Lue keskustelun säännöt.
Työkaverin lumoissa
25.08.2010 |
Eihän mulle koskaan voi sattua sellaista että ihastuisin saati sitten rakastuisin työkaveriin. Ainakaan mihinkään insinööriin ja vielä itseäni vanhempaan... Tässä sitä nyt kuitenkin mennään. Vuoden alusta meidän tiimiin tuli uusi työntekijä ja nyt huomaan että minä, aikuinen mies, olen aivan korvia myöten ihastunut häneen.
Oma parisuhde on vanha ja väljähtänyt, kavereita ollaan lähinnä vaimon kanssa ja lapset ja yhteinen koti ovat se liima joka meitä enää yhteen sitoo. Toisaalta en jaksa uskoa kohdallani sellaiseen onneen että löytäisin koskaan sitä ikuista rakkautta joten olen kohtalooni alistunut ja pystyn elämään tämän asian kanssa, ainakin siihen saakka kun lapset ovat lähteneet kotoa.
Vaikka ei pitäisi vertailla niin tästä uudesta ihastuksesta tuntuu miellyttävän ulkokuoren lisäksi löytyvän kaikki se, mikä omasta puolisosta puuttuu: älykkyys, iloisuus, positiivisuus, ystävällisyys, avuliaisuus, sosiaalisuus jne. Muutenkin meillä synkkaa aivan mahtavasti ja huomaan usein jommalla kummalla olevan jotain asiaa toiselle, myös tekstareiden muodossa työpäivän jälkeen. Aivan yksipuolista tämä siis ei taida olla.
Viimeinen niitti oli kun huomasin ihastukseni ottaneen sormuksen pois nimettömästään ja eräässä iltatilaisuudessa hänen tunustaessaan minulle muuttaneensa erilleen omasta puolisostaan niin sen jälkeen en ole saanut häntä mielestäni edes tunniksi kerrallaan. Edes öisin en saa häntä mielestäni kun unet pyörivät usein hänen ympärillään.
Miten tässä pitäisi oikein toimia? Olen aina ollut hyvin harkitsevainen ja liiankin varovainen ja tämä nykyinen on ensimmäinen pitkä parisuhteeni. Mutta nyt vaan tuntuu että tekisi kokeilla että kehittyisikö tästä ihastuksesta "oikea parisuhde" ja mikäli kyllä niin heittää kaikki entinen menemään ja elää kerrankin vain itselleen ja uudelle rakkaudelleen.
Auttakaa nyt miestä mäessä.
"Juliet"
Kommentit (47)
erittääin tyhmä asia taas on, jos heität kaiken menemään ja satsaat kaiken tähän työkaveriisi,
vaikka suhde voisi kehkeytyä, vaikka se olis hyvä suhde, on äärimmäisen typerää jättää omat lapset ilman isää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vedä tumppuun ja katso jalkapalloa. Rauhoitu nyt. Ne vaihdevuodet menevät pian ohi.
Olet kuvitellut kaiken. Hän elää omaa onnellista parisuhdettaan ja sinä omaasi. Sillä selvä. Häntä ei kiinnosta vanha käpänen ukko.
en voi mitään mutta mua järkyttää aina tälläiset!! tunteilleen ei ehkä voi mitään mutta, ajattele myös vaimoasi ja lapsiasi. kuinka kova pala se olisi heille! kannattaisiko kokeilla saisiko siitä omasta väljähtänyydestä pari suhteesta vielä löytymään sitä jotain ihanaa mitä teilläkin on varmasti joskus ollut. mutta sen eteen pitää tehdä töitä. parisuhde on liian arvokasta rikottavaksi,se on jotain ainut laatuista kahden ihmisen välistä "rakkautta". muista että elät oikeaa elämää eikä satua eli et voi heittää noin vain kaikkea entistä menemään. eikö lasten takia jo kannata kokeilla pelastaa nykyine liitto. kuinka tärkeää se olisi lapsille. olen joskus jutellut kaverin kanssa jonka isä ja äiti ovat eronneet,sanoi ettei kamalampaa voi elämässä tapahtua! kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi. toivotaan että löydät sen ihanan tunteen oman vaimosi kanssa!!!
Miten kuvittelet voivasi "elää kerrankin vain itselleen ja uudelle rakkaudelle"?! Herää jo. Varmaan vaimossasi oli aikoinaan juuri noita samoja piirteitä joita nyt näet uudessa "kohteessasi". Kasva aikuiseksi!
Yleensä neuvot naisille kannustavat tyyliin "Jätä se sika, ansaitset parempaa", olipa tilanne sitten mikä tahansa. Ja silloin usein juuri "lasten parhaaksi" koska lapset kärsivät jos vanhempien välillä kaikki ei ole vaaleanpunaista. Uusioperheistä kukaan kuullut? Anyone?
Eihän mulle koskaan voi sattua sellaista että ihastuisin saati sitten rakastuisin työkaveriin. Ainakaan mihinkään insinööriin ja vielä itseäni vanhempaan... Tässä sitä nyt kuitenkin mennään. Vuoden alusta meidän tiimiin tuli uusi työntekijä ja nyt huomaan että minä, aikuinen mies, olen aivan korvia myöten ihastunut häneen. Oma parisuhde on vanha ja väljähtänyt, kavereita ollaan lähinnä vaimon kanssa ja lapset ja yhteinen koti ovat se liima joka meitä enää yhteen sitoo. Toisaalta en jaksa uskoa kohdallani sellaiseen onneen että löytäisin koskaan sitä ikuista rakkautta joten olen kohtalooni alistunut ja pystyn elämään tämän asian kanssa, ainakin siihen saakka kun lapset ovat lähteneet kotoa. Vaikka ei pitäisi vertailla niin tästä uudesta ihastuksesta tuntuu miellyttävän ulkokuoren lisäksi löytyvän kaikki se, mikä omasta puolisosta puuttuu: älykkyys, iloisuus, positiivisuus, ystävällisyys, avuliaisuus, sosiaalisuus jne. Muutenkin meillä synkkaa aivan mahtavasti ja huomaan usein jommalla kummalla olevan jotain asiaa toiselle, myös tekstareiden muodossa työpäivän jälkeen. Aivan yksipuolista tämä siis ei taida olla. Viimeinen niitti oli kun huomasin ihastukseni ottaneen sormuksen pois nimettömästään ja eräässä iltatilaisuudessa hänen tunustaessaan minulle muuttaneensa erilleen omasta puolisostaan niin sen jälkeen en ole saanut häntä mielestäni edes tunniksi kerrallaan. Edes öisin en saa häntä mielestäni kun unet pyörivät usein hänen ympärillään. Miten tässä pitäisi oikein toimia? Olen aina ollut hyvin harkitsevainen ja liiankin varovainen ja tämä nykyinen on ensimmäinen pitkä parisuhteeni. Mutta nyt vaan tuntuu että tekisi kokeilla että kehittyisikö tästä ihastuksesta "oikea parisuhde" ja mikäli kyllä niin heittää kaikki entinen menemään ja elää kerrankin vain itselleen ja uudelle rakkaudelleen. Auttakaa nyt miestä mäessä. "Juliet"
Sinänsä koko tarinasi on sitä tavallista diipadaapaa mitä kaikki ihastuneet lässyttävät. Kuinka oman kumppanin kanssa on vain velvollisuudesta, ja tämä uusi ihastus on sitten "se oikea".
Hmmm... eikös se vaimosikin joskus tuntunut siltä oikealta, kun suhteenne alkuhuuma oli vielä päällä?
Puhut etsiväsi sitä ikuista rakkautta, vaikka et edes tiedä mitä rakkaus on...
Alkuhuuma on alkuhuumaa, joka on kemiallinen reaktio. Se häviää kahdessa vuodessa. Aina.
Joten kannattaa toki rikkoa yksi onnellinen perhe, aloittaa uusi suhde, jossa olet taas samassa tilanteessa kuin nyt, sitten kahden vuoden päästä.
Kasva aikuiseksi.
Todellinen rakkaus on TAHTOA rakastaa, arkea, yhteinen perhe ja yhteinen historia.
Se, mitä usein rakkaudeksi luullaan, on vain uutuudenviehätystä ja seksuaalista halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei elämää kannata hukata väljähtyneessä parisuhteessa, kyllä miehetkin ansaitsevat onnen. Olen iloinen puolestasi. Harkitse tarkoin kuitenkin nykyistä suhdettasi, lapsiasi, kaikkea, ja jos edelleen olet sitä mieltä, että ansaitset jotain muuta, siitä vain :) Hoida ero hyvin, rakasta lapsiasi kaksin verroin enemmän, pärjäät kyllä.
ja sinulla on oikeus onneesi! Lapsesi ovat aivan varmasti hyvässä hoidossa tulevalla ex-vaimollasi.