Meillä ei ole rahaa tehdä toista lasta.

pois kaksiosta isompaan. Kyllä ois ollu 40 neliön asunnossa lapsen surkea opetella liikkumista, siellä nyt kuitenkin jotkut huonekalut on pakko olla. Ihmettelen kellä kestää hermo kahdenkin lapsen kanssa pienessä kopissa jossa tavaroille ei riitä kaappitila ja lapset törmäilee huonekaluihin koko ajan. Pikkuvauvan kanssa vielä menee, mutta kun lapsi lähtee konttaamaan,.. Hienoa jos jonkun hermot kestää, mulla ei :D

Kahden lapsen tekemiskulut ovat jo pitkälle yli 20 000 euroa ja olemme pienituloisia. Isot velat on lapsettomuushoidoista. Ei ole mahdollista hankkia enempää vaikka haluaisimme.



Olisipa helppoa saada lapsi seksin harrastamisen seurauksena!

Sekö susta white trashin määrittelee ettei elä velaksi? Elätkö itse kulisseissa, isompi talo ym. puitteet joihin oikeastaan ei olisi edes varaa, vain siksi että tuntisit itsesi rikkaammaksi ja paremmaksi, eikä kukaan luulisi sua lähiöamikseksi kun on niin hieno talokin:D?

Sekö on nykyajan normi, kaikkien pitää elää pankin rahoilla jos ei omia ole, mutta vähintään kulissit on oltava kunnossa? Minä en vaan ymmärrä tuota elämäntyyliä. Mitä hienoa tai hyvää on olla järjettömät määrät velkaa leikkien että omistaa oikeasti ne pankin talon ja auton? Sitten kun iskee sairaus tai työttömyys niin koko korttitalo kaatuu..ompa loistokasta.

niin paljon lainaa että pitää tulla tänne itkemään ettei ole enää varaa tehdä lapsia. Onko lainalla eläminen jotenkin paljon hohdokkaampaa kuin sossun rahoilla eläminen?

Minulla on paljon lapsia, lainaa 0e ja laskujakin koitan olla tekemättä jos ei ihan pakko. Sossusta ei saada mitään ja Kelalta ne samat kuin mitä muutkin.

Yli varojensa eläminen se vasta typerää onkin:D Ei sitä lainaa ole koskaan pakko ottaa. Mekin pärjätään hyvin ilmankin ja lapsiinkin on vielä varaa. Sinähän olet käytännössä köyhempi kuin se sossun asiakas, jos taloutesi on kymmeniä-satojatuhansia miinuksella:D

Nää jotka eivät ymmärrä että joillakin ei todellakaan ole rahaa "tehdä" lisää lapsia ovat juuri niitä jotka itse jättävät laskut maksamatta ja sossun aasiakkaita! Kyllähän rahat silloin riittävätkin kun sossu ja kela maksaa. Mutta jos onkin asuntolaina, autolaina tavallisten laskujen päälle ja tuet nolla euroa?!!! Kyllä ihmiset on tyhmiä!

Eli mikä sun ratkaisusi on? Suomalaiset saa kuolla sukupuuttoon vaikka ja täytetään maa ulkomaisella työvoimalla? Tiedätköhän sinä yhtään minkä kysymysten kanssa tässä suomalaisessa yhteiskunnassa kamppaillaan, mm. että kuka maksaa eläkkeesi vuosikymmenten päästä vai maksaako kukaan? Suomalaisten lisääntyminen tai lisääntymättä jättäminen ei vaikuta yhtään mitään maailman väestökasvun ongelmaan, koko maassa kun on vähemmän asukkaita kuin keskikokoisessa kaupungissa maailman mittakaavassa ja se liika lisääntyminen tapahtuu jossain ihan muualla. Me voidaan parhaiten vaikuttaa siihen parantamalla niiden ihmisten oloja siellä niillä pienillä teoilla mitä voidaan tehdä, mm. tukea eettisesti toimivia yrityksiä, lahjoittaa rahaa koulutukseen kehittyvissä maissa jne.

elämän tarkoitushan on täyttää maapallo ihmisillä!! kyllä kyllä. vähemmästäkin luonnonvarat loppuu kesken ja maailma saastuu. kiitos teidän liukuhihnalta lapsia synnyttävien ITSEKKÄIDEN ihmisten.

kyllä, luit oikein. lastenteko (varsinkin useamman) on täysin itsekästä. pyritään turvaamaan vanhuusvuodet kun on huolehtijoita jne.

tehdään toinen, kolmas jne. kun näkee miten tärkeitä sisarukset ovat toisilleen ja miten hauskaa niillä on keskenään. Meillä ainakin ovat parhaita kaveruksia keskenään. 8v poika sanoi 7v ja 5v siskoistaan: "mä vaikka kuolisin mielummin kuin antaisin tapahtua mun pikkusiskoille jotain pahaa". Kaveruussuhteet vaihtuu elämän aikana mutta sisarukset on aina sisaruksia. Silloinkin kun minua ei enää ole tai kun olen vanha ja dementoitunut niin heillä on lohtua ja tukea toisistaan.

Ajatteletteko kaikki koskaan elämää pidemmälle, loppuun saakka vai vain tätä hetkeä, miten asiat on ja rahat riittää tässä ja nyt? Minusta joku ahdas asunto tai vähemmän rahaa on aika mitätöntä kokonaisuuden kannalta (jos ei nyt kuitenkaan ihan niin köyhää että lapsuus sen takia surkea). Kun ajattelee sitä miten saa joskus lapsenlapsia (sitä todennäköisemmin mitä enempi lapsiakin on)ja miten heillä on paljon serkkuja ja aikuisilla lapsilla tukea, apua ja seuraa toisistaan tapahtuu elämässä mitä tahansa, miten tuskin joutuu olemaan yksinäinen mummo kun paljon sukua, miten joskus katselee niitä kaikkia lapsia, lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsia ylpeänä siitä että he ovat kaikki olemassa siksi että minä halusin monta lasta, noin monta elämää lähtenyt minusta... niin onko mitään merkitystä enää sillä että asunnossa oli joskus yksi huone liian vähän tai ei ollut varaa tietynlaiseen autoon tmv?

Mummoni kuoli kesällä, hänellä oli 4 lasta joista kaksi oli paikalla kun hän lähti ja 5 lastenlasta kävi katsomassa viimeisinä hetkinä. Kyllä me hautajaisissa pohdittiin miten monta elämää onkaan yhdestä naisesta lähtenyt maailmaan, 4 lasta, 11 lastenlasta, 13 lastenlastenlasta tähän mennessä (eikä kaikki vielä lapsentekoiässä). Mummo oli kotirouva, mutta "elämän antaminen" 28 ihmiselle on kyllä merkittävä elämäntyö. Pisti hiljaiseksi miettimään miten monta meistä ei olisi olemassa jos hän ei olisi 4 lasta saanut.

Itse ajattelen asioita isommassa mittakaavassa ja "kiikkustuoliperspektiivistä", että elää sellaista elämää ettei tarvitse vanhana katua:)

Minusta on hienoa, että mietit etukäteen, onko toiseen lapseen varaa vai ei. En minäkään aio tehdä kuin yhden lapsen, vaikka tulomme ovat paremmat. Kaksi lasta maksaa paljon enemmän kuin yksi. Ja onko oikein esikoista kohtaan, että tehdään vielä toinen lapsi jakamaan niitä vähiä varoja, asutaan ahtaasti jne. Ei ole. Hyvä ap, tuen ratkaisuasi.

niin en näe kyllä mitään itsekästä siinä että olen antanut heille mahdollisuuden syntyä. Heillä on oikeus olla olemassa, niinkuin sinullakin. Jos olet huolissasi maapallon tilanteesta niin voithan vaikka päättää elämäsi itse sen sijaan että kulutat täällä vielä luonnonvaroja monta kymmentä vuotta. Mikä oikeus sinulla siihen on? Oletko parempi kuin muut, kun sinulla on oikeus elää, mutta jollain toisella ei ole oikeutta edes syntyä?

Lapseni eivät muuten ole tulleet "liukuhihnalta", vaan raskaiden raskauksien, kivuliaiden synnytysten ja yhden leikkauksen jälkeen, kahden synnytyksen yhteydessä suonensisäistä antibioottia vaativa kohtutulehdus. Kosmeettisia haittojakin on jäänyt, sellaisia joita ei korjata kuin leikkauksilla. En ole masokisti joten itsekkyydestä en ole tätä käynyt läpi, elämäni kovimpia kipuja ja koettelemuksia. Kaikki raskaudet eivät ole edes alkaneet helposti, takana myös keskenmenoja joiden johdosta masennusta ja tutkimuksia lapsettomuusklinikalla. Oletko itse synnyttänyt yhtään lasta, kun on pokaa puhua "liukuhihnasta"?

Ja kyllä, mun henkilökohtainen elämäntarkoitukseni on synnyttää minulle tarkoitetut lapset maailmaan. Lisääntyminen on muuten jokaisen eliön biologinen elämän tarkoitus. Olisiko sitten nautiskeleva itseensä keskittyvä sinkkuelämä jotenkin vähemmän itsekäs tavoite?

elämän tarkoitushan on täyttää maapallo ihmisillä!! kyllä kyllä. vähemmästäkin luonnonvarat loppuu kesken ja maailma saastuu. kiitos teidän liukuhihnalta lapsia synnyttävien ITSEKKÄIDEN ihmisten.

kyllä, luit oikein. lastenteko (varsinkin useamman) on täysin itsekästä. pyritään turvaamaan vanhuusvuodet kun on huolehtijoita jne.

tehdään toinen, kolmas jne. kun näkee miten tärkeitä sisarukset ovat toisilleen ja miten hauskaa niillä on keskenään. Meillä ainakin ovat parhaita kaveruksia keskenään. 8v poika sanoi 7v ja 5v siskoistaan: "mä vaikka kuolisin mielummin kuin antaisin tapahtua mun pikkusiskoille jotain pahaa". Kaveruussuhteet vaihtuu elämän aikana mutta sisarukset on aina sisaruksia. Silloinkin kun minua ei enää ole tai kun olen vanha ja dementoitunut niin heillä on lohtua ja tukea toisistaan.

Ajatteletteko kaikki koskaan elämää pidemmälle, loppuun saakka vai vain tätä hetkeä, miten asiat on ja rahat riittää tässä ja nyt? Minusta joku ahdas asunto tai vähemmän rahaa on aika mitätöntä kokonaisuuden kannalta (jos ei nyt kuitenkaan ihan niin köyhää että lapsuus sen takia surkea). Kun ajattelee sitä miten saa joskus lapsenlapsia (sitä todennäköisemmin mitä enempi lapsiakin on)ja miten heillä on paljon serkkuja ja aikuisilla lapsilla tukea, apua ja seuraa toisistaan tapahtuu elämässä mitä tahansa, miten tuskin joutuu olemaan yksinäinen mummo kun paljon sukua, miten joskus katselee niitä kaikkia lapsia, lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsia ylpeänä siitä että he ovat kaikki olemassa siksi että minä halusin monta lasta, noin monta elämää lähtenyt minusta... niin onko mitään merkitystä enää sillä että asunnossa oli joskus yksi huone liian vähän tai ei ollut varaa tietynlaiseen autoon tmv?

Mummoni kuoli kesällä, hänellä oli 4 lasta joista kaksi oli paikalla kun hän lähti ja 5 lastenlasta kävi katsomassa viimeisinä hetkinä. Kyllä me hautajaisissa pohdittiin miten monta elämää onkaan yhdestä naisesta lähtenyt maailmaan, 4 lasta, 11 lastenlasta, 13 lastenlastenlasta tähän mennessä (eikä kaikki vielä lapsentekoiässä). Mummo oli kotirouva, mutta "elämän antaminen" 28 ihmiselle on kyllä merkittävä elämäntyö. Pisti hiljaiseksi miettimään miten monta meistä ei olisi olemassa jos hän ei olisi 4 lasta saanut.

Itse ajattelen asioita isommassa mittakaavassa ja "kiikkustuoliperspektiivistä", että elää sellaista elämää ettei tarvitse vanhana katua:)

Minusta on hienoa, että mietit etukäteen, onko toiseen lapseen varaa vai ei. En minäkään aio tehdä kuin yhden lapsen, vaikka tulomme ovat paremmat. Kaksi lasta maksaa paljon enemmän kuin yksi. Ja onko oikein esikoista kohtaan, että tehdään vielä toinen lapsi jakamaan niitä vähiä varoja, asutaan ahtaasti jne. Ei ole. Hyvä ap, tuen ratkaisuasi.

Että tämän hetkinen tilanne ei ehkä jatku ikuisesti. On mahdollista, että joku päivä Suomella ei ole enää varaa tarjota korkealaatuista koulutusjärjestelmää ns. ilmaiseksi ja taata hyviä terveyspalveluita julkisella sektorilla.



On jopa mahdollista, että tulevaisuudessa vanhempien on maksettava itse lastensa koulutus ja hyvinvointi. Ja että lapsilisiä ja muita sosiaalietuuksia ei niin vain saakaan.



Tuntuu, että elämä on halpaa vain pienituloisille, jotka elävät kädestä suuhun ja vain yhden päivän kerrallaan, ilman tulevaisuudensuunnittelua tai haasteisiin varautumista.



Mutta jos olette kykeneviä elättämään lapsenne, turvaamaan heidän hyvinvointinsa ja maksamaan asumisen, sekä elämisen ilman ulkopuolisia tukiverkkoja, kuten yhteiskuntaa, tilanteenne on ihanteellinen.



T. Toiseenlaisessa todellisuudessa elävä ulkosuomalainen

Ei kai lasten tekemiseen rahaa tarvita? Tarvitaan mies ja nainen ja halu tehdä lapsi... En nyt ymmärrä mihin sitä rahaa tarvitaan.



On ihan eri jos ei ole varaa ylläpitää nykyistä elintasoansa uuden lapsen kanssa.

Nyt ei todellakaan ole kyse siitä, että ei olisi varaa ruokaan. Sossu ja diakoniatyö ja leipäjonot pantavat kyllä riittävän ruuan elämiseen.



Se onko varaa käydä lomalla tai harrastaa tai ostaa uusia vaatteita on ihan omalukunsa, jolla on merkitystä vain ja ainoastaan vanhempien egolle.

Mulla on pari tuttua, jotka on kasvattanut varsin yhteiskuntakelpoisia lapsia, vaikka ne muksut ei lapsuudessaan saanut mitään uutta tai harrastettu maksullisia harrastuksia.

Lasten kanssa voi tehdä paljon asioita ihan ilmaiseksikin.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2010 klo 16:56"]

Ei kai lasten tekemiseen rahaa tarvita? Tarvitaan mies ja nainen ja halu tehdä lapsi... En nyt ymmärrä mihin sitä rahaa tarvitaan.

On ihan eri jos ei ole varaa ylläpitää nykyistä elintasoansa uuden lapsen kanssa.
Nyt ei todellakaan ole kyse siitä, että ei olisi varaa ruokaan. Sossu ja diakoniatyö ja leipäjonot pantavat kyllä riittävän ruuan elämiseen.

Se onko varaa käydä lomalla tai harrastaa tai ostaa uusia vaatteita on ihan omalukunsa, jolla on merkitystä vain ja ainoastaan vanhempien egolle.
Mulla on pari tuttua, jotka on kasvattanut varsin yhteiskuntakelpoisia lapsia, vaikka ne muksut ei lapsuudessaan saanut mitään uutta tai harrastettu maksullisia harrastuksia.
Lasten kanssa voi tehdä paljon asioita ihan ilmaiseksikin.

[/quote]

Järkyttävän kamalaa. Kuin painajaisesta tuollainen elämä.

Minä elän sossun tuella. Rahaa ei ole tehdä yhtäkään lasta ja yhteiskunnan rahoilla en lapsia tee. Minut on kiusattu ja syrjäytetty työelämästä, joten on ihan oikein että mm. nuo kiusaajat joutuvat maksamaan elämiseni, kaikella on hintansa.

No, jos koet ettette voi tarjota lapsellenne inhimillistä elintasoa, suosittelen jättämään välistä.

t. Olispa mun vanhemmat tajunneet hankkia ensin jotain millä ruokkia lasta äidinmaidon loppumisen jälkeen

Kas vain, joku onnistui kaivamaan esiin ammattivalittajan ketjun lähes 4 vuoden takaa.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2010 klo 08:57"]Niin tiukkaa on ja asuntokin liian pieni eikä rahaa isompaan ja mun ikäni on 37v ja miehen 33v eli kauanko mulla on vielä aikaa tehdä lapsia?

[/quote] Ymmärrän täysin. Älä välitä näistä teilaajista. Mulla on yks lapsi ja parempivpalkka kuin sulla enkä halunnut toista lasta lähinnä huonon parisuhteen vuoksi mutta kyllä taloudenkin pitää olla kunnossa kun tekee lisää lapsia.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2010 klo 09:46"]

Vanha sanonta lapsi tuo leivän. Vanhempana et voi enää saada lapsia, mutta kylläkin isompia asuntoja jne.

Jos siis haluatte toisen lapsen.

[/quote]

Uusi sanonta: liian vähän leipää jaettavaksi lapsille ja niiden vanhemmille.

Kyllä jokaisella, köyhemmälläkin on toki oikeus tehdä lapsi, mutta pitää myös ajatella lasta, joka tulee elämään siihen köyhyyteen. Nykyään, kun tuntuu kaikilla olevan jos minkälaista kännykkää, läppäriä, pelikonetta, kalliita harrastuksia, kalliita vaatteita, niin miltä tuntuis, jos näistä ei mitään pystyisi lapselleen tarjoamaan? Miltä tuntuu lapsesta, joka ei tunne olevansa tasavertainen ikätovereidensa kanssa. Ei varmastikaan kovin kivalta.

Mitä, jos saakin vaikeasti vammaisen lapsen? Vammaisen lapsen kuluihin menee varmasti enemmän kuin ihan tavallisen ja terveen lapsen. Niillä avustuksilla, mitä kunnat vammaisten lasten vanhemmille jakaa, ei todellakaan hurrata. Oma jaksaminenkin siinä kortilla aivan takuulla jatkuvasti.

Ikinä ei tiedä, minkälaisen lapsen saa, joten kyllä kaikkeen pitää olla valmis ja suunnitelmat olla. Elämä kantaa paljon, kun vain jaksaa tehdä ja taistella, mutta ei sellaista päätöstä ihan heittämällä kannata tehdä, jos tavallisenkin lapsen elättäminen on siinä ja siinä.