Miksi kaikki saa niin vanhana nykyään lapsia?

Aina asiaan ei tietenkään voi itse vaikuttaa, esim. sopiva akumppania ei vaan satu kohdalle.

Mutta tiedän myös tpauksen, jossa vanhojen vanhempien (olivat 42 ja 50 kun lapsi syntyi) lapsi lykkäsi lapsentekoa myös nelikymppiseksi ihan omasta halustaan, kun halusi luoda kunnolla uraa jne. Nyt suree sitä että lapsi ei ehtinyt tutustua hänen vanhempiinsa kun nämä kuolivat ennen kuin lapsi täytti 3. Kyllä hän varmaan sitäkin vaihtoehtoa tuli ajatelleeksi, fiksu kun on mutta ei ehkä tajunnut että olisi niin kova paikka kuin on ollut. Lapsensa ainoa elossaoleva isovanhempi (eli isänäiti) on dementoituneena vanhainkodissa.

Kuitenkin itse mietin aina isovanhempia, mitä vanhempia vanhemmat ovat, sen vanhempia ovat myös isovanhemmat. Jos monet hankkisivat 40-vuotiaana lapsia, olisi sukupolvien ikäero aikamoinen. Minusta on mukavaa, että meidän suvussa on 4 polvea elossa, eikä 2 tai 3. Tämä on tietty makuasia.

saa lapsista huolimatta opiskeltua ja vakaan toimeentulon :)

yleensä opiskelleet ja hankkineet vakaan toimeentulon ennen kuin ovat alkaneet hankkia lapsia.

ihme että joku jaksaa näitä aloituksia aina, huoh.

Takana vuoden äitiysloma, pari vuotta työelämässä, kuusi vuotta opiskelua yliopistossa. Mitään en tekisi toisin, jos saisin nyt valita.



Esikoisen mennessä ekaluokalle olen 36v, kuopuksen aikaan 41v. Ei mulla näin kolmikymppisenä ole ollenkaan ikäloppu olo.

Kaikilla kun ei elämä mene niin. Olen hyvin tyytyväinen, etten hankkinut lapsia ensimmäisen todellisen seurustelusuhteeni kanssa.

Mun mummo oli 42-vuotias saadessan ensimmäisen lapsensa!

pingottaa hirveästi. kaikki pitää olla viimeisen päälle ja heti lapsen synnyttyä "mammaudutaan". sama koskee myös näitä yli kolmekymppisiä.

kuljetaan krokseissa ja verkkareissa julkisilla pakoilla, ja katsellaan pahasti nuorempia äitejä.





yleistän tässä aika rankasti, mutta jotenkin se touhu vaikuttaa NIIN erilaiselta kuin nuorten äitien !

Minä olen mielestäni aina yhtä nuoren ja hehkeän näköinen ;) . Luokkakaverit sen sijaan näyttävät ihan keski-ikäisiltä tädeiltä ja sediltä.



Eli ehkä kaikki siellä vanhempainillassa eivät olleetkaan hirveästi yli 30-vuotiaita.

kun aikuiset ihmiset kehtaavat haukkua parikymppisiä pennuiksi ja teineiksi. Parikymppisiä on erilaisia. Kaikki kun eivät elä samalla tavalla kuin nämä bb-nuoret. Aika lapsellista. Sen vielä haluaisin sanoa, että vaikka tekisi lapset nuorena, se ei tarkoita sitä, etteikö voisi itselleen kunnon koulutusta hankkia.

T. 21v. 10-kuisen vauvan äiti, joka nyt vapaalla yliopistosta.

mielestä on ikävää se, että tosi moni laittaa uran tekemisen perheen perustamisen edelle. Eli sitä ekan lapsen hankintaa lykätään ja lykätään kunnes ollaan kolmivitosia ja huomataan että eihän tässä ole ehtinyt miestäkään vielä hankkia.. Mutta kukin tavallaan, ei se perheen perustaminen ole kaikkien juttu eikä pidä ollakaan. Mutta ne ketkä tietävät haluavansa lapsia, niin voisivat tarttua toimeen vähän aiemmin. Naisilla kun tuppaa tämä biologinen kello tikittää hiukan nopeammin kun miehillä ja hedelmällisyys heiketä kolmenkympin jälkeenaikas vauhdilla. Ne kellä on jo aiempia lapsia niin mikäs siinä jos haluaa vielä nelikymppisenä sen iltatähden! Mä olen saanu lapset 25 ja 26-vuotiaana ja sitä ennen ehtiny hankkia jopa kaks ammattia ja olla töissäkin jokusen vuoden. Mutta mulla onkin ihan tavis ammatit eikä mitään DI:n papereita..

ollut ilmeisesti hyvä ja vastuuntuntoinen mies ja pysyvä parisuhde. Kaikillahan näin ei voi olla, eikä lapsia ole syytä hankkia "paniikissa" ensimmäisen vastaantulijan kanssa, kun opiskelut ovat vielä kesken, eikä pysyvästä toimeentulosta ole tietoakaan. Jotkut haluvat myös opiskella itselleen kykyjään vastaavan ammatin, ja onneksi näin on, muuten joutuisimme kohta tuomaan ulkomailta kaikki lääkärit, opettajat jne. Yliopistota ei valmistuta parikymppisenä, niin se vain on.

Muuten hedelmällisyys alkaa heiketä merkittävästi vasta 35 vuoden jälkeen merkittävästi, ei vielä 30:n.

t. lapset 30- ja 32-vuotiaana saanut VTM

mielestä on ikävää se, että tosi moni laittaa uran tekemisen perheen perustamisen edelle. Eli sitä ekan lapsen hankintaa lykätään ja lykätään kunnes ollaan kolmivitosia ja huomataan että eihän tässä ole ehtinyt miestäkään vielä hankkia.. Mutta kukin tavallaan, ei se perheen perustaminen ole kaikkien juttu eikä pidä ollakaan. Mutta ne ketkä tietävät haluavansa lapsia, niin voisivat tarttua toimeen vähän aiemmin. Naisilla kun tuppaa tämä biologinen kello tikittää hiukan nopeammin kun miehillä ja hedelmällisyys heiketä kolmenkympin jälkeenaikas vauhdilla. Ne kellä on jo aiempia lapsia niin mikäs siinä jos haluaa vielä nelikymppisenä sen iltatähden! Mä olen saanu lapset 25 ja 26-vuotiaana ja sitä ennen ehtiny hankkia jopa kaks ammattia ja olla töissäkin jokusen vuoden. Mutta mulla onkin ihan tavis ammatit eikä mitään DI:n papereita..

Kenelläkään ei ole oikeutta haukkua toista äitiä tämän iän perusteella. On törkeää haukkua toisia mummoäideiksi ja toisia teiniäideiksi/pentuäideiksi. Minusta nämä haukkujat ovat jääneet kehitykseltään koululaisen tasolle, aivan sama vaikka olisivat kuinka akateemisia!

t. se 21v. 10-kuisen vauvan äiti, joka nyt vapaalla yliopistosta.

, tottakai. Harva on maisteri alle kaksvitosena.

kun aikuiset ihmiset kehtaavat haukkua parikymppisiä pennuiksi ja teineiksi. Parikymppisiä on erilaisia. Kaikki kun eivät elä samalla tavalla kuin nämä bb-nuoret. Aika lapsellista. Sen vielä haluaisin sanoa, että vaikka tekisi lapset nuorena, se ei tarkoita sitä, etteikö voisi itselleen kunnon koulutusta hankkia. T. 21v. 10-kuisen vauvan äiti, joka nyt vapaalla yliopistosta.

mutta näissä keskusteluissa tuntuu aina olevan sama kaava: Ensin joku nuori äiti haukkuu meitä "mummoäitejä", ja kun sitten muutama meistä puolustautuu vähän ärhäkämmin sanakääntein, niin joku kääntää asian niin päin, että vanhat solvaa nuoria.

tai asutaan opiskeluaikoina eri paikkakunnilla.



Olin 23-vuotias, kun tapasin mieheni, mutta ei tullut mieleenkään samantien ryhtyä lapsentekopuuhiin. Kun sitten opiskelujen jälkeen muutettiin yhteiseen kämppään ja sain pätkätöitä, päätettiin, että lapsi saa tulla. Olin tuolloin 27-vuotias. Lasta ei sitten tullutkaan viiteen vuoteen. Aina ei sitä elämää voi pilkun tarkasti suunnitella. Ehdin saada tuon lapsentekovaiheen aikana vakipaikan ja kolme kummilasta, joten olimme valmiimpia vanhemmiksi kuin silloin 28-vuotiaana, jolloin aikaisintaan olisimme lapsen voineet saada, jos asiat olisivat sujuneet tahtomme mukaan. Ei siis harmita, mutta nuo vuodet eivät olleet mukavia - joskin kasvattavia.



Toisen lapsen sain 35-vuotiaana ja nyt haaveilen kolmannesta ja olen siis 37-vuotias. Energiaa riittää enkä koe itseäni vanhaksi. :)

tekevät lapset silloin kun parhaaksi näkevät!

Jotkut aloittavat nuorena ja hankkivat ammatin ja uran lasten ohella. Jotkut tekevät toisinpäin. He tekevät niinkuin parhaaksi katsovat :)

Itse en ainakaan pidä ketään mummoäitinä :) No ehkä siinä tapauksessa jos on jo oikeasti isoäiti :) Onhan silloin mummo ja äiti.

Anoppini sai lapsensa ikähaitarilla 34-42v. Ja minun äitini 19-25v. Hyvin on molemmilla elämä mennyt! Anoppi on hyvin ansaitulla eläkkeellä miehensä kanssa ja oma äitini vielä työelämässä.



Että ei ole oikeaa eikä väärää tapaa :) Iloitkaa lapsistanne!

sain esikoisen 38-vuotiaana. Takana piitkä suhde, johon ei lapsia voinut yrittääkään. Sitten ero, ja muutaman vuoden kuluttua löytyi isä lapsilleni. Hyvin ollaan jaksettu, vaikka mies on minua vieläpä 5v vanhempi. Mies sanoo olevansa rennompi ja parempi isä nykyään kuin ensimmäisilleen, jotka sai reilusti alle kolmikymppisenä. Esikoinen on nyt meillä 10v, siitä vielä kaksi nuorempaakin meillä on :) .

kyllä usko, että suurin osa ap:n mainitsemista ihmisistä olisi kaikki lähes viisikymppisiä! Ap haluaa vaan nostaa itsensä jalustalle kun ei ole muutakaan millä päteä. Pari on voinut olla, suurin osa tod näk 30-40. Ikää on vaikea arvioida, varsinkin jos on hieman yksinkertainen. Osa on voinut olla jopa isovanhempia.

"lähes viisikymppisiä", ei vaikka tällä alueella suurin osa porukasta on korkeasti koulutettua. Eilisessä ekaluokan vanhempainillassa suurin osa oli ikäistänäi 30-40-vuotiasta porukkaa. Aika moni, joiden iän tiedän, ovat minua nuorempia eli alle 35 v.

En kyllä usko, että suurin osa ap:n mainitsemista ihmisistä olisi kaikki lähes viisikymppisiä! Ap haluaa vaan nostaa itsensä jalustalle kun ei ole muutakaan millä päteä. Pari on voinut olla, suurin osa tod näk 30-40. Ikää on vaikea arvioida, varsinkin jos on hieman yksinkertainen. Osa on voinut olla jopa isovanhempia.

täällä on yksi 25v. maisteri, joka odottaa nyt esikoistaan. Ulkomailla on ehditty olla ja töitäkin tehdä. Päivääkään en vaihtaisi.

Harva on maisteri alle kaksvitosena.