aikuisiällä.

isolle joukolle kun olin läsnä itse. Olin aivan hölmistynyt.

Ollaan oltu jo yli kymmenen vuotta ystäviä ja parina viimeisenä vuonna tiiviistikin tekemisissä. Pidin häntä parhaana ystävänäni ja ajattelin olevani sitä myös hänelle. Kunnes ostimme omakotitalon ja ilmeisesti kateus vei voiton. Tämän jälkeen ei oo pyydelty käymään tai käyty luonamme. Hän sai jokin aika sitten lapsen ja jotenkin kuvittelin olevani hänelle todella tärkeä vielä siihen asti. Eipä tullut kutsua katsomaan vauvaa, saati pyyntöä kummiksi tai edes kutsua ristiäisiin. Nyt sitten olen alkanut ottaa välimatkaa minäkin. Kerta emme ole enää niin läheisiä, niin mitä se minäkään kaikkea hänelle kertomaan. Satuttaa kyllä ja pahasti. Kun asian tajusin, on monet itkut itketty. Ei vaan voi mitään, ei toista voi pakottaakaan olemaan Hyvää Ystävää jos ei halua.

Monta kertaa :( Se on ihan hirveää.

Onko teillä tapana kutsua ristiäisiin kaikki tutut ja sukulaiset molemmin puolin perhettä?



Kannattaisko tarkistaa mikä on ystävän tapa?



Itse olen odottanut kavereita käymään. Pitääkö kaveria PYYTÄÄ tulemaan vierailulle?

En ole koskaan pyytänyt kaveria kylään, tohon ystävyydet loppuu -kohteliaisuus syihin: kun ei pyydetä/kysytä voiko tulla. Molemmat tahoillaan odottaa milloin toinen tekee jotain.

Yks tapaus tulee mieleen kun ystävä kertoi että hän on aina ajatellut että ottaa mut kummiksi jos saa lapsen. No, eipä ottanut.

Kävi sitten niin että mokasi yhden jutun niin pahasti(siis omalla käytöksellään) etten voinut häntä kummiksi ottaa. Tilanne oli vaan mahdoton.

Niin sitten kävi.

On muutakin tapahtunut tai oikeastaan voisin sanoa että kun ei ole tapahtunut...

Itse olen odottanut kavereita käymään. Pitääkö kaveria PYYTÄÄ tulemaan vierailulle?

Itseäni ainakin ärsyttää jos ollaan tuppaamassa milloin missäkin käänteessä vierailulle, kyllä kutsu käy, kun kyläilyyn on aikaa/mahdollisuus.

Pitkäaikainen ystävä petti minut suuren kriisini yhteydessä. Kysymys oli huoltajuuskiistasta, jossa oli kyse hänen minun lapsestani. Hän ei asettautunut tukemaan minua. Ei sanallisesti eikä muuten. Yritin hakea tukea häneltä, mutta hän lopetti suurin piirtein puhelimeen vastaamisen.



Asian tekee vielä pahemmaksi se, että hän oli tämän lapseni kummi.



Ehkä hän yritti olla kiistassa tällä tavoin neutraali. Minulle se oli tosi paha loukkaus, ja häntä kohtaan tuntemani ystävyys viileni huomattavasti sen jälkeen. En usko että se koskaan palaa ennalleen. Jos tuollaisessa paikassa ei ole toisen ystävä ja puolusta toista, missä paikassa sitten?

Pitkäaikainen ystävä petti minut suuren kriisini yhteydessä. Kysymys oli huoltajuuskiistasta, jossa oli kyse hänen minun lapsestani. Hän ei asettautunut tukemaan minua. Ei sanallisesti eikä muuten. Yritin hakea tukea häneltä, mutta hän lopetti suurin piirtein puhelimeen vastaamisen.

Asian tekee vielä pahemmaksi se, että hän oli tämän lapseni kummi.

