Aika säälittävää vai mitä
Mulla on masennusta sun muuta ja lääkitys ja tunteet ovatkin melko latteat. Unet taas ovat värikkäitä ja vilkkaita ja miehetkin ihania ja romanttisia (eikä kusipäitä), joten ne ovat mulle melkein todellisempia kuin tosielämä, jossa mikään ei tunnu miltään. Pitäis varmaan koittaa mennä koomaan.
Kommentit (3)
ei ole ollenkaan säälittävää, vaan inhimillistä ja hyvä asia. Kirjoittaminen on myös hyvä asia!
Kannattaa muistaa, että arki on useimmilla aika latteaa. Ei siis menevää, jännittävää, romanttista jne., ei elämä jatkuvasti ole sellaista. Sen vuoksihan sitten ne elämän nousukohdat tuntuvat niin kivoilta, että välillä on harmaatakin.
Elä toivossa ja uskossa, että kyllä aurinko tosiaan paistaa välillä risukasaankin. Ja voimia parantua masennuksesta.
Alitajunnan työtä, mutta hyvin eläviä.
Nyt kun elää terveenä tätä latteaa, joskin hyvää, arkea, eikä uniakaan näe, niin tunnekicksejä ei paljon tule.
Se on sun oma selviytymiskeinosi, paikka jossa sulla on hyvä. Kunhan erotat jatkossakin unen tosielämästä, ei tuo kuulosta pahalta. Siellä sä pääset hetkittäin toipumaan ja jos uniesi avulla jaksat valveilla, niin hyvä sekin. :)
Voisi olla ihan hyvä kirjoittaa unia vaikka ylös, jo kirjoittamisesta voisi olla apua ja lisäksi, voisit palata niihin kirjoituksiin kun mieltä ahdistaa.
Toivon sulle voimia masennuksesta selviämiseen, halaus!