Lue keskustelun säännöt.
Työkaverin lumoissa
25.08.2010 |
Eihän mulle koskaan voi sattua sellaista että ihastuisin saati sitten rakastuisin työkaveriin. Ainakaan mihinkään insinööriin ja vielä itseäni vanhempaan... Tässä sitä nyt kuitenkin mennään. Vuoden alusta meidän tiimiin tuli uusi työntekijä ja nyt huomaan että minä, aikuinen mies, olen aivan korvia myöten ihastunut häneen.
Oma parisuhde on vanha ja väljähtänyt, kavereita ollaan lähinnä vaimon kanssa ja lapset ja yhteinen koti ovat se liima joka meitä enää yhteen sitoo. Toisaalta en jaksa uskoa kohdallani sellaiseen onneen että löytäisin koskaan sitä ikuista rakkautta joten olen kohtalooni alistunut ja pystyn elämään tämän asian kanssa, ainakin siihen saakka kun lapset ovat lähteneet kotoa.
Vaikka ei pitäisi vertailla niin tästä uudesta ihastuksesta tuntuu miellyttävän ulkokuoren lisäksi löytyvän kaikki se, mikä omasta puolisosta puuttuu: älykkyys, iloisuus, positiivisuus, ystävällisyys, avuliaisuus, sosiaalisuus jne. Muutenkin meillä synkkaa aivan mahtavasti ja huomaan usein jommalla kummalla olevan jotain asiaa toiselle, myös tekstareiden muodossa työpäivän jälkeen. Aivan yksipuolista tämä siis ei taida olla.
Viimeinen niitti oli kun huomasin ihastukseni ottaneen sormuksen pois nimettömästään ja eräässä iltatilaisuudessa hänen tunustaessaan minulle muuttaneensa erilleen omasta puolisostaan niin sen jälkeen en ole saanut häntä mielestäni edes tunniksi kerrallaan. Edes öisin en saa häntä mielestäni kun unet pyörivät usein hänen ympärillään.
Miten tässä pitäisi oikein toimia? Olen aina ollut hyvin harkitsevainen ja liiankin varovainen ja tämä nykyinen on ensimmäinen pitkä parisuhteeni. Mutta nyt vaan tuntuu että tekisi kokeilla että kehittyisikö tästä ihastuksesta "oikea parisuhde" ja mikäli kyllä niin heittää kaikki entinen menemään ja elää kerrankin vain itselleen ja uudelle rakkaudelleen.
Auttakaa nyt miestä mäessä.
"Juliet"
Kommentit (47)
tuota ihastustasi, joudut heittämään kaiken entisen menemään. Lämmitelkää pikku hiljaa suhdettanne ihan kaveripohjalta ja katsokaa mihin se johtaa. Voit saada hänestä tärkeän tukijan elämääsi, vaikka ette sänkyyn hyppäisikään. Tiedän ihmisillä olleen sellaisiakin ihastuksia, jossa vain jutellaan intiimistikin kaikista asioista ja joskus halataan tms. Siis jos se molemmille käy ja "sielunkumppaneita" ollaan. Se sitten johtaa johonkin muuhun tai ei johda, mutta oikean ihmisen kanssa voit saada henkistä tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jatkokertomusta sille eiliselle ketjulle, jossa tän "Julietin" "vaimo" kirjoitti ensin oman näkökantansa asiaan ja oli huolissaan miehestään, jonka tiimiin on tullut uusi työntekijä, yllätys yllätys, insinööri jne.
Saman kirjoittajan kyhäelmä.
Liian pitkä ollakseen "aito".
olet itse ihastunut vanhempaan, mutta älykkääseen naiseen. Aika harvinaista kyllä mieheltä, joten pakko epäillä provoksi. Miehille ulkonäkö ja nuoruus naisessa merkitsee niin paljon.
22. Tähän minäkin haluan uskoa ja juuri tällä tavoin asiassa edetä. Tiedän, ettei ole helppoa olla "vain kavereita" vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa jos tämä kaveri on kaikin puolin viehettävä ja sopivan ikäinen. Onhan meilläkin noita 25v. "nätei flikoi" useampikin mutta eivät nämä tyttöset samalla tavoin sävähdytä minua kuin tämä 2,5v. itseä vanhempi "puumanainen".
Itse asiassa olisi minun kannaltani paljon helpompaa jos tämä työkaverini löytäisi äkkiä uuden kumppanin ja saisi sormuksen siihen nimettömään. Hänellä on kuitenkin takanaan pitkä suhde ja tiedän että hän haluaa hetken selvittää ajatuksiaan ennen hyppäämistä seuraavaan suhteeseen.
"Juliet"
23. Sä olet hiffannut jo vähän liikaakin, sillä minulla ei ole mitään tekemistä kyseisen ketjun kanssa enkä ole edes lukenut sitä. Laita ihmeessä linkki niin käyn vilkaisemassa.
Pituudesta sen verran että kirjoitan työssäni aika paljon, kymmeniä sivuja viikossa, joten tekstaritason ylittäminen ei tuota minulle mitään tuskaa. Ihan hirveästi en aina jaksa arvostaa niitä kirjoittajia/ihmisiä, joilla ei koskaan ole mitään omaa sanottavaa vaan jotka uskaltavat vastata "samaa mieltä" tjs. kun ainakin seitsemän muuta on ensin niin tehnyt. Itsensä, ajatuksensa ja mielipiteensä on kiva laittaa likoon ja katsoa tuleeko turpaan vai äänestetäänkö jatkoon.
"Juliet"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
#17
kuulostele ja mieti.
Monta kertaa asiat myös ohjautuvat tiettyyn suuntaan ajan kuluessa, vaikka niiden eteen ei kovin aktiivisesti tekisikään mitään.
Muista, että sinäkin ansaitset onnen, ja että lapset selviävät kyllä avioerosta.
Been there, done that.
N35
eroa vaimostasi riippumatta siitä mitä työkaverin kanssa tapahtuu. Teidän perhe-elämänne kuullostaa kamalalta eikä lapsillekaan järin hyvältä kasvuympäristöltä, ja minkälaisen parisuhteen mallin he saavat?
Itse erosin enkä ole päivääkään katunut. Sekä minä, ex-puolisoni ja lapset voivat nyt paljon, paljon paremmin.
Epäilen kyllä minäkin että tarina ja/tai henkilö ovat keksittyjä ja asialla on todella ikävystynyt mammalomalainen, mutta tilanne sattumalta muistuttaa joiltain osaa omaa monen vuoden takaista tilannettani...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
24. Juuri näin, vaimoni on tätä työkaveria kuutisen vuotta nuorempi eli ei enää mikään tyttönen hänkään. Ja kuten taisin sanoa, moni kakku päältä kaunis.
Mutta minä olenkin harvinainen tapaus ;) Ja ehkä olen jo sen verran aikuistunut että alkavat muut seikat painaa koreaa ulkokuorta enemmän. Eikä tämä ihastukseni todellakaan ole pahan näköinen ja itse asiassa jossain jakkupuvussa aika tyrmäävän näköinen "puuma". Kuvakin löytyisi googlettamalla mutta ymmärrettävistä syistä en aio sitä tänne linkittää.
"Juliet"
töissä vähän luppoaikaa tai peräti saanut toimeksiannon vähän herätellä palstalla keskustelua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kauhealta, että pitäisi erota? Perustele vähän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
28. Osa niistä keksityjä ja osa tosia kuten tämäkin. Ymmärtänet kuitenkin että kyseessä on minun versioni tarinasta ja vaimon versio olisi toisenlainen. Vaikka yritän kirjoittaa asioista objektiivisesti niin tunteita on pelissä sen verran että väkisinkin niistä tulee "minun näköisiäni". Elämä ei ole mustavalkoista eikä absoluuttista oikeaa ole kaikissa asioissa olemassakaan.
"Juliet"
on aika hyvä indikaattori siitä että näin ei ole.
Veikkaanpa myös että kyseessä on kyllästynyt mammalomaa viettäjä toimittaja tai wannabe-sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kauhealta, että pitäisi erota? Perustele vähän
Karseata seurata vierestä, kun fiksu mies joutuu vuodesta toiseen sietämään puolijuoppoa, jonka elämän tähtihetkiä tosiaankin ovat tv:n katselu ja siideritölkin avaaminen.
Mitään yhteistä tällä pariskunnalla ei ole vuosiin ollut, vaimo on mustasukkaista sorttia ja niin paha suustaan, ettei mekään olla pitkiin aikoihin heillä vierailtu lasten kanssa.
Miestään vaimo jaksaa jatkuvasti dissata ties mistä syystä.
En ole todellakaan ainoa heidän tuttavapiirissään, joka on jo vuosia toivonut miehen ottavan järjen käteensä ja lähtevänsä. Parasta mitä koko perheelle voisi sattua olisi, että mies löytäisi jonkun täyspäisen ja tasavertaisen rinnallensa.
Eipä siis ap:lle muuta kuin lykkyä!
30. Nope. Luppoaikaa voi kyllä olla.
31. Nope. Ks. edellinen viestini.
33. Totta, kirjoitin sinnekin aluksi mutta täällä ollaan aktiivisempia. Siellä on vähän enempi "amistyylisiä" juttuja.
"Juliet"
Jos hengailee, suosittelen sitten vaimolle pikaista eroa moisesta friikistä.
Jos hengailee, suosittelen sitten vaimolle pikaista eroa moisesta friikistä.
asiasta eipäs-juupas -linjalla, on varma osoitus siitä että kyseessä ei ole mies, tai jos on, niin pahasti häiriintynyt.
Tapasivat nuorina, nainen oli tosi kaunis. Saivat lapsen melkein teininä, menivät yhteen ja vuodet kuluivat. Naisen kauneus rapisi tai ainakin arkipäiväistyi miehen silmissä. Jäljelle jäi kouluttamaton, sivistymätön, laiska ja junttimainen nainen, kun taas mies parani: kävi koulut, eteni uralla, luki ja seurasi maailmaa jne. Lopulta kolmekymppisenä ero oli huikea, eivät olleet samasta maailmasta enää. Mies alkoi hävetä vaimoaan työkavereidensa ja ystäviensä parissa.
Lopputuloksen tietää: erohan siitä tuli.
Joskus sitä ei nuorena vaan osaa katsoa toisesta niitä asioita, jotka kantaa pitkälle. Me emme vaan ole kaikki sopivia toisillemme ja meillä on parisuhdemarkkinoilla tietty arvo. Jos nuo "arvot" eivät täsmää, ei suhde voi toimia pitkään. Arvo ei tarkoita välttämättä ulkonäköä tai ammattia, mutta kummankin pitää pystyä antamaan suhteelle saman verran tai sitten sitä suhdetta ei enää ole. Voihan se olla, että toinen on komea ja menestyvä ja ulkoisesti vaatimaton vaimo taas antaa takaisin lämpöä, keskustelua, huumoria ja tukea. Mutta tasapaino pitää olla!
38./39. Täytynee käydä psykiatrilla. Onneksi sellainenkin löytyy lähipiiristä niin voi olla että saan jopa ilmaista konsultaatiota.
Kovasti olisi mukavaa keskustella ja väitellä asioista vaimonkin kanssa. Hänestä vaan ei ole kovin paljoa yleensä vastusta ja siitä tietysti seuraa raivostuminen ja pullon korkkaus. Täällä nyt sentään joku edes välillä yrittää ;)
No, varmaan tämäkin pitää jossain määrin paikkaansa. Mutta minusta kyllä löytyy käytännönläheinen puolikin vaikka asiantuntijatyöni onkin hieman erilaista kuin remonttireiskalla, enkä oikein ymmärrä mitä kunnioitettavaa on sellaisessa "apinan" työssä jota on pakko tehdä vain sen takia että koulutus ja kyvyt eivät muuhun riitä. Onneksi heitäkin on sillä jonkunhan sitä loka-autoakin pitää ajaa ;)
Rotunainen ehkä ulkoisesti, silkkoa sisältä. Lähiön keskikaljakuppilassa tappiin saakka vietetyn illan jälkeen se vuoteessani nukkuva nainen kyllä näyttää enemmän Nykäsen exältä kuin rotunaiselta mutta kai sillekin ottajia löytyisi. Kieltämättä vaimon yksinkertaisuus joskus vähän nyppii ja se vaikuttaa myös keskusteluyhteyteemme. Minä en jaksa jutella eilisistä salkkareista, BB:stä tai puhua paskaa selän takana hänen työkavereistaan. Raskasta tämä "älykön" elämä.
Osoittaa aika vakavaa mielikuvituksen puutetta jos nimimerkki on esim. "4+3". Sekin kertoo jotain kirjoittajasta. Minökin olisin voinut olla vaikkapa omaperäisesti "J", mutta valitsinkin "Julietin". Mitähän se minusta kertoo? Odotan mielenkiinnolla asiantuntijan lausuntoa ;)
"neljä plus kolme"