Onko mulla mahdollisesti (ollut?) jotain masennusta?

En ole koskaan ollut mitenkään iloluonteinen ihminen, ehkä varhaislapsuutta lukuunottamatta. Nuorena ajatukset olivat useinkin apeita, olin yksinäinen ja sisäänpäinsuuntautunut. Olen kuitenkin aina viihtynyt melko hyvin itsekseni. Sosiaaliset taitoni ovat huonot.



Nuorena koin monia vaikeita asioita, joita olen käsitellyt itse ja yksin. En ole oikeastaan koskaan puhunut niistäkään kenenkään kanssa kuin sillain ohimennen kavereille, kun ovat kysyneet jotain.



Joitain vuosia sitten työelämä oli minulle miltei liian raskas, minun teki oikeasti mieli satuttaa itseäni fyysisesti, jotta pääsisin sairauslomille ja pois töistä ja stressistä. Koin suunnatonta helpotusta aina, kun lyhyehköt työsuhteeni loppuivat - ei koskaan minusta johtuvista syistä, vaan koska olin aina jonkun sijaisena. Olen aina hoitanut työni hyvin, mutta tuolloin kotielämä jäi todella liian vähälle ja huonolle huomiolle. Koen siitä ajoittain suurta syyllisyyttä.



Nyttemmin olen muuttanut elämääni joiltain osin suurestikin ja olen ollut jo pidemmän aikaa samassa työpaikassa enkä koe tarvetta jättää sitä ja kotonakin jaksan ihan ok. Yleensä. Mutta hyvin usein kaikki ylimääräiset; lääkäreissäkäynnit, pankki- ja vakuutusasiat, viranomaisten kanssa asioinnit ja kaikki, missä joutuu vaivaamaan muita ihmisiä ihan henkilökohtaisesti on minulle yhä jotenkin vaikeita ja jätän ne mielelläni tekemättä, vaikka siitä on sitten haittaa minulle tai perheelleni. Ja se vaikeus sitten taas ruokkii alakuloani ja huonoa itsetuntoa.



Yhä vetäydyn mielelläni olemaan yksin enkä puhu omista asioistani kenellekään. Ne nuorena koetut asiatkin koen jo käsitelleeni mielessäni valmiiksi eikä ne vaivaa minua mitenkään.



Olenkohan vain tällainen ihminen vai olisiko lääkärit löytäneet minusta sairauden?