Lue keskustelun säännöt.
Yliopstoon päässeet! Oletteko kokeneet kateutta amisystävien taholta?
24.08.2010 |
Pääsin ponnistamaan amistaustalta yliopistoon (ylioppilastodistuskin on). Kukaan amiskavereistani ei ole onnitellut tai iloinnut kanssani.
Ainoa, joka oli aidosti iloinen puolestani, on yliopistossa opiskeleva kaverini. Muut eivät ole sanallakaan kommentoineet mitään, hieman yliolkaisesti vain hymähdelleet, vaikka olen hihkunut ja ollut niin onnessani. Tämä on mulle oikeasti tosi tärkeä juttu.
Olen aina iloinnut ystävien kanssa, jos heille on tapahtunut jotain mielestään merkittävää. Tuntuu pahalta, että mulle merkityksellinen asia on sivuutettu ihan kokonaan. Mun elämä on ollut aikamoista taistelua, tämä oli niitä harvoja iloisia, ihania asioita.
Olisi ollut niin mukavaa, että tämän ilon olisi voinut jakaa lähimpien kanssa. Vanhempanikaan eivät reagoineet mitenkään, vaikka musta tulee perheen ja lähisuvun ensimmäinen maisteri. Okei, maisteri.. niitä istuu joka oksalla. Mutta kuten sanoin, tämä on mulle iso juttu.
En mä edes mikään hienostelija ole. Lähihoitajan duunia teen tässä samalla, siivoan kakkoja ja oksennuksia vielä monta vuotta eteenpäin. Että ihan perspektiiviä löytyy tosielämään..
Kommentit (10)
tällaiset luokkarajan ylittävät ystävyydet :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä juttuhan se on, sillä kaikki amikset voivat hakea yliopistoon. Ei se heiltä ole pois. Mutta olisko loppujen lopuks amiksen ja yliopistolaisen ajatusmaailma sitten niin erilaiset. Onnea sulle kuitenkin. :)
Eiköhän toisen ihmisen hyväksyminen sellaisenaan poista tällaisia luokkarajoja (kurja sana).
ap
tällaiset luokkarajan ylittävät ystävyydet :/
Ovat fiksuja ihmisiä. :) Mutta tuo vanhempien ihmisten suhtautuminen on tullut vastaan. Omat vanhempani ja lähisuku iloitsivat puolestani, mutta ovat myös jotenkin vaivaantuneita opiskelustani. He ovat sen ikäisiä, että heille yliopistossa opiskelu on "hienojen ihmisten" (=rikkaiden, sivistyneiden, kirjaviisaiden) juttuja. Heidän on selvästi vaikeaa ajatella, että se ihan tavallinen lapsi, jonka ovat kasvattaneet onkin nyt maisteri. Hassuahan se on, mutta he ovat tietyn ajan lapsia. Sisarukseni suhtautuvat minuun ihan normaalisti. :)
eikö sulla ole laisinkaan itsetuntoa?
Ei tuota työtä tekisi kukaan järkevä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei minuakaan kukaan edes onnitellut. tosin en tunnen amistaustaisia.
Mä en ole tuollaista omassa elämässä huomannut. Mutta sen olen huomannut, että ne keillä ei ole yliopistokoulutusta yleensä jotenkin väheksyy korkeaa koulutusta. Mulle on miehen kautta tullut paljon "amis"-kavereita ja olen oppinut, että omasta koulutuksesta tai työasioista mun ei kannata kauheasti jutella. Heidän työjutuista kyllä puhutaan paljonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mua vaan kaikki onnittelivat. Enkä edes ajatellut, että joka voisi tuollaisesta olla kateellinen, koska kuka tahansa yliopistoon voi hakea jos haluaa.
Mutta sen olen huomannut, että ne keillä ei ole yliopistokoulutusta yleensä jotenkin väheksyy korkeaa koulutusta. Mulle on miehen kautta tullut paljon "amis"-kavereita ja olen oppinut, että omasta koulutuksesta tai työasioista mun ei kannata kauheasti jutella. Heidän työjutuista kyllä puhutaan paljonkin.
Peesi tälle. Koulutusta väheksytään, yksi jopa kysyi huolissaan pakotanko lapsenikin (nyt 1,5 v.) ylioppilaaksi, kun itse opiskelen nyt yliopistossa.. Vastasin, että tuskin pakotan, mutta kannustan kovasti, kuten muuhunkin opiskeluun. Sama juttu myös sen suhteen, että omasta työstäni ei liiemmin jutella tai kysellä, mutta "amiskojen" töistä paljonkin..
-ap