Mistähän johtuu että joku nainen jaksaa iloisin mielin ison lapsikatraan ja

yllätyksenä?

päälle luo uraa ja on ahkera ja iloinen työssään, kotikin on ihana ja siiti ja panostaa myös siihen ja itsekin on iloisen ja siitin näköinen? Vaikka olisi rahahuoliakin ja parisuhdeongelmia, silti jaksaa. Sitten taas joku toinen yhden-kahden lapsen äiti väsyy ja uupuu paljon pienemmän taakan alla? Vaikka olisi hyvä ja osallistuva mies niin on todella väsynyt, koti sotkuinen jne. Onko toiset vaan heikompia kuin toiset?

Se vahvalta vaikuttava saattaa uupua jossakin sellaisessa jutussa totaalisesti, jossa taas se perhe-elämään väsyvä vaan porskuttaa.



Ihmiset ovat totaalisen erilaisia. Temperamentit ovat erilaisia. Joillakin on tukiverkkoja. Jotkut saavat lisää energiaa ja puhtia sellaisista asioista, jotka väsyttävät toisia (esim. ulospäinsuuntauneet ihmiset tuntuvat vaan piristyvän entisestään isoissa väkijoukoissa, kun taas ujo ihminen voi ahdistua ja väsyä, jnejnejnejnejne). Kyllähän kaikki kai nämä itsestäänselvyydet jo ymmärtävät?

Tämän ei luulisi olevan mikään uutinen. Ja olosuhteet ovat erit, vaikka ne saattaisivat näyttää ulospäin samanlaisilta.



Mulla oli kaveripiirissä kaksi äitiä. Toisen lapsi nukkui aika pienestä lähtien täydet yöunet, mies hoiti usein ne vähätkin yöherätykset ja osallistui muutenkin paljon. Nukkui säännöllisesti pitkät päiväunet, sairasteli tosi vähän, oli yleensäkin tyytyväinen vauva.



Toisella vauva nukkui todella huonosti, huusi tuntikausia yötä päivää. Nukkui vartin pätkissä. Oli todella allerginen, sairasteli paljon ja ravasivat lääkärissä ja sairaalassa monestakin syystä. Vähän hoitoapua.



Arvaapa kumpi oli se "heikompi" äiti, joka meinasi uupua ja kumpi se "vahva", joka äitiysloman aikanakin opiskeli?

Olen itse ollut aina työteliäs ja hyvä organisoimaan. Meillä on monta lasta ja ei tukiverkkoja. 2 lapsista sairastaa kroonista sairautta, joten valvomiset on tulleet tutuiksi.



Olen juuri tuollainen "ärsyttävä" ison katraan iloinen äiti, joka pyörittää hommaa ja käy töissä ja kenellä on vielä omia harrastuksia ja hoitaa vielä isovanhempansa tähän sivuun.



Mutta se vahvuus on niin toisenlaista toisissa asioissa. Toisissa asioissa olen äärimmäisen heikko.



Joten ei kannata niin kamalan paljon maalailla sitä sädekehää meidänkaltaisten naisten päälaelle. Meillä voi olla omat heikkoutemme, joita ei näy ulospäin.

Eikä asiat ole aina niin yksinkertaisia.



On yllättävän haastavaa elää tuomitsematta tai paheksumatta muita. Myötäelämiskyky on taitolaji. Suosittelen kokeilemaan! :)

Ja osalla vaihtelee jaksaminen niin, että välillä on sotkuinen koti ja toisessa elämäntilanteessa ei :).



Rutiinikin kasvaa - siinä missä yhden-kahden lapsen äiti opettelee vielä lapsirutiineja jne huushollin pyörittämistä yhdessä puolisonsa kanssa, useamman lapsen äiti on tuon jo matkan varrella opetellut. Toki on luonnonlahjakkuuksiakin tässä :)



t. 5 lapsen työssäkäyvä äiti, jolla on ura :) ja joka on töissä tehokas ja ystävällinen yms. Kotikin hoituu jollain tasolla, muttei ehkä ole varsinaisesti ihana. Itse tietty olen töiden vuoksi huoliteltu :)

tempperamentiltani sellainen, että väsyn ja stressaannun hälinässä ja ilmapiirissä jossa koko ajan joku vaatii jotain jostain suunnalta. Siksi en voi edes harkita isoa perhettä ympärilleni, en olisi hyvö äiti monelle lapselle. Yhden kanssa jaksan, nippanappa voisin jaksaa kahden kanssa plus työelämässä siihen päälle. Elämässä pitää olla päivittäin useamman kerran rauhallista ja hiljaista, muuten alkaa paine nousta päässä. Mutta tuollainenhan on synti nykypäivän suoritusyhteiskunnassa jossa pitää venyä ja paukkua joka paikkaan jatkuvasti ja olla tehokas 24/7. Minusta taas on hyvä että ihminen tiedostaa omat voimavaransa ja elää niiden mukaan onnellista elämää.

piste. Viiden kakaran äiti voi olla energiaa täynnä, jos osaa nukahtaa vaikka seisalteen ja koska vain. Yhden lapsen uniongelmainen kuolee väsymykseensä, masentuu ja ahdistuu ja koko elämä rakoilee.

En ymmärrä miten jotkut jaksavat. Itse jaksoin vielä 1 lapsen kanssa täydellisesti. Olin iloinen ja reipas.



2 lasta on vienyt voimat jo aivan minimiin. rasittavaa kun pitäisi revetä aina joka suuntaan.



Sitten ärsyttää kun lasten mummo kyselee, onko vauvakuumetta, kun sisareni tekevät paljon lapsia. Tekisi mieli kysyä, että näyttääkö siltä, että meillä on rahkeita yhtään enempää. Todellakaan meillä ei henkisiä eikä taloudellisia eikä fyysisiä resursseja enempään.

Energia on hyvä juttu mutta eihän sitä kaikilla kauheasti ole tai pidäkään olla.



Silti en voi olla ärsyyntymättä äideistä joilla on yhden tai kahden lapsen kanssa koko ajan ihan mahdotonta ja isovanhempia tarvitaan joka välissä. En käsitä todellakaan mikä kahden terveen tavallisen lapsen kanssa voi olla niin kamalaa. Suorastaan tuntuu pahalta että lapset ovat sellainen taakka. Yksi kaveri saa sappeni kiehumaan kun molemmat vanhemmat on kotona, nukkuvat itsekin päiväunia joka päivä, mutta väsyttää ja rasittaa niin kauheasti. Arg.



Itse en ole kumpaakaan kategoriaa. Kolmas lapsi on tulossa. Jaksan, mutta en ole mikään superenerginen kuin korkeintaan kausittain.