Ehkä hän yritti olla kiistassa tällä tavoin neutraali. Minulle se oli tosi paha loukkaus, ja häntä kohtaan tuntemani ystävyys viileni huomattavasti sen jälkeen. En usko että se koskaan palaa ennalleen. Jos tuollaisessa paikassa ei ole toisen ystävä ja puolusta toista, missä paikassa sitten?

Tavallaan ymmärrän, että hän ei halunnut puuttua asiaan. Tapausta paremmin tietämättä ei tietenkään voi sanoa, että mistä on kyse.

Tämän tapauksen merkitys ystävyydelle minun näkökulmastani oli kuitenkin suuri.



Oikeuslaitos oli sitä varten, että tapausta punnitaan itse asian (huoltajuus) kannalta. Minun ystäväni tärkeä tehtävä olisi ollut puolustaa ja tukea minua (en nyt puhu oikeussalissa vaan ihan yleensä siinä tilanteessa). Hän oli niitä ainoita jotka tunsivat minut paremmin ja pitemmältä ajalta.



t. äskeinen

jo oli todella kova paikka, ja on vieläkin aikamoinen "kivi kengässä".

Kyseessä oli vielä kaksi ystävää tuttava pariskunnista..

Juorusivat keskenään (ja meidän tietyn kaveripiirin sisällä) vuoden verran, että minulla olisi suhde johonkin työkavereista (ei ollut ei).



Kukaan kyseisestä kaveripiiristä ei kertaakaan tuon vuoden aikana kysynyt minulta mitään, eivät maininneet miehellenikään tästä juorusta (jonka siis luulivat olevan totta, koska sen oli alunperin kertonut eräs heidän tuttava mies).



No voitte kuvitella sen epäuskon ja järkytyksen määrän, kun tämä juoru sitten paljastui minulle.. "muutamat" puhelinsoitot soittelin kun selvittelin asiaa. Homma otti sen verran koville, että oli hyvin lähellä, etten joutunut jäämään sairaslomalla fyysisten ja psyykkisten oireiden takia. Oksensin, kun oli niin paha olla. Olo tuntui ihan epätodelliselta, että miten ystävinäni pitämäni ihmiset voivat toimia toin, ja miksi kukaan ei missään vaiheessa ottanut asiaa kanssani puheeksi tai edes mieheni kanssa.

miesystävälleen kaiken minun menneisyydestäni, josta edes oma mieheni ei tiedä. Moka oli siinä, että tämä miesystävä ei osaa pitää päätään kiinni vaan puhui kaikki jutut eteenpäin, myös miehelleni.



Tiedän, että ihmiset puhuvat, mutta olisin toivonut kaverini mieheltä pientä harkintaa. Tämän jälkeen minun on ollut erittäin vaikea tulla kaverini miehen kanssa toimeen. Tulemme toimeen erittäin väkinäisesti.

Monet ystävät ja muutkin henkilöt (myös viranomaiset, kaverit, miehet, sukulaiset, tuttavat, naapurit) ovat pettäneet luottamukseni monia kertoja. En uskalla luottaa enää kenenkään, kun näin laajasti pettävät. Olen kostanut ja kostan mikäli mahdollista. Eli levitän sitten heidän salaisuutensa ympäri pitäjiä, mustamaalaan ja puhun pahaa. Menen sänkyyn miestensä kanssa. Ja kostan miten vain voin. Joillekin olen saanut jopa potkut hankittua tai eivät saa työtä mistään. Kosto on suloista. Kostamiseni jatkuu, teen kaikkeni ja käytän kaikki mahdolliset tilanteet hyödykseni.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 11:40"]Monet ystävät ja muutkin henkilöt (myös viranomaiset, kaverit, miehet, sukulaiset, tuttavat, naapurit) ovat pettäneet luottamukseni monia kertoja. En uskalla luottaa enää kenenkään, kun näin laajasti pettävät. Olen kostanut ja kostan mikäli mahdollista. Eli levitän sitten heidän salaisuutensa ympäri pitäjiä, mustamaalaan ja puhun pahaa. Menen sänkyyn miestensä kanssa. Ja kostan miten vain voin. Joillekin olen saanut jopa potkut hankittua tai eivät saa työtä mistään. Kosto on suloista. Kostamiseni jatkuu, teen kaikkeni ja käytän kaikki mahdolliset tilanteet hyödykseni.

[/quote]

Kuulostat aika katkeralta ja pahansuovalta

Ei, ystävä ei koskaan ole. Miten on tähän ikään mennessä mahdollista? On siis ollut ystäväksi tai potentiaaliseksi sellaiseksi luulemastani ihmisestä kyse, joten olen menettänyt mitä? Pelkkää tyhjää, en yhtään mitään hänessä. Ystävä ei isoissa asioissa milloinkaan petä, ja monenmoista pikkuvirhettä ja isompaakin kyllä suvaitsen hyvin ymmärtäväisesti. Pahansuopuuteen, kierouteen ja kusipäisyyteen loppuu se, mikä ystävyyttä ei siten koskaan ollutkaan. Joten ei tavallaan koettua menetystäkään vielä yhtäkään kappaletta.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2010 klo 19:52"]

Ollaan oltu jo yli kymmenen vuotta ystäviä ja parina viimeisenä vuonna tiiviistikin tekemisissä. Pidin häntä parhaana ystävänäni ja ajattelin olevani sitä myös hänelle. Kunnes ostimme omakotitalon ja ilmeisesti kateus vei voiton. Tämän jälkeen ei oo pyydelty käymään tai käyty luonamme. Hän sai jokin aika sitten lapsen ja jotenkin kuvittelin olevani hänelle todella tärkeä vielä siihen asti. Eipä tullut kutsua katsomaan vauvaa, saati pyyntöä kummiksi tai edes kutsua ristiäisiin. Nyt sitten olen alkanut ottaa välimatkaa minäkin. Kerta emme ole enää niin läheisiä, niin mitä se minäkään kaikkea hänelle kertomaan. Satuttaa kyllä ja pahasti. Kun asian tajusin, on monet itkut itketty. Ei vaan voi mitään, ei toista voi pakottaakaan olemaan Hyvää Ystävää jos ei halua.

[/quote]

En nyt halua millään muotoa vähätellä kokemustasi, joten älä käsitä tätä sellaisena. Mutta tuohon "saatin pyyntöä kummiksi, tai edes kutsua ristiäisiin", niin ihan vaan kommentoisin ettei ristiäisiin ole tapana kutsua kavereita ja ystäviä niinkään (tosin ilmeisesti tosi nuoret harrastaa tätä), vaan ihan vaan lähimmät sukulaiset, perheenjäsenet ja kummit. Kummiksikaan harva pyytää automaattisesti parasta ystävää, tai ystäviä ylipäätään. Esim  minä en ole parhaan ystäväni lapsen kummi, eikä hän minun, vaan molemmilla on omia sisaruksia kummeina. Noista en siis loukkaantuisi, mutta toki siis ystäväsi on muuten toiminut ikävästi!

Mitä ap:n kysymykseen tulee, niin itse en ole vielä 30, mutta sanotaanko niin, että oletan ihmisten käyttäytyvän suhteellisen aikuismaisesti kun ovat yli 25-vuotiaita ja olen todellakin saanut pettyä pariin ystävään. Yksi on valhedellut minulle muutamista asioista suoraan päin naamaa (eikä edes mistään hirveän vakavista, vaan todella sellaista teinimäistä valehtelua mm siitä mitä jonkin baari-illan aikana on tapahtunut, joka tavallaan olisi ollut hyvä tietää eli asia ns kuului minulle). Toinen kaveri puolestaan, jota pidin myös hyvänä ystävänä, kertoi tuoreelle lörppösuu-alkkis-katkeroituneelle tuoreelle poikakaverilleen todella arkaluontoisia asioita minusta, mitä ei tiedä kovin moni. Mulla ahdistaa se, että ystävä ensinnäkin kuvittelee että on ok puhua toisten henkilökohtaisista asioista muille, ja se että hänellä ei ole minkäänlaista arvostelukykyä mitä tulee ihmisiin. No, enpä ole ollut yhteydessä muuta kuin hyvin tuttava -linjalla.

Teininähän voi kaikenlaista kypsymättömyyttä olla. Mutta onko sinulle käynyt niin että olet +30-vuotiaana pahasti pettynyt ystävääsi (tai sellaiseksi luulemaasi henkilöön)?

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että olen pettynyt pahasti parikin kertaa, ja tuntuu edelleen tosi pahalta. Pahemmalta se tuntuu aikuisena kuin sitä ennen. :-(

parhaat ystävät saattaa pettää, ja varsinkin ne joita luulet niiksi.

jos he eivät kuluta aikaansa sinun miettimiseen tai tuhlaa kyyneleitä sinun vuoksesi, älä sinäkään tee niin ! olet varmasti parempi kuin he/hän!

kaveri ja ystävä tarkoittavat kahta eri asiaata.. hän ei edes ole varmaan kaveri.

ansaitset parempaa kuin tuollaiset petturir.

olen itsekkin joutunut pettymään monta kertaa "ystävien" suhteen... mutta tajunnut sen jälkeen että he olivat paskoja sinua kohtaan, miksi silloin edes pitäisi ajatella heitä. eivät ole sen arvoisia!!!!

toivottavasti pääset pettymyksen yli! olet varmasti niiiiiiiiiiin paljon parempi!

Tutustuin paikkakunnalle muuttaneeseen ihmiseen kaverini kautta. Hän oli aika yksinäinen ja minun kauttani hän sai muitakin kavereita.



Tällä ihmisellä oli kuitenkin hieman ongelmallinen suhde alkoholin kanssa. Ja väkevät viinat ei sopineet ollenkaan. Kerran kännissä suuttui minulle ja toiselle kaverilleni syystä jota emme vieläkään tiedä. Hän puhui minusta niin halveksuvaan sävyyn että se jätti jäljen, vaikka yritin laittaakin viinan piikkiin. Myöhemmin hän rikkoi minun omaisuuttaan. Koskaan hän ei tekemisiään ja sanomisiaan anteeksi pyydellyt. Näennäisesti olimme vielä jonkin aikaa kavereita. Mutta enää ei olla missään tekemisissä minun aloitteestani. Hän ei ole koskaan kokenut tehneensä tai sanoneensa mitään väärää.

Esittelin kaverilleni miespuolisen työkaverini. Olikin jälkeenpäin sopinut treffit tämän kanssa. Kiva tietty että synkkasi, mutta tunsin itseni petetyksi kun sitten seuraavilla treffeillä oli muidenkin työkaverieni kanssa baarissa jonne sattumalta itsekin päädyin. Tunsin itseni hölmöksi kun kukaan ei ollut kertonut että he tapailevat. Mun bestis ja mun läheinen työkaveri. Sain tietää heidän suhteesta työyhteisössäni viimeisenä.



Suhde kariutui pian, samoin kuihtui ystävyys.

meni sänkyyn aviomieheni kanssa, erottuaan omasta miehestään. Ja ikää tää 30 vuotta. Oltu parhaat ystävät 15 vuotta. Ei mitään selitystä tälle jutulle. Ja pidin täysjärkisenä, lääkäri vielä ammatiltaan. Eipä olla sen jälkeen nähty. Edes alkoholin piikkiin ei tätä voi laittaa, olivat selviä molemmat. helvetin vaikeeta ollu päästä tästä yli. En ole päässyt vieläkään.

Lupasi tehdä ostamaani asunton remontin veljensä kanssa. Valitsikin viikkoa aiemmin toisen työn, joten velikin jätti tulematta. Halpamaista toimintaa.



Toinen ystävä, jonka olen tuntenut hiekkalaatikolta saakka hylkäsi minut sairastuttuani syöpään. Alhaista.