Kun lapseni oli vauva, IP-kerhot näyttivät kauhupaikoilta

Nyt kun se oma vauvani on kasvanut koululaiseksi, IP-kerhoissa olevat lapset ovat ihan samanlaisia kuin oma lapsenikin, yhtä villejä. Ja oma lapsi tuntuu viihtyvän, vaikka itsellä edelleen meinaa mennä hermo hakutilanteissa siihen meininkiin toisinaan. Ohjaajat ei ehdi nähdä kaikkea, eikä saa lapsia tottelemaankaan aina, he voivat vain jotenkin ohjata huomiota toisaalle ja erottaa/eristää riitapukareita toisistaan, heidän kielloista ei näytä olevan mitään hyötyä.