koulujen vanhempainilloista?

osallistuin yksin, sillä mies on työmatkalla. Muuten olisimme varmaankin menneet yhdessä. Lapseni luokkakavereiden vanhemmista vain kaksi perhettä oli kokonaan poissa ja suurin osa tuli yksin. Olisiko ollut noin viisi pariskuntaan paikalla.

välillä vain toinen. Esim. jos mä olen iltavuorossa töissä, niin enpä mä oikein paikalle pääse...



Eiköhän sama jatku nyt koulussakin. Varmaan tosin saatiin joku leima heti ohtaan, kun eka vanheimpainilta jouduttiin skippaamaan. Oli lapsenvahdit ja kaikki hommattuna, mut mä olin töissä ja isäntä olikin kipeänä, joten se siitä sitten... Jos sit seuraavalla kerralla. Toivottavasti eivät harrasta sitä yhtä ja samaa viikonpäivä joka kerta, mä kun olen ihan säännöllisesti ne kaks päivää viikosta illassa...

Lapset ovt 9v ja 11v. Ja usein vanhempainillan jälkeen jakaudutaan luokkiin, yhden ihmisen on vähän vaikea jakautua kahtia.



Olen aina mennyt. Kyllä tuo ihan velvollisuuksiin kuuluu, mutta mukavuudenhaluiset pullamössösukupolvet haluaa nähdä telkkarista sen kotikadun tai kauniit ja rohkean sarjan ennemmin. Oman lapsen elämä ei kiinnosta, ei edes vilkaisu, millainen on näkymä päivittäin koululuokan ikkunasta, minkäväristä pulpetinpintaa lapsi päivittäin tuijottaa, kuinka reipas on lapsen ope, minulle on tärkeä nähdä se ympäristö, jossa lapsi elää useita tunteja ja päiviä elämässään. Toki siellä tulee sitten vielä paljon asiaa. Mutta omapa on ratkaisunne, jotka päättää jättää välistä.

mies jää kotiin hoitamaan lapsia.

Yleensä vanhempainilloista ilmoitetaan meillä max 2 vk ennen, se on kyllä siinä vaiheessa aika toivotonta ruveta vaihtelemaan päivystyksiä ja työvuoroja, joten ei olla päästy aiemmin.

Vähintään toinen menee, sitä varten järjetetään vaikka lastenvanhti.



Haluan kuulla mitä koulussa tapahtuu, näyttäytyä naamana opettajalle ja muille vanhemmille ja nähdä itse muita. Lisäksi haluan viestiä lapsille, että heidän koulunkäyntinsä on minulle tärkeätä ja olen kiinnostunut heidän asioistaan.

Koulun vanhempainillat sattuvat jotenkin aina olemaan juuri silloin, kun mies on työmatkalla. Nuorin lapsi on yksivuotias eikä juuri parasta seuraa mukaan noihin iltoihin. On tuo kyllä ollut vauvana mukana, ei sillä. En viitsi palkata hoitajaa vanhempainillan takia ja ketään sukulaista tai kaveria en oikein arki-iltana viitsi lapsenvahdiksi pyytää.



Minusta tuolla meidän vanhemman lapsen koulussa käydään aina samat jutut läpi eikä siellä tapahdu mitään olennaista. Koulun arki on minulle varsin tuttua ja monet asiat, joita siellä käydään läpi itsestäänselviä tai sellaisia, että ne sisäistää kyllä lukemallakin.



Lapseni on erittäin omatoiminen ja vastuuntuntoinen ysin oppilas, josta ei tarvitse olla huolissaan. Lapsi ei pelaa liikaa tietokoneella, nukkuu ja syö tarpeeksi ja on muutenkin kohtuullisen hyvin kasvatettu. En kaipaa luokanopettajan ohjeita näissä asioissa. Olen yhteydessä opettajaa sähköpostilla, jos jokin lapseni koulunkäynnissä askarruttaa minua.



Keskimmäisen lapsen ensimmäiseen vanhempainiltaan olen menossa, vaikka pitääkin ottaa tuo nuorin lapsi mukaan. On eri koulussa kuin isompi ja haluan nähdä, millainen meno tuossa koulussa on ja millaisia luokan toisten lasten vanhemmat ovat.



En itse pidä vanhempainiltoihin osallistumattumattomia vanhempia osallistuvia huonompina. Ymmärrän, että ihmisillä on muutakin menoa samaan aikaa tai sitten välillä on vain niin väsynyt, että ei jaksa lähteä kuuntelemaan sinällään aika merkityksettömiä lätinöitä.



t. äiti, joka on itsekin opettaja

Olen opettajan työpari, oikea käsi. Yhdessä hoidamme luokkaa. Opettajalal toki päävastuu. Olenmukana aina vanhempainilloissa, varteissa, palavereissä, juhlissa. Kyllä juhlat myös, vaikka ne eivät minulle kuuluisi. Niistä en saa palkkaa. Olen lasten ja luokan kanssa paljon viikossa, joten miksij äisin pois heille tärkeästä.

Olen vanhempien kanssa paljon yhteydessä. Puhelimitse, maileitse, keskustellen kasvotusten.



Olen jo monen monta vuotta tehnyt tätä työtä. Ja monta vuotta ollut saman opettajan työpari. Meidän tiimi toimii. Sen on maininnut usein pomoni eli rehtori, sekä muu työyhteisömme.

jos saan ottaa lapsen ja pikkusisaruksensa mukaan! :O Miten voi olla näin ymmärtämättömiä ihmisiä?

. Kyllä tuo ihan velvollisuuksiin kuuluu, mutta mukavuudenhaluiset pullamössösukupolvet haluaa nähdä telkkarista sen kotikadun tai kauniit ja rohkean sarjan ennemmin. Oman lapsen elämä ei kiinnosta, ei edes vilkaisu, millainen on näkymä päivittäin koululuokan ikkunasta, minkäväristä pulpetinpintaa lapsi päivittäin tuijottaa, kuinka reipas on lapsen ope, minulle on tärkeä nähdä se ympäristö, jossa lapsi elää useita tunteja ja päiviä elämässään. Toki siellä tulee sitten vielä paljon asiaa. Mutta omapa on ratkaisunne, jotka päättää jättää välistä.

neuvoja vaan

Ala-asteen luokilla 1-4 osallistui toinen vanhemmista kerran vuoteen sekä siihen vanhempain varttiin. Ihan turhaa lässytystä vanhempainillat, siellä muutama vanhempi aina pätee omiaan. Jos opettajalle on asiaa - häneen voi olla yhteydessä suoraan ja kysyä ja näin ei myöskään kaikkien kuullen tarvitse asioita hoitaa.