Lue keskustelun säännöt.
Sylitakiainen, joka ei viihdy kantoliinassa tai repussa ym. ja äidin syli paras, huoh...
26.08.2010 |
Meillä on kolme lasta, nuorin on 4kk vauva, joka viihtyy vaan sylissä eikä ole yrityksistä huolimatta kelpuuttanut kantoliinaa tai reppua ym. Lisäksi yleensä vain äidin syli kelpaa, joskus harvoin viihtyy isinkin sylissä, kunnes tulee äitiä ikävä.
Yöt nukkuu hyvin omassa sängyssä ja herää pari kolme kertaa syömään, mutta sitten aamusta iltaan olisi vaan äidin sylissä. Miehen töissä ollessa on kuitenkin pakko keksiä jotain, missä vauva viihtyis vähän aikaa, jotta saan tehtyä muutakin ja edes välillä huomioitua isompiakin lapsia.
Te, joilla muilla ollut sylissä viihtyvä vauva, miten kauan se on kestänyt? Ei se tietenkään kerro kauanko tämä meillä kestää ja jos vauva yhtään tulee sisaruksiinsa niin lähtee liikkeelle vasta n. 9kk iässä.
Kommentit (24)
touhuamaan kaikki askareet vauva sylissä. Joskus harvoin tyytyi reppuun :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä ole OPETTANUT siihen, on kolmas lapsi, ja läheisyyden kaipuu on valtava. kyllähän se muuten menis, mutta kun kelpaa vain äiti.. 2-vuotissynttäreiden jälkeen kyllä tuli muutos, jopa isä kelpaa toisinaan.
Ja en huudata vaikka välillä onkin raskasta. Jos toinen tahtoo äidin syliin, tulkoon. Voitte arvata, vauvakuumetta EI OLE.. :)
voihan se vauva olla sylissä kun syliä tarvii, mutta oikeasti kaikkea ei voi tehdä vauva sylissä. Käydä suihkussa, pestä pyykkiä, käydä vessassa, pitää kahta vanhempaa lasta sylissä tai ihan mitä vaan mikä vaatii kahta kättä. Lisäksi jos vauvan kanniskelusta on selkä mennyt epäkuntoon, niin tuottaa vielä enempi vaikeuksia pidellä sitä sylissä viihtyvää vauvaa mukana joka askareessa.
Mä en taas ymmärrä mitä ymmärtämistä siinä on.
sylivauva on nyt 11kk ja on viimein alkanut kelpaamaan isikin kunnolla, en vain "välitä" jos se itkee isänsä kanssa. ja nyt on viimein hieman lopettanut vierastamisenkin, jopa mummut saavat pitää hetken häntä sylissä. ei niinkään ole enää sylivauva, vaan hänen kanssa pitää kävellä, leikkiä, lukea ym. äiti on tietty paras.
mutta oli se kyllä raskasta välillä kun sylissä aina vaan, onneksi en ole yksinhuoltaja, niin ei kuolla paskaan.mutta minä oon kans tykänny pitääkin sylissä, välillä se jopa nukkui päiväunetkin sylissä (ei nukkunut kuin 15-30min) heräsi heti kun koitti siirtää sänkyyn tai sohvalle. en minäkään ole pystynyt huudattamaan toista, aina pidän sylissä ja viihdytän kun vain voin ja nykyään voi keksiä sille aina jotain tekemistä kun on jo niin iso.
ei enää siitä jatkuvasta kanniskelusta kauheasti pidä vaan on välillä todella kipeä, myös kädet väsyy kun vauva kasvaa koko ajan. Ihan vauvana vielä oli helppo kantaa, kun painoi alle 3kg, nyt painoa on paljon enemmän.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en kyllä silti pysty pientä itkettämään, varsinkaan jos tiedän, että sylissä rauhottuu. Meillä on ap sama tilanne, vauva nyt 7kk.
he elävät tätä perhettä. Syliin pääsee, kun sinne mahtuu, mutta ei muuten. Lapsi ei kuole siihen, että joutuu turhautumaan lattialla katsoessaan äidin pyykinripustusta tai ruuanlaittoa.
koska on keksinyt, että siten saa tahtomansa.
Lapsi ei itke lattialla, jos kukaan ei hänelle opeta, että se on paha paikka. Lapsi oppii koko ajan siitä, mitä vanhemmat tekevät ja jos elää aina lapsi sylissä niin miksi ihmeessä se muuhun tyytyisi?
Mutta ihan oma valintanne. Kannattaa opettaa lapsi huutamaan koko ajan niin voi vedota siihen, että lapsella on vahva temperamentti ja elämä on vaikeaa.
Ei vauva ymmärrä mistään paha paikka ym. eikä vauvaa voi opettaa sylihiireksi!
Meillä on viisi lasta, kaksi viihtyneet sylissä ekan vuoden, nämä ovat kaks nuorinta, sit yks oli sellanen, ettei viihtynyt sylissä kun pakolliset ja jos yritti väkisin pitää alkoi itkeä. Ja kaksi ovat olleet noiden väliltä.
Miks se on niin vaikea tajuta, ettei vauva ajattele kuin aikuinen.
Minä en kyllä silti pysty pientä itkettämään, varsinkaan jos tiedän, että sylissä rauhottuu. Meillä on ap sama tilanne, vauva nyt 7kk.
he elävät tätä perhettä. Syliin pääsee, kun sinne mahtuu, mutta ei muuten. Lapsi ei kuole siihen, että joutuu turhautumaan lattialla katsoessaan äidin pyykinripustusta tai ruuanlaittoa.
koska on keksinyt, että siten saa tahtomansa.Lapsi ei itke lattialla, jos kukaan ei hänelle opeta, että se on paha paikka. Lapsi oppii koko ajan siitä, mitä vanhemmat tekevät ja jos elää aina lapsi sylissä niin miksi ihmeessä se muuhun tyytyisi?
Mutta ihan oma valintanne. Kannattaa opettaa lapsi huutamaan koko ajan niin voi vedota siihen, että lapsella on vahva temperamentti ja elämä on vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikkei tällä viikolla suostu niin ensi viikolla voi hyvinkin onnistua. Siskon oli 4kk vauva ei ensin suostunut liinaan, mutta sitten ylläen kelpasikin kyläreissulla. Siitä lähtien on ollut liinassa mielellään. Sitkeästi kun vain totuttaa eikä heti luovuta niin oppii kyllä liinaan tai reppuun tai sitteriin tai tuttipullolle tai mihin nyt vaan täytyy tottua. Älä hajota selkääsi!
meill jo melkein vuoden ikäinen ja edelleen illat äidin sylissä... On ihan uskomaton tytsy. Yölläkin pääosin minun vieressä nukkuu. Että näin.
Pakko tän on kuitenkin joskus helpottaa. Toivottavasti kuitenkin pian koska hoitoonlähtö lähestyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kun ei kelpaa niin ei kelpaa. Ei meillä kyllä esikoinenkaan oppinut koskaan pulloon, vaikka miten koitettiin totuttaa, että en kyllä ihan usko tuohon, että oppii kun on tarpeeks sitkeä. Niin ja vielä nytkin kokeilen usein liinaa tai reppua, mutta tulos on aina sama.
ap
vaikkei tällä viikolla suostu niin ensi viikolla voi hyvinkin onnistua. Siskon oli 4kk vauva ei ensin suostunut liinaan, mutta sitten ylläen kelpasikin kyläreissulla. Siitä lähtien on ollut liinassa mielellään. Sitkeästi kun vain totuttaa eikä heti luovuta niin oppii kyllä liinaan tai reppuun tai sitteriin tai tuttipullolle tai mihin nyt vaan täytyy tottua. Älä hajota selkääsi!
kun ei ollut pakko totuttaa. Luulin yrittäneeni tosissani, mutta ilmeisesti en. Mutta toinen lapsi olikin niin pahasti allerginen että oli pakko vaihtaa erityiskorvikkeeseen. Vähintään yhtä sitkeästi kieltäytyi syömästä kuin isompikin, mutta söihän se ennen kuin nälkään kuoli. Ja sitten tietenkin vinkui korvikepullon perään kun erityiskorvike loppui 2v iässä.
Se joka sanoi että vauvat tottuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli edessä leikkaus enkä sen jälkeen voinut enää imettää. Jos olis ollut tuo leikkaus tiedossa niin ois totutettu heti syntymästä saakka pulloon, mutta se tuli yllättäen ja oli tehtävä mahdollisimman pian. Kokeiltiin kaikkea mahdollista ja mahdotonta, ei kelvannut. Mies sitten antoi maitoa lusikalla, niin meni, mutta se oli todella hidasta, esikoinen tuolloin 3kk. Sitten n. 4kk iässä kelpuutti nokkamukin, pulloa mies oli tarjonnut monesti jo tuohon mennessä, mutta ei kelvannut.
ap
kun ei ollut pakko totuttaa. Luulin yrittäneeni tosissani, mutta ilmeisesti en. Mutta toinen lapsi olikin niin pahasti allerginen että oli pakko vaihtaa erityiskorvikkeeseen. Vähintään yhtä sitkeästi kieltäytyi syömästä kuin isompikin, mutta söihän se ennen kuin nälkään kuoli. Ja sitten tietenkin vinkui korvikepullon perään kun erityiskorvike loppui 2v iässä.
Se joka sanoi että vauvat tottuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Imetyskin on loppunut jo monta kk sitten, ja aina sylissä käsi kaivautuu paidan kauluksesta sisään... äiti ja äidin tissit vaan on ihanat..
Suloista. Mutta joskus ärsyttävää! Silti, nautin vielä pikkuisestani ja sylihetkistä ihan täysillä.
he elävät tätä perhettä. Syliin pääsee, kun sinne mahtuu, mutta ei muuten. Lapsi ei kuole siihen, että joutuu turhautumaan lattialla katsoessaan äidin pyykinripustusta tai ruuanlaittoa.
lapsen kehitykseen vaan kuuluu toi sylissäoleminen, uskokaa pois, että tulette sitäkin aikaa kaipaamaan.
Minä en kyllä silti pysty pientä itkettämään, varsinkaan jos tiedän, että sylissä rauhottuu.
Meillä on ap sama tilanne, vauva nyt 7kk.
he elävät tätä perhettä. Syliin pääsee, kun sinne mahtuu, mutta ei muuten. Lapsi ei kuole siihen, että joutuu turhautumaan lattialla katsoessaan äidin pyykinripustusta tai ruuanlaittoa.
meillä löytyy liinoja rintareppuja moneen lähtöön, mutta ergo on ainoa jossa vauva viihtyy. tähänkin sain muutaman kerran lyhyllä ajoilla totutella, mutta nyt menee vaikka monta tuntia putkeen ergossa.
keskimmäinen vauvani viihtyi vain liinassa. ja esikoinen taas missä vain kantovälineessä.
miksei lapsi (vauva) saa olla sylissä kun sitä tarvitsee ? Mitä tärkeämpää tekemistä voi mitenkään olla ? Ja melko lailla kaiken "pakollisen" pystyy tekemään yhdellä kädellä lapsi sylissä.