Lue keskustelun säännöt.
Miksi on niin hirveetä mennä koko perhe kauppaan?
27.08.2010 |
Täällä aina kauhistellaan miksi pitää mennä lasten kanssa kauppaan.
Meillä ainakin mennään useimite koko perhe kerrallaan kauppaan. Meistä on mukava käydä kaupassa ja lapsetkin tykkää. Lapset saa tietyissä rajoissa auttaa valitsemaan mitä ostetaan. Aina välillä joku lapsista saattaa kiukutella, mutta siitähän ne oppii elämän säännöt.
Ja meillä on kolme lasta ja käydän vielä usein perjantai-iltaisin kaupassa. Nyt varmaan av-mammat pyörtyy.
Kommentit (30)
Mies käy kaupassa pari kertaa viikossa ostamassa täydennystä, mutta minä lähden lasten(10,8,6,3,2v ja 6kk) kanssa isoille ruokaostoksille joka perjantai ja usein käymme myös ravintolassa syömässä.
Mies inhoo kaupassakäyntiä, joten emme edes huolisi häntä mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta koska siellä on pakko toisinaan käydä, teen sen mielellään yksin, nopeasti!
kaupassa kun mies paljon työmatkoilla.
3 pienen kanssa pärjäs kyllä hyvin.
Kun lapset oli pienempiä, kävin kaikkien kolmen kanssa kaupassa, koska mies ei koskaan ole kotona. Ja jos onkin, niin kauppaan häntä ei saa kirveelläkään! Nykyään käyn melkein aina yksin, kun lapset voi jättää siksi aikaa kotiin. Yksin käynkin mieluiten, koska se ei mullekaan ole mikään nautinto.
Ja täytyy sanoa, että mä kyllä ihmettelen niitä perheitä, jotka käy yhdessä kaupassa. Ei siinä varsinaisesti mitään pahaa ole mut jotenkin tulee sellanen olo, että ne naiset on jotenkin avuttomia, kun eivät pääse sinne yksin...
Meillä käyn nykyään lasten kanssa kaupassa pari kertaa viikossa, koska mies tulee kotiin vasta seitsemältä eikä ole kiva lähteä loppuillaksi kauppaan.
Kun vauva oli pieni, lähdin mielelläni yksin tai esikoisen kanssa kauppaan. Se oli se oma aika, koska tiesin, että hoidan homman tunnissa eikä vauva ehdi tulla nälkäiseksi sinä aikana. Samalla isä sai laatuaikaa vauvan kanssa.
Nyt kun vauva on jo puoli vuotias eikä enää niin sairas, käyn lasten kanssa kaupassa ja omaa aikaa maltan ottaa ihan kaveritapaamisiin.
Kyllä se on elämäntilanteesta kiinni, miten siellä kaupassa käydään. Juuri viime kerralla esikoinen temppuili ja ilmoitin sitten, että seuraavalle kauppareissulle ei pääse mukaan. Eli täytyy tehdä se iltareissu, jotta joku voi vahtia esikoista, ja taidanpa jättää vauvankin kotiin, niin voin samalla katsoa vaatteita.
Ei tulisi mieleenikään ihmetellä suuntaan tai toiseen. Ainoastaan se hiukan mietityttää, että miksi se äitiyslomalla oleva ei käy kaupassa päivisin, miksi odottaa iltaan ja ruuhkaan, mutta tähänkin varmaan löytyy selityksiä esim. ei ole ajokorttia ja tiedossa suuret ostokset tai sitten niin kuin minä, että se on se imetystauko, hetki itsekseen, kun muuten ollaan vauvaa varten 24 h.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en siitä mitenkään nauti - miksi siis perheeni menisi sinne kokonaisuudessaan kärsimään? Kun yksi aikuinen tekee ostokset kerran viikossa niin siitä selviää noin 40 minuutissa eikä kiristä kenenkään hermoja. Toki lapsetkin pääsee kauppaan ja asioile aina toisinaan, etenkin kun on heidän ostoksistaan kyse, mutta mitään perheviihdykettä se meille ei ole. Meillä kivemmat viihtymisen paikat ja aiheet.
Mutta todettu,että mies jolla on tällä hetkellä ainoana ajokortti ja kauppaa ei ole ihan vieressä pääsee helpoiten ja nopeiten yksin hakemaan viikon ostokset. Toki kun olemme lapsen (5v) kanssa kahden keskusta-reissuilla voimme hakea täydennystä, ja joskus menemme koko porukalla kauppaan, muttemme tällöin tee todellakaan viikon ostoksia. Ennen kun asuimme erillään, tyttö inhosi aina kun piti lähteä kauppaan, tai mennä päiväkodin jälkeen kauppaan. Mieluummin hän on äidin kanssa kotona. Ja tämä toimii meillä näin.
Uskon, että jatkamme samaa rataa vauvan (la 12/10) syntymän jälkeenkin.
en siitä mitenkään nauti - miksi siis perheeni menisi sinne kokonaisuudessaan kärsimään? Kun yksi aikuinen tekee ostokset kerran viikossa niin siitä selviää noin 40 minuutissa eikä kiristä kenenkään hermoja.
Toki lapsetkin pääsee kauppaan ja asioile aina toisinaan, etenkin kun on heidän ostoksistaan kyse, mutta mitään perheviihdykettä se meille ei ole. Meillä kivemmat viihtymisen paikat ja aiheet.
Joskus käydään lasten kanssa, joskus käyn yksin. Kaikkein rasittavinta on oikeastaan silloin kun mies on mukana. =) En ole tottunut toiseen aikuiseen ostoksilla, ja eksymme aina toisistamme, kun yritämme olla tehokkaita ja etsiä eri juttuja. Pitäis varmaan käskeä miestäkin pitämään kärryistä kiinni koko ajan... =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat aina osanneet käyttäytyä siellä, kun ovat tottuneet käymään pienestä pitäen. Olin kolmen lapseni yh kauan, kulkivat aina mukana kaikkialla.
Meillä mies käy yleensä noin kerran/pari viikossa kaupassa. Kuopus 4v haluaisi aina mukaan eli usein meillä käy miesväki yhdessä kaupassa.
Olosuhteiden pakosta mäkin joudun siellä joskus käymään, useimmiten poikkean työmatkalla pienessä kaupassa. Tätä tapahtuu ehkä joka toinen viikko.
Kyse ei ole siitä, että kauppaan olisi hirveää mennä koko perhe, vaan siitä, ettei mua kiinnosta koko homma ja miehelle se on ihan ok. Ehkä kerran tai pari vuodessa käydään koko perhe jossain isossa marketissa. Aikanaan kävin kyllä isompien lasten kanssa paljonkin kaupassa, kun mies oli matkatöissä, mutta onneksi nykyään ei juuri tarvitse. Meidän lapset eivät ole koskaan ruinanneet kaupassa mitään eli siitä ei johdu mun vastahakoisuus.
Meille kaupassakäynti ei ole mitään viihdettä, keksitään parempaakin tekemistä.
"Säästän" oman aikani mielummin siis kuntosalille, kunnon vaateshoppailuun ja ravintolareissuille. Kauppaan voin mennä koko poppoon kanssa, kun siitä kuitenki ohi kävelen lähes päivittäin. Samalla ne ostokset hoituvat kätevästi, ei tarvitse montaa kertaa lähteä kaupungille käymään.