Huomattavan ylipainoinen nainen vastailee hetken kysymyksiin!
Täällä näkee aina välillä niin kummallisia käsityksiä lihavista, että ajattelin omalta osaltani korjata hieman joitakin väärinkäsityksiä. Eli jos tulee jotain mieleen niin kysykää, vastailen nyt hetken ja illalla myöhemmin voin vastata lisää!
Kommentit (53)
Vai aiotko?
Itse jotenkin näen tässä maailmassa vain hoikkia tai laihdutuskuurilla olevia ihmisiä, ja on vaikea käsittää että joku ylipainoinen ei sitten olekaan laihduttamassa että miksi ei?
No, miksi ihmeessä laihduttaisin? En vaan pidä sitä millään muotoa sen vaivan arvoisena. Toki, jos olisi olemassa taikapilleri jonka ottamalla palautuisi ihannepainoonsa, ottaisin sen. Mutta kun ei ole, vaan laihduttaminen vaatii ihan valtavasti uhrauksia. Ilmeisesti on olemassa ihmisiä jotka laihtuvat todella helposti, kunhan vähän katsovat mitä suuhunsa laittavat. Minä en kuulu noihin ihmisiin.
Syitä miksi en ala laihduttamaan on monia:
- nälkä ja väsymys tuovat minusta esiin ihmishirviön
- nautin ruoanlaitosta, illallisista, leipomisesta, reseptien suunnittelusta, herkuista jne. Laihduttaminen veisi kaiken tämän ilon.
- minulla ei ole mitään terveydellisiä, sosiaalisia, henkilökohtaisia tai muita syitä; minulla on ihana perhe, mies joka rakastaa minua tällaisena, ystäviä, hyvä terveys, elämäni on mukavaa.
- vaikka alunperin lihoin surusta, olen nyt löytänyt elämääni valtavasti uusia positiivisia puolia ja itsetuntoni on moninkertaistunut siitä, mitä se oli normaalipainoisena. Olen jo pitkään ollut tämän painoinen, en liho enkä laihdu.Mitä laihdutus minun elämääni toisi, mikä olisi se houkute jonka takia olisin valmis kärsimään ja muuttamaan koko persoonani ja elämäntapani? Pienempi farkkujen tuumakoko? ;D
1. Olen aina ollut - lapset vielä lisäsivät ylipainoani reilusti.
2. 130 kiloa
3. 38-40
4. olen
5. En kärsi - mieheni palvoo ja himoitsee minua ja seksiä on 4-5 kertaa päivässä. Lisäksi myös kaikki miehet yrittävän iskeä minua joka paikassa.
6. Ei ole. Kaikki arvot ovat kunnossa ja juoksin maratonin viime kuussa.
Miten ihmeessä juokset maratonin? Mitä miehesi palvoo sinussa? Kyllä ne sairaudet sieltä vielä tulee...
Miten miehen työkaverit suhtautuu sinuun?
pidentäminen ja laadukas elämä kaiken kaikkiaan ole motivaattori.
Koska vaikutat normaaliälyiseltä, tiedä, että on vain ajan kysymys, milloin sinulla on diabetekset, metaboliset oireyhtymät. Liikunta käy erilaisten nivelvaivojen kanssa jossakin vaiheessa vaikeaksi jne. Vanheneminen ja lihavuus yhdessä on ikävä yhdistelmä. Näetkö itsesi 10 vuoden päästä kävelemässä turvonnein nilkoin keppi kädessä terveyskeskukseen uusimaan verenpainelääkitysreseptin.
Elämäntapamuutos on siis pakollinen joka tapauksessa sitten - miksei jo nyt, kun mitään peruuttamatonta vauriota ei ole tapahtunut.
Minä olen 165/50 ja rakastan hyvää ruokaa, uusien ruokien kokeilua ja leipomista. Minähän voin tehdä sitä yhtä usein kuin sinäkin. Sinähän et myöskään liho, kuten sanoit eli kulutuksesi ja syömisesi on nyt tasapainossa. Minulla on sama juttu, mutta lisäksi olen hoikka.
sen takia että niiden äiti on kauhea läski?
mulle on tullut sairauksia- ikä varmaan vaikuttaa t. nro 2/ BMI 29( lievä ylipaino), kohta 50 v
Siis tätä ei saa nyt käsittää väärin, terveys on toki tärkeää, mutta mun mielestä maailmaan mahtuu monenkokoisia, eikä kaikkien tarvitse olla hoikkia.
Eikä se terveyskään niin suoraviivaisesti kiloista riipu.
Itse olen lihonut parikymppisestä tähän päivään (nyt noin kolmekymppinen) 15 kg, ja olen kuitenkin todella tyytyväinen elämääni ja myös kroppaani juuri nyt, vaikkakin olen jo ylipainoinen, tissit roikkuu ja mahassa on raskausarpia ja reisissä mahtavasti selluliittia. Ne eivät tee minusta yhtään vähempää arvokasta, ja koen laihduttamisen kurjaksi, lisäksi se laukaisee minussa syömishäiriön. Kun olen oppinut hyväksymään itseni tällaisena ja jopa rakastamaan itseäni armollisesti tällaisena, mulla on hyvä olo enkä edes ajattele kilojani :)
Minä en mielestäni syö mitenkään paljon, aikuiset lapsetkin ihmettelevät. mutta en vain laihdu, paino 84 ja pituus 167 sm.
Pidempi elämä?
Kai sinä hyvä ihminen tiedät ettei sairaalloisen lihava ole terve?
Lihavuus lisää riskiä sairastumiseen, mutta ei ole sairaus. Minulla on matala verenpaine, loistavat veriarvot, voin hyvin, en ole juuri koskaan sairas eikä ole mitään ongelmia selän, polvien jne. kanssa. Jos ongelmia tulisi, tottakai se olisi silloin syy laihduttaa. Mutta en stressaa valmiiksi sellaista mitä ei ehkä koskaan tapahdu! Laihduttamalla ei voi taata pitkää elämää!
iskeä? Onko sulla vahva anoppi?
Vahva anoppi? Fyysisesti tuskin mikään painonnostaja ainakaan, henkisesti erittäin vahva. Hän on todella hieno ihminen, arvostan häntä kovasti!
Ja miten miehet yrittävät iskeä..? Meinaatko että olen oikeasti neitsyt ja kaikki onkin vain ollut kosteaa päiväunta? ;D
Pidän farkkuja! En nyt muista tähän hätään tuumakokoa, mutta käytän 46 koon vaatteita ja minulla on iso peppu, en osaa tämän tarkemmin sanoa.
Kyllä, mieheni uskaltaa päästää minut julkisille paikoille ja rohkeana miehenä tulee myös mukaan! :)
Mies kehuu minua usein, sekä kahdestaan että julkisesti.
Miehen työkavereista tunnen vain pari joiden kanssa hän on tekemisissä. Toinen on ystäväni ja toistakin tapaamme pariskuntana joskus. Miten he nyt minuun suhtautuvat, ihan normaalisti vitsaillen ja flirttaillen, miten nyt miehet yleensä kavereidensa puolisoihin suhtautuvat. Yksi työkaveri on joskus miehelle sanonut, kun saunaillassa seksijuttuja puhuivat, että miehen kannattaa pitää minusta kiinni tai hänelle tulee pian ikävä. Eli ihan kivana tuntuvat minua pitävän.
Jos eläisin haavemaailmassa, etkö usko että olisin ehkä haaveillut itseni kuitenkin mieluummin 60 kiloiseksi..? Tietysti haaveensa kullakin, mutta minulle tämä elämä on kyllä ihan normaalia arkea ja juhlaa.
pidentäminen ja laadukas elämä kaiken kaikkiaan ole motivaattori.
Koska vaikutat normaaliälyiseltä, tiedä, että on vain ajan kysymys, milloin sinulla on diabetekset, metaboliset oireyhtymät. Liikunta käy erilaisten nivelvaivojen kanssa jossakin vaiheessa vaikeaksi jne. Vanheneminen ja lihavuus yhdessä on ikävä yhdistelmä. Näetkö itsesi 10 vuoden päästä kävelemässä turvonnein nilkoin keppi kädessä terveyskeskukseen uusimaan verenpainelääkitysreseptin.
Elämäntapamuutos on siis pakollinen joka tapauksessa sitten - miksei jo nyt, kun mitään peruuttamatonta vauriota ei ole tapahtunut.
Minä olen 165/50 ja rakastan hyvää ruokaa, uusien ruokien kokeilua ja leipomista. Minähän voin tehdä sitä yhtä usein kuin sinäkin. Sinähän et myöskään liho, kuten sanoit eli kulutuksesi ja syömisesi on nyt tasapainossa. Minulla on sama juttu, mutta lisäksi olen hoikka.
Epäilenpä vahvasti että sinulla puolet pienempänä ei todellakaan ole mahdollisuutta syödä samalla tavalla kuin minulla. Energiankulutus riippuu paljon myös painosta joten jos söisin saman verran puolet pienempänä, minun pitäisi liikkua kymmenkertaisesti kuluttaakseni sen kaiken.
Sairastuminen on yksi mahdollisuus, ei mikään ehdoton totuus. Aivan kuten kaikissa muissakin valinnoissa on aina taustalla se worst case scenario, niin tässäkin. Minä tunnen monia pulleina ja terveinä vanhentuneita! Miehen mummo asuu naapurissamme, hän on 98v. aika tuhti ja hän sai pari vuotta sitten ensimmäisen lääkkeensä (silmätipat). Kuten sanottu, en murehdi sellaista mitä ei ehkä ikinä tapahdu. Jos sille linjalle lähtisin, en olisi ikinä uskaltanut synnyttää, juoda alkoholia, ajaa autolla tai tehdä ylipäätään mitään. Kaikessa on riskinsä ja huonolla tuurilla ihminen voi hukkua vesilasilliseen.
Tottakai minua häiritsisi jos lapsiani kiusattaisiin, olisi syy sitten mikä tahansa. Mutta onnekseni ketään lapsistani ei ole joutunut kokemaan kiusausta.
Tottakai minua häiritsisi jos lapsiani kiusattaisiin, olisi syy sitten mikä tahansa. Mutta onnekseni ketään lapsistani ei ole joutunut kokemaan kiusausta.
Joten jättävät ehkä kiusaamiset kertomatta. t. kokemusta on
Pidempi elämä?
Kai sinä hyvä ihminen tiedät ettei sairaalloisen lihava ole terve?