Mikä paras ikäero lapsille teidän mielestä?
Sitä mietin että kuinka pian/myöhään hankkiutua raskaaksi uudestaan. Minulla nyt 4,5 kk vanha vauva. Jos tämä olisi vähän isompi, niin olisi jo omatoiminenkin eikä uusi vauva-aika olisi sitten niin rankkaa? Toisaalta taas jos on pieni ikäero, niin lapsista on ehkä enemmän seuraa toisilleen myöhemmin... Mutta sitten ne myös tappelee. :P
Kommentit (12)
sellainen mielipide, ettäse paras ikäero on juuri se, joka ko. henkilön lapsilla sattuu olemaan...
Eli älä ole huolissasi, teet lapset sillä ikäerolla mikä sattuu tulemaan ja olet sitten itsekin sitä mieltä, että se on juuri se paras :DDDD
sellainen mielipide, ettäse paras ikäero on juuri se, joka ko. henkilön lapsilla sattuu olemaan... Eli älä ole huolissasi, teet lapset sillä ikäerolla mikä sattuu tulemaan ja olet sitten itsekin sitä mieltä, että se on juuri se paras :DDDD
Ja nyt seuraava saisi tulla jo. eli nyt paras ikäero olisi mielestäni 2v.
Omasta itsestäsi ja miehestäsi se on kiinni :)
se sitten hankalaa, jos lapsella on juuri silloin esim. uhmaikä kun toinen lapsi tulee? :o
Yksi taas ei pääse jakamaan asioita?
Meillä on lapsilla pariin kertaan ikäeroa päälle vuosi. Sitten on ikäeroa 3 vuotta.
Nuorimmalla ja vanhimmalla ikäeroa 5 vuotta.
Toi 5 vuotta oli helppoa vauvaan ajatellen.
Leikki-ikäsen oon ollut hankala suhtautua vauvaan ja 1- vuotias saattaa vaikka puristaa vauvaa.
Aina sattuu ja tapahtuu. Vaikka eskari-ikänen olisi kiltti ja suhtautuu myönteisesti niin osaa myös jo piilottaa negatiivisiä tunteita.
Lue kirja Pelastakaa pojat!
Minusta tärkeintä on että haluaako vauvan. Jos nykysellä vauvalla on kaikki ok niin saattaa saada allergiaa ja vauvalla olla rankka koliikki, sairautta. Miten te selviätte? Onko tukiverkkoa?
Miten hyvin parisuhteessa onnistuu juttelu, kompromissit?
Meillä on 4 alle kouluikästä lasta ja tärkeintä on että lapset saa aikaa, he ovat haluttuja.
Meidän päätökset hankkia lisää lapsia on ajottunu aikaan kun jotain ikävää on tapahtunut, viimeksi 2 kuukautta kestäneen vatsataudin päätteeksi päätettiin lopettaa ehkäsy. ;)
Eli voimavarat, halu saada lapsi on ne merkittävät asiat: miten selvitään ja jaksetaan.
huonot puolensa. Meillä 1. ja 2. 1½ vuoden ikäerolla ja 2. ja 3. 4 vuoden ikäerolla. 2 ensimmäistä meni "samoilla hoidoilla ja valvomisilla" ja sitten kun juuri oli saanut kunnon yöunet takaisin tuli kolmas ja sama rumba alusta. =) Jaksamista vaatii joka tapauksessa on ikäero sitten vuoden tai viisi vuotta.
Meillä kolme lasta 2v. eroilla. Neljännen olisin halunnut, mutta ikäero kasvoi liian suureksi miehen vitkastelun takia. Tappeleevat kivasti keskenään =).
n. 3 vuoden ikäero olisi sopivin, kun nuorempikin on ehtinyt kasvaa omaksi itsekseen. Uhmaikäiselle on rankkaa kun uusi vauva sekoittaa kuviot.
Toisaalta arjessa pieni ikäero (n. 2v) on mukava sitten kun vauvavuodesta on selvitty. Minusta meidän perhe on pärjännyt helpommalla kahden lapsen kanssa putkeen (samat tavarat vaan kiertoon ja rutiinit hallussa) kuin ne perheet, joissa ikäeroa on 4 vuotta tai yli. Kaikki alkaa uudelleen. Ja koskaan ei ihan samassa kehitysvaiheessa mennä sisaruksen kanssa. Toisaalta saavat kasvaa erilleen ja molemmat omaa vauva-aikaa.
Ekoilla ikäero 1 v 6 kk. Ovat olleet aina kuin paita ja peppu. Luokka-asteissa eroa kuitenkin kaksi vuotta, joten varmasti tulevat saamaan sitten aikanaan ihan omat kaverinsa. Ja kyseessä poika ja tyttö.
Seuraavaan ikäero onkin sitten 3 v 3 kk. Kolmosen vauva-aika oli paljon helpompi, kun isommat olivat jo 3 ja 4. Vauva on ollut kaikkien hoivattavana, mutta uskon, että näistä veljeksistä tulee vielä ihan hyvät kaverukset, vaikka ikäero onkin isompi.
Olen ehdottomasti pienen ikäeron kannattaja. Omat lapset ovat syntyneet puolentoista vuoden välein, ja ovat aina olleet kuin majakka ja perävaunu. He ovat parhaat ystävät, ja uskon vahvasti heidän olevan sitä koko loppuelämänsä. Voiko sen turvallisempaa ihmissuhdetta ollakaan, kuin että joku on tukena elämän alusta loppuun?
Kolmas lapsi on syntymässä jo isommalla (5 vuotta keskimmäiseen) ikäerolla, ja toki se on vanhemman näkökulmasta todella helppo ratkaisu. Lapsen puolesta minua kyllä harmittaa: hän ei pääse kokemaan niin läheistä sisarussuhdetta, sillä yhteinen lapsuusaika on aika vähissä.
Omiin sisaruksiini minulla on reilun kymmenen vuoden ikäero. Emme ole olleet tekemisissä sen koommin, kun muutin omilleni. Teini-ikäni kului kyllä ilmaisena lapsenvahtina, mikä ei ollut ollenkaan omiaan luomaan hyvää sisarussuhdetta.
Kannatan sitä. He ovat parhaat kaverit, vaikka tietenkin tappelevatkin. Jokainen tekee kuitenkin omat ratkaisut.
ja tämä esikoinen on ihan järkyttävän mustasukkainen! Suorastaan agressiivinen vauvaa kohtaan ja kaikkia jotka vauvaa ihailee. Ei voi jättää sekunniksikaan kahdestaan vauvan kanssa, mitä vaan voisi tapahtua:/ Mutta esikoinen onkin ollut aina huomionkipeä prinsessa, joten ottaa varmasti koville kun nyt huomio kiinnittyykin vauvaan ensiksi.
Myös muilta olen kuullut, että 3 vuoden ikäero on paha. Eivät tule toimeen keskenään.
2v10kk ja 2v11kk ikäerot loistavasti.
3 lapsen äiti