Mikä riivaa ihmisiä joilla on jatkuvasti kiire?

mulla ainakin on kiire. Tarkoittaa sitä, etten ehdi tehdä kaikkea, mitä haluaisin, kuten tavata ystäviä. EN halua aikatauluttaa iltojakin Työpäivä päättyy klo 17. Sitten kotiin, ruuanlaittoa, lasten kanssa olemista ja iltatoimet.

T. entinen kiireinen, joka tuli järkiinsä

oikeasti hänellä ei ollut todellakaan mikään kiire, ei töissä eikä vapaa-ajallakaan.



Monesti töissä työkaverit sanoivat hänelle ihan suoraan, että EI ole kiire, ota ihan rauhallisesti.



Tuo nainen myöskin asuu yksin ja kehittää itselleen kiireen, että kun hän pääsee töistä klo. 9.30-10 aamulla ja illalla on hänellä saunavuoro, hän ei kerkeä tekemään päivällä muuta. HUOH!

Kaikilla on päivässä se sama määrä tunteja, joten kyse on taidosta, miten käyttää ne. Minullakin on lähipiirissä ystäviä, jotka alati selittävät, miten on niin kiire, niin kiire. Sitten on niitä, jotka tekevät vaikka mitä ja silti aina tuntuu olevan virtaa uusiin hommiin. Itse tarvitsen valtavasti aikaa latautumiseen, joten joudun priorisoimaan tosi tiukasti mitä haluan ja mitä en. Kun en aina siihen kykyene, niin kiireiseksi menee aikataulujen kanssa.

TÖITÄ KUIN TOISILLA, KAIKKEA EI VAIN SAA PÄIVÄN AIKANA HOIDETUKSI!



Lapset vievät osan aikaa päivästä, kaksi vie enemmän aikaa kuin yksi samoin kolme jne...





Elämä on täynnä valintoja ja niiden kanssa on opittava elämää, onneksi omista yöunista voi aina nipistää!

Lisäksi mies, lapset,omakotitalo vie aikaa. Mutta sitten helpottaa kun valmistun. Työmatkoihin ja opiskelumatkoihin menee muuten mulla 4 tuntia päivässä, enkä kyllä koe että tärkeilen yhtään.

"Kun opiskelut on ohi niin helpottaa" -eli että elämä alkaa joskus myöhemmin?



Laiska ihminen täällä ihmettelee tätä kaikkea touhua...

ensimmäiselle vuosikymmenelle, eivätkä ole tajunneet, että KIIREETTÖMYYS on eräänlainen luksuksen ilmentymä. Kiireettömyydellä kerrot, että sinulla on varaa tehdä asiat hitaasti. Voit ostaa omaa aikaa mm. ulkoistamalla siivouspalvelun ammattilaisille, käymällä perheen kanssa syömässä, lyhentämällä työpäivää (kun rahaa on ihan muutenkin), lukemalla blogien sijaan kaunokirjallisuutta jne.



Ei tarvitse aina olla tavoitettavissa, jos on assistentti, joka vastaa työssä puheluihin. Kännykkä ja kännykkäänsä sidotut eivät tiedä OIKEASTA elämästä mitään...



Siis tämä oli nyt ihan kärjistystä. Kai te kaikki tämän tajusitte..

pakko koska entisellä palkalla ei rahat riittäneet. Pitkä opiskelu ja työmatka on olosuhteiden pakko. Siellä missä on töitä ja kouluja ei ole varaa asua ja täällä korvessa ei ole töitä eikä opiskelupaikkoja.

Ihminen kokee itse, ettei ehdi perehtyä, paneutua ja seisahtua mihinkään niin hyvin kuin kokee, että pitäisi. Se riittämättömyyden tunne sitten tekee avuttoman olon ja panee hössöttämään.



On tietysti myös oikeasti kiireitä elämänvaiheita. Kun lapset ovat pieniä ja pitää jatkuvasti rientää (vuoro)työn, hoitopaikan, kodin väliä ja jossain rakosessa pitäisi hoitaa parisuhdetta, kaverisuhteita ja itseään. Kyllä siinä voi oikeastikin olla kiire - et voi oikein "priorisoida" pois vaikkapa nyt lastenhoitoa tai vaatteiden pesua tai töissä työtehtävien hoitoa.



Mutta tietysti sitten tosiaan ovat ne, joilla se kiire on jatkuvaa ja enemmänkin itseaiheutettua.

- Lapsilla on omia juttuja hoidettavana (hammaslääkärit, neuvolat, lääkärit, vaatteiden uusinta, päiväkodin juoksut, vanhempainillat, harrastus jne.)



- työssä on jatkuvasti rästissä sähköpostia ja muuta hoidettavaa, lisää tulee ja sit vielä piruvie koitetaan jotakin perhanan virkistysiltaa järkätä, kun virkistävintä olisi yksikin vapaailta lisää...



- isovanhempiin, muihin sukulaisiin ja kavereihin pitää pitää suhteita yllä (ei jaksaisi kyläillä tai järkätä tapaamisia)



- kotona kaikki kesken: jatkuvaa pyykkiä, imurointia, astianpesukonetta, kaupassakäyntiä, ruuanlaittoa.....



- ja kuka jää aina joustamaan? Äiti. Äiti ei saa nukkua koskaan tarpeeksi, hoitaa ulkonäköään, olla rauhassa, lukea rästilehtiä, kirjoja, olla HILJAISUUDESSA! Kotona!Yksin!





aarrggggg, lasten tulon jälkeen olen alkanut näyttää 10 vuotta vanhemmalta :(

Teen 10 tunnin duunit seitsemässä, ajan ruuhkassa vähintään 45 min ehtiäkseni juuri ja juuri viideksi koululle. Sitten pitäisi ehtiä kauppaan, siivota, ulkoiluttaa koira, kuskata lapsi harrastuksiin ja ehtiä itsekin joskus liikkumaan (muuta kuin koiran pissatus). Sitten kello onkin jo kahdeksan, ja alkaa lapsen iltatoimet.



Tähän ei vielä sisältänyt ystävien tai sukulaisten tapaaminen tai shoppailu, tai ravintolassa käynti tai mikään ekstra, silti on KIIRE!

ja taitamattomuutta järjestää asioitaan. Tehdään turhaa ja hössötetään sen turhan takia.



Olen asunut kahden lapsen yksinhuoltajana omakotitalossa, opiskellut ja käynyt 3:na iltana viikossa ja viikonloppuisin töissä, kaiken lisäksi poika harrasti jääkiekkoa 4xviikossa ja tyttö 3xviikossa jotain. Kaiken lisäksi pidin huolen että nukuin 7h yössä.

En muista että minulla olisi ollut kiire, pitää osata järjestäää ja delekoida, avata suunsa ja pyytää apua.



Ex-anoppi on juuri tuollainen kiireinen "bisnesnainen", vaikka tietää puoli vuotta ennen että poikansa valmistujaiset on torstaina 3.6 klo 17 järjestää tapaamisen klo 16.45, kutsuu koko suvun paikalle, mutta itse on tapaamassa ihmistä joka hyvin voisi tavata seuraavana aamuna tai edellisenä iltana tai kolme tuntia aiemmin, mutta eihän kukaan toiselta puolea Suomea tulevista sukulaisista tiedä kuinka kiireinen hän on jos ei järjestä tapaamista juuri siihen aikaan kuin vieraat saapuvat. Samalla saa huomion itseensä, pois pojastaan jota juhlitaan.

Kyllähän ne isommat koululaiset jo harrastuksiin pääsee itsekin ja teinit voi panna siivoamaan omat huoneensa/pesemään pyykkinsä, mutta jos on tarhaikäistä porukkaa, niin voi V et on kiire! Oikeesti!



Ja tietysti on eri asia, onko yksi vai neljä lasta.