Lyhyen kielijänteen katkaisu?

käytin poikaani kielijänteen katkaisussa, mutta eivät pysyneet katkaisemaan, kun jänne sisälsi liikaa verisuonia. Sanoivat, että tässä tapauksessa pitäisi laittaa tikkejä ja käytännössä onnistuisi vasta muutaman vuoden vanhana. Katkaisu ei kuulemma koske, koska ei jänteessä ole tuntohermoja (?). Paraneekin paremmin pienenä, kun vielä imee. Isompana joudutaan sitten kuntouttamaan, jottei jänne kasva samanlaisena takaisin

Itselläni on tuola kielijänteessä lävistys, ja voin sanoa, että mikään ei ole koskaan sattunut niin paljoa (jo ne pihdit sattuu tajuttomasti) ja mulla on selntään lävistyksiä esim. nänneissä ja alapäässä.



Mun veljeltä katkastiin kielijänne ja se oli monta päivää kipee, veti jotain buranaa, eikä pystynyt kunnolla syömään. Eli höpönpöppöö tollanen ettei satu. Jos on pakko, on pakko, mutta jos ei ole niin kannattaa miettiä

eikä asiasta ole kyllä mitään havaintoa. Sukulaiset ovat vaan kertoneet, että oli todella tiukka. Haittasi mm puhumaan oppimista, joten katkaistiin ilmeisesti vasta kun olin vähän vanhempi, n. 2v muistaakseni. Siis jostain muistan lukeneeni :D

Ei se mikään kauhean traumaattinen kokemus ole ollut. 3- vuotiaana tehdystä karsastusleikkauksesta minulla on jopa muistikuvia.

Kyselen, kun meilläkin imetysongelmia, enkä tiedä mistä johtuvat. Tuntuu että kaikkea olen kokeillut ja silti sattuu ihan pirusti. Meneekö sulla nänni oudon muotoiseksi imettäessä, vai miten tuo lyhyt kielijänne vaikuttaa imettäessä?

meidän pojalta katkaistiin kahden viikon ikäisenä poliklinikalla. Toimenpide oli tosi nopeasti ohi ja poika itki vain sen hetken kun napastiin. Se kielen paikallaan pitäminen lääkärin mukaan on inhottavampaa kuin jänteen leikkaaminen. Imetin poikaa 10´min. leikkauksen jälkeen ja poika alkoi imeä heti oikealla imuotteella. Eikä poika osoittanut mitään merkkejä, että olisi kipeä tms.

Englannissahan kätilötkin tekevät näitä toimenpiteitä.

eikä paljoa sattunut, heti toimenpiteen jälkeen muistan saaneeni jätskiä. Eikä ollut jälkeenpäin yhtään kipeä.

Sattuu vain aivan hemmetisti, niin että tekee mieli huutaa ja itkeä. Vauvan suu tuntuu jotenkin kovalta ja vauvan on vaikea saada nänniä tarpeeksi syvälle. Toki nänni menee hieman hassun malliseksi imettäessä (ylähuulen puoli vähän edemmäs kuin alapuoli), mutta tämä kuuluu mielestäni normaaliin imetykseen (mulla suht matala nänninpää). On tämä jo neljäs lapsi, jota imetän, joten vertailupohjaakin on.



ap.

Esikoisella huomattiin vasta 9kk iässä, kaksosilla jo synnärillä. Ei se iso nipsasu oo. Esikoinen itki sitä, kun jouduin pitämään tiukasti paikoillaan. Tytöt ei edes itkeneet, kun saivat sokeriliuosta suuhun ennen ja jälkeen toimenpiteen :)



Aikuisesta se tuntuu kammottavalta, mutta helpottaa kyllä lapsen elämää myöhemminkin (esim. äänteiden oppiminen)

katkaista vauvana. Meillä ei katkaistu ja sitten isompana jouduttiin nukutuksessa operoida. Olisi helpommalla päästy jos olisivat jo sairaalassa sen katkaisseet. Toiselta leikattiin jo synnärillä ja se oli hetken parkaisu ja ei muuta ku piakkoin tissi suuhun.

katkaistiin kielijänne 5-vuotiaana paikallispuudutuksessa. Ei sattunut edes jälkeenpäin.

Imetyksen lisäksi tiukka kielijänne haittaa puhumaan oppimista, sillä esimerkiksi R:n, L:n ja D:n sanominen oikein on mahdotonta. Vauvalle toimenpide on helppo, koska kielijänteeseen ei ole vielä kehittynyt verisuonia tai jotain muuta.



Kahdelta omalta lapseltani kielijänne on katkaistu 5-vuotiaana, toiselta paikallispuudutukessa ja toiselta nukutuksessa. Paikallispuudutuksessa leikkaaminen vaatii isommalta lapselta jo tosi hyvää yhteistyökykyä, sillä hänen pitää pysyä rauhallisesti paikallaan toimenpiteen ajan. Sairaalat eivät taas välttämättä tarjoa mahdollisuutta katkaisuun nukutuksessa, koska vakavammat sairaudet ovat etusijalla.

ikäiseltä. Ei ollut meidän lapselle niin helppo toimenpide kuin yleensä. Huusi toimenpiteen jälkeenkin niin rajusti, että antoivat vahvat särkylääkkeet polilla ja käskivät lääkitä kotonakin useamman päivän. Ilmeisesti katkaisu on lapsellekin helpompi mitä pienempi on. Meillä toimenpide venyi turhaan lääkäreiden erimielisyyksien vuoksi.



Vauva alkoi jokeltaa aivan eritavalla jo katkaisusta seuraavana päivänä ja oppi uusia äänteitä ja sanoja todella nopeasti tuon jälkeen. Ennen leikkausta jokeltelu oli omituisen kuuloista. Myös imuote parani ja vauva söi puolta nopeammin kuin aiemmin. Myös omat rintatulehdukseni loppuivat.



Vaikka ikävä kokemus olikin niin kannatti kuitenkin.