Miksi kaikki saa niin vanhana nykyään lapsia?

Meillä oli eilen ekaluokkalaisen vanhempainilta. Olin takuulla nuorin äiti, 29v. En ollut edes mikään teiniäiti saadessani esikoiseni, nuori kyllä.

Monet olivat lähempänä viittäkymmentä.

Suoraan sanottuna en jaksaisi itse enää kohta juosta pienten lasten perässä.

ja minulla on 2 lasta. Olisin halunnut lapsia jo 18.v mutta sen hetkinen mies ei oikein soveltunut isäksi. Piti vielä lähteä etsimään uutta isäehdokasta ja sen kun löysin, meinasi tulla jo kiire lapsien suhteen. Sitten niitä pitikin tehdä heti 2 putkeen vuoden ikäerolla.



Katsoin juuri eilen kaupassa erästä vl naista, jonka perhetuttuja olemme olleen kun minä olin about 10.v. Heillä oli silloin jo kymmenkunta lasta.

Eilen kyseinen täti oli kaupassa, ja näytti jo yhtä vanhalta kuin minun isoäitini. Silti sillä oli vielä mukana ala-aste ikäisiä lapsia. Ja ne olivat varmasti sen omia, sillä niillä on niin persoonallisia piirteitä. Olisi mukava tietää kuinka monta lasta heillä nykyään on :D Mutta näytti täti ainakin hyvin jaksavan. Iloinen elämänasenne loisti kauas.

Hän on kyllä varmaan ollut niissä vanhempain illoissa jo silloin 20 vuotiaana, kuin myös nyt isoäitini näköisenä :P

Täällä kohta kuuden lapsen äiti ja vieläpä tuore yh 34v, myöskin "parikymppiseksi itsensä kokeva". Ei tässä edes ole muita vaihtoehtoja kuin olla reipas ja jaksava:D Itse olen kokenut että juuri se pitää nuorena kun on lapsia ja se että lapset ovat tulleet "sarjoissa", elän aina uudestaan samaa elämänvaihetta kuin 18v kun tulin äidiksi:D Välissä on aina ollut menevämpi jakso kun lapset ovat kasvaneet vähän isommiksi.

En varmasti olisi näin reipas ja jaksava ilman lapsia, lasten kanssa kun on pakko jaksaa vaikka ei jaksaisikaan tai aina ei huvittaisi.

Se, että sinä kouluikäisen äitinä et mielestäsi jaksaisi viisikymppisenä juosta lasten perässä kertoo vain siitä, että lapsen saaminen on väsyttänyt sinut. Lapsettomat ihmiset pysyvät reippaina ja jaksavina pidempään, joten he voivat vallan hyvin tehdä lapsia myöhemminkin.

Nimim. 33-v ja vielä parikymppiseksi itsensä kokeva

en ole kyllä ikinä kulkenut, en edes omistanut moisia enkä tuulipukua)nyt 34v odottaja ja kuljen minimekossa ja korkkareissa:D Mutta pingottaminen pitää paikkansa monen kohdalla kyllä, itse sain ekat jo 18-19v enkä ole ollut pingottaja missään vaiheessa.

pingottaa hirveästi. kaikki pitää olla viimeisen päälle ja heti lapsen synnyttyä "mammaudutaan". sama koskee myös näitä yli kolmekymppisiä.

kuljetaan krokseissa ja verkkareissa julkisilla pakoilla, ja katsellaan pahasti nuorempia äitejä.

yleistän tässä aika rankasti, mutta jotenkin se touhu vaikuttaa NIIN erilaiselta kuin nuorten äitien !

Heti kun joku nuorempi tulee kertomaan että hyvin pyyhkii vaikka parikymppisenä lapset saikin, vanhempi "täti" tulee heristämään sormea milloin villistä nuoruudesta, milloin vakituisen työpaikan saamisesta!! :D Aivan mahtavaa viihdettä!



Minusta lapset kuuluu saada n. 22-36-vuotiaana.

Kun molemmat vanhemmat ovat valmiita lapsista huolehtimaan seuraavat 20 viotta ja heitä rakastamaan. Eiköhän se riitä.

(olen saanut molemmat lapseni yli 40 v:na ja hyvin jaksan juosta heidän perässään, jopa silloin kun pojat pyöräilevät...)



Luin tänään uusimmasta Lääkärilehdestä suomalaisten alle kouluikäisten lasten ravinnonsaannista: äidin korkea ikä, vanhempien korkea koulutus ja pieni perhekoko olivat yhteydessä lasten terveellisempään ruokavalioon!



Tässä yksi hyvä syy lykätä lasten saantia :) :)

mä olen 48 v enkä ole koskaan tuntenut oloani mitenkään vanhaksi missään. en muutenkaan kiinnitä huomiota ihmisten mahdolliseen biologiseen ikään vaan aivan muihin asioihin. jos se sinua tai jotain muuta häiritsee, niin ehkä ikä on teille ongelma.

Minulle ei ole toisten äitien ikä ollut koskaan ongelma. Mutta jos se jollekin on niin ehkä se ikä on muutenkin kamalan tärkeää hänelle ja hän kiinnittää huomiota juuri siihen.

Toisaalta jaksan vallan mainiosti juosta lasten perässä (mitä ei nyt kyllä tarvi enää tässä vaiheessa tehdä) ja uhreilla, käydä töissä ja hoidella kotihommia. Se on sääli jos nykynuoret on niin huonokuntoisia, että 30 vuotiaana ovat jo ihan burnout.

Mutta meidän suvussa on naisia, jotka asuu yksin isossa omakotitalossa vielä päälle 80 vuotiaana ja käyvät marjametsässä ja hakkaavat itse puut ja hoitavat pihat.

Mitenhän nää nykyiset 30-vuotiaat väsyneet äidit selviävät vahhuksina.

meni mulla aikaa 29-vuotiaaksi asti... Suureksi onneksi ei tullut mentyä naimisiin/lapsia hankittua väärän miehen kanssa...sekin olis ollut mahdollista. Esikoisen synnytin 31-vuotiaana.



Nyt jälkikäteen olen sillä kannalla, että kyllä naisten kannattaisi hankkia lapsia heti kun oikea mies löytyy, eikä odotella että on se ihan täydellinen ajankohta elämässä.



Itsekin vietin hedonista ja itsekästä aikaa 19-25-vuotiaana, mikä oli toisaalta hienoa kun sai tulla ja mennä niinkuin itse haluaa, opiskella ja työskennellä ulkomailla jne...



Muttamutta...biologisesti, on turha valittaa lapsettomuutta jos on vain oman mukavuudenhalun takia lykännyt lapsenhankkimista yli 38-vuotiaaksi, eikä se sitten onnistukaan enää.



-Ja uskon että äitiys kasvattaa naista henkisesti, eli siinäkin mielessä kannattaisi saada lapset nuorempana... Tosin jokainen itse tietää milloin on se oikea aika vai onko koskaan... jotkut ei halua lapsia ja sekin on hyvä tapa elää.

niin ja se piti sanoa, ettei minulla ole mitään vanhempia äitejä vastaan vaikka olisinkin sitä mieltä että nuorempana kannattais aloittaa omanikin sai nuorimman 40-vuotiaana ja on ollut paras äiti meille..

Meillä oli eilen ekaluokkalaisen vanhempainilta. Olin takuulla nuorin äiti, 29v. En ollut edes mikään teiniäiti saadessani esikoiseni, nuori kyllä. Monet olivat lähempänä viittäkymmentä. Suoraan sanottuna en jaksaisi itse enää kohta juosta pienten lasten perässä.

kun sain esikoiseni ja olen opiskelut ja töissä en koe olevani kovin vanha mutten nuorikaan. olen hyvin tyytyväinen elämääni. toki mulle on ihan sama mitä toiset tekee jos uskovat sen olevan itselleen paras ratkasu.

Jätimme vajaan vuoden seurustelun jälkeen ehkäisyn pois. Lapsi syntyi kovan yrittämisen ja yhden tuulimunaraskauden jälkeen kun olin 37v. Olisin mielellään saanut lapsen nuorempana mutta se nyt ei vaan ollut minun osani. Paremmin sitä varmaan olisi fyysisesti jaksanut nuorempana mutta vielä minäkin pystyn lapsen perässä juoksemaan. Älä kanna muitten jaksamisesta huolta. Pidä vaan itsesi kunnossa ;)

36-vuotiaana sitten muuttikin mieltään. Nyt odotellaan ekaa syntyväksi. Olen 36 ja mies 37. Aina kyllä nuorempana ajattelin, että ei lapsia missään nimessä alle 30-vuotiaana. Täytin itse 30, kun sain vakituisen työpaikan tai mikä se nyt nykyään on vakituista. Olen kova stressaamaan raha-asioista. Nyt saan rauhassa hoitaa lasta 3-vuotiaaksi. Sen jälkeen mies jää vuorotteluvapaalle hoitamaan. Jos ei olisi vakituista työtä, niin varmaan kirjoittelisin työhakemuksia jo lapsivuodeosastolla.

sain esikoisen 21-v ja kuopuksen 38v. Väliin mahtuu viisi muuta lasta ja saman miehen kanssa. Voi et pysty vielä parikymppisenä sanomaan mitä elämässä taphtuu. Pientä avarakatseisuutta=)



Parempi ja kypsempi äititaidan näille nuoremmille olla, ymmärrän että aika menee hurjaa vauhtia ja anutin vauva-ajasta hurjasti. Ei todellakaan mitään kiirettä uuden oppimiseen ym. ja hyvin jaksaa pyörittää suurperhettä aj herätä vauvan kanssa vaikka 40-v jo häämöttääkin. Jopa paremmin kun tajuaa että tämäkin on tosi lyhyt aika ja vauva opii pian yönsä nukkumaan.

Minä sain ensimmäisen 19v ja nuorimman 38v ,samalle miehelle.