NO NIIN! Paras juhlakausi takana, kertokaas hää-, rippijuhla- yms. mokia ja ihmetyksiä.

ja teidän vanhat pierut kaverit. Mun tuttavapiirissä onneks mennään vähän aiemmin naimisiin, enkä koe mitenkään nolona, jos isä saattaa. Minut saattoi äiti. Repikää siitä huumoria. Olisitte kuollut varmaan myötähäpeän nauruun häissäni, mutta onneksi minulla on mukavia ystäviä, jotka ymmärsivät tilanteeni ja joiden mielestä idