koulujen vanhempainilloista?

paniikkiin ripulilla,oksentelulla ja pakonomaisella pissahädällä. Paniikkihäiriö on jokaisella yksilöllistä ja olen tehnyt kaikkeni sen voittaakseni.

Mulla ollut niin paljon vastoinkäymisiä elämässä,että aina kun on selvinnyt yhdestä ja paniikki helpottanut, tuli uusi stressiä aiheuttava asia taas puskan takaa. Kuten lapseni kuolema, vanhempien vakava sairastuminen ja nyt viimeisenä raskas ja pitkä avioero lasten isästä.



Olen ihminen, joka huolehtii itsensä sairaaksi. olen liian tunnollinen ja ajattelen liikaa asioita. en pääse yli menneistä negatiivisista tapahtumista ja murehdin tulevaisuutta liikaa.



Silti elän muuten hyvää elämää, lapset ja niiden asiat ovat kaikki kaikessa. Vain tilanteet, josta ei pääse niinvain pois kuten vanhempainillat, teatterit, konsetit, juna-bussi-matkustelu, kokoukset yms. aiheuttaa hirveän paniikin, jota ei voi edes lasten tehdä.



Olen todella yrittänyt ja yritän edelleen.

kaikkein pahimpia on ns. pakkomenot, tiettynä kellonaikana.

Kyllä niissä käsitellyistä asioista on aina lappuset kotiin tullut. Mitään yksityisviestejä en ole odottanutkaan.

ensimmäiseen vanhempainiltaan. Samana iltana on toisen lapsen vanhempainilta hoitopaikalla.



Mies on työmatkalla, joten en pääse mukaan. Toiseen vanhempainiltaan ei olisi päästy kuitenkaan vaikka mies olisi ollut kotonakin.



Nyt opettaja voi sitten vetää johtopäätöksen, että emme ole kiinostuneita lapsemme asioista.

Johtuu siitä, että en ole saanut lapsille hoitajaa ja lapset ovat noissa tilaisuuksissa ei-toivottuja. Mieheni on suuren osan työvuodesta vain viikonloppuisin kotona. Olen erittäin kiinnostunut lasten asioista ja koulunkäynnistä, ja mua v***taisi kohtuullisen paljon, jos lapsen opettaja luokittelisi mut b-luokan vanhemmaksi olosuhteiden takia. :(

koska mieheni ei ymmärrä kieltä. Opetuskieli siis minun äidinkieleni ja näin ollen myös vanhempianillat pidetään sillä kielellä. Mitä järkee siinä on, että mies istuu pari tuntia kuuntelemassa jotain josta ymmärätää max muutaman sanan.

Minä sitten raportoin kotona. Jos minä en pääse, sinne menee sitten äitini eli mummo.

Itse olen kka. Ja kyllä aiaka pian huomaa keitä vanhempia kiinnostaa lapsen koulunkäynti mukaan lukien vanhempainillat. Toki on poikkeuksia, joissa ei vain valitettavasti kumpikaan pääse.

Ylipäätää tämä yksi ryhmä ei muutenkaan ole millään tavoin kiinnostunut lapsen asioista. Meni viestiä reissarin, mailin tai soiton kanssa.

Näin se vain valitettavan usein on. Harmillista.

Ja todellakin noissa illoissa tulee tärkeää infoa. Keskustelua yms. Kaikki ei mene infona lappusen kanssa kotiin. Niissä on vain osa ja ns tärkeimmät koulun kannalta.

- ensin mennään kaikki 1.-6. lk vanhemmat juhlasaliin, siellä on koko koulun yhteinen osuus: tässä ei ongelmaa



- sen jälkeen vanhemmat menevät oman lapsens luokkaan kuuntelemaan vielä tunnin ajaksi omaa luokkaa koskevia asioita: tässä tulee ONGELMA: Meillä on samassa koulussa KOLME lasta! Meitä vanhempia on vain kaksi, aina jo yhden kolmesta lapsen luokassa tyhjä pulpetti meidän perheen osalta.

- ensin mennään kaikki 1.-6. lk vanhemmat juhlasaliin, siellä on koko koulun yhteinen osuus: tässä ei ongelmaa - sen jälkeen vanhemmat menevät oman lapsens luokkaan kuuntelemaan vielä tunnin ajaksi omaa luokkaa koskevia asioita: tässä tulee ONGELMA: Meillä on samassa koulussa KOLME lasta! Meitä vanhempia on vain kaksi, aina jo yhden kolmesta lapsen luokassa tyhjä pulpetti meidän perheen osalta.

järjestelylogiikka pielessä näissä. Heille se on tietenkin käytännöllistä, mutta teitä ei näköjään kiinnosta sen kolmannen lapsen asiat ollenkaan. ;)

- ensin mennään kaikki 1.-6. lk vanhemmat juhlasaliin, siellä on koko koulun yhteinen osuus: tässä ei ongelmaa - sen jälkeen vanhemmat menevät oman lapsens luokkaan kuuntelemaan vielä tunnin ajaksi omaa luokkaa koskevia asioita: tässä tulee ONGELMA: Meillä on samassa koulussa KOLME lasta! Meitä vanhempia on vain kaksi, aina jo yhden kolmesta lapsen luokassa tyhjä pulpetti meidän perheen osalta.

ja ne kaksi luokkaa on valittava sen mukaan, kuka opettaja jaksaa ilmoittaa asiat myöhemmin niille ketkä eivät päässeet. Eli käytännössä keskimmäisen vanhempainillassa (siis luokkaosuudessa) emme koskaan ole, koska on pakko valita ne kaksi muuta luokkaa, joiden opettajien mielestä vanhemman tulee olla läsnä saadakseen asiat tietoonsa. Ja aina kamala järjestäminen, että molemmat vanhemmat pääsevät paikalle.

Ja meidän kohdalla tämä kestää monta vuotta, koska lapset syntyneet perättäisinä vuosina.

isommat siis jo yläasteella/lukiossa.

Koulun systeemit on tuttuja. Vanhempainilloissa on usein paljon turhaa lässytystä, yleistä asiaa opetussuunnitelmista jne. Minua kiinnostaa luokan työrauha (iso luokkakoko) yms. Vanhempainvartissa sitten käsitellään lapsen asiat, ja toki reissarin välityksellä.

Mutta olen usein vain osan aikaa, ja yksinhuoltajana en aina esim. työvuoron vuoksi pääse vanh.iltoihin. Silti olen erittäin kiinnostunut lasteni asioista (ja uskon kyllä, että opetkin on sen huomanneet).

onko vanhemmat tulossa vai ei? Harmi, että lapsen asiat eivät aina innosta ja kiinnosta vanhempia.

Esim. nyt 4lk ja 6lk ilta on yhtä aikaa. Joudun menemään 4lk iltaan, koska se ope ei muita iltoja pidä. 6lk illassa olisi asiaa leirikoulusta, harmi, että joudun jättämään väliin.

vaikka vakaa aikomus on ollut mennä. Kerran olen ollut töissä. Harvoin siis käyn ja olen yh.

Itse olen kka. Ja kyllä aiaka pian huomaa keitä vanhempia kiinnostaa lapsen koulunkäynti mukaan lukien vanhempainillat. Toki on poikkeuksia, joissa ei vain valitettavasti kumpikaan pääse.

Ylipäätää tämä yksi ryhmä ei muutenkaan ole millään tavoin kiinnostunut lapsen asioista. Meni viestiä reissarin, mailin tai soiton kanssa.

Näin se vain valitettavan usein on. Harmillista.

Ja todellakin noissa illoissa tulee tärkeää infoa. Keskustelua yms. Kaikki ei mene infona lappusen kanssa kotiin. Niissä on vain osa ja ns tärkeimmät koulun kannalta.

kohtaan, mutta aina ne ovat yhtä lailla pettymyksiä. Alkuun rehtori jauhaa samat asiat joita on käyty läpi koko alkusyksy erilaisten tiedotteiden muodossa ja sitten mennään omaan luokkaan kuuntelemaan muutaman ylisosiaalisen äiti-ihmisen selostuksia heidän perheen koulukokemuksista. Mielestäni olen keskimääräistä enemmän kiinnostunut lasteni koulunkäynnistä, mutta vanhempainilta ei kyllä ole se paikka missä oma kiinnostus saisi minkäänlaista vastakaikua.

Juttelen open kanssa kaksistaan kun on juteltavaa.

Kuulostaa niin tutulta.. Mutta usko tai älä, niin itse olen voittanut tuon tai ainakaan nykyiset mahdolliset paniikkikohtaukset ovat lastenleikkiä aiempiin verrattuna. Harmi, ettei mulla ole anonyymiä sähköpostia, niin voisit ottaa yhteyttä - olisin mielelläni tukihenkilönä sinulle noissa vaikeissa tilanteissa (olettaen että asumme edes jonkin verran lähekkäin).

paniikkiin ripulilla,oksentelulla ja pakonomaisella pissahädällä. Paniikkihäiriö on jokaisella yksilöllistä ja olen tehnyt kaikkeni sen voittaakseni.

Mulla ollut niin paljon vastoinkäymisiä elämässä,että aina kun on selvinnyt yhdestä ja paniikki helpottanut, tuli uusi stressiä aiheuttava asia taas puskan takaa. Kuten lapseni kuolema, vanhempien vakava sairastuminen ja nyt viimeisenä raskas ja pitkä avioero lasten isästä.

Olen ihminen, joka huolehtii itsensä sairaaksi. olen liian tunnollinen ja ajattelen liikaa asioita. en pääse yli menneistä negatiivisista tapahtumista ja murehdin tulevaisuutta liikaa.

Silti elän muuten hyvää elämää, lapset ja niiden asiat ovat kaikki kaikessa. Vain tilanteet, josta ei pääse niinvain pois kuten vanhempainillat, teatterit, konsetit, juna-bussi-matkustelu, kokoukset yms. aiheuttaa hirveän paniikin, jota ei voi edes lasten tehdä.

Olen todella yrittänyt ja yritän edelleen.

kaikkein pahimpia on ns. pakkomenot, tiettynä kellonaikana.

Yhdessä molemmat osallistuvat palavereihin ja juuri vanhempainiltoihin, kaikkeen mihin opettajakin.



Ehkä sinun, ihmettelijän, lapsen luokassa ei ole koulunkäyntiavustajaa?



Erityislapsen kanssa kka.t tullut tutuksi. Tärkeitä ovat, oppilaan, opettajan ja näin vanhemmankin näkökulmasta.

vanhempainilloissa käy toinen tai molemmat vanhemmat riippuen tilanteesta.

Vaikka siellä ei nyt niin tärkeitä asioita aina ole, niin on mukava tavata muita äitejä isiä. Meidän muksu kun ei käy oman asuinalueen koulua niin tuppaa jäämään ne muut perheet vieraiksi.

Ne ei vaan anna yhtään mitään ja siellä on suuna päänä kaikenlaiset juustopäät. Ei kiinnosta, ei.

Tuo kirjoitus paniikkihäiriöstä on varmasti totta ja kiusallista. Arvostan vanhempia, jotka kohteliaasti kysyvät esim puhelimitse, mistä asioista vanhempanillassa on tarkoitus käsitellä/mitä siellä on käsitelty, jos syystä tai toisesta eivät voi tulla paikalle. Harmittaa vanhemmat, joiden kanssa ei voi kommunikoida millään tavalla tai jotka ovat jotenkin omituisella tavalla kouluvastaisia.



Faktahan on, että luokassa ei voida puhua oikeastaan mistään ääneen, vaikka luokassa olisikin pahoja työrauhaongelmia. Syyllisiä ei voida siellä etsiä.



Itse opettajana ja vanhempana seuraan tarkkaan lapseni läksyjä ja kouluviihtyvyyttä. En jätä koululle vastuuta lapsesta. Opettajat eivät nykyään pysty ihmeitä tekemään. Vaikka oma elämä olisi kuinka tuskaisaa, sen hetken, kun lapset ovat kotona, välitän heistä kaikin keinoin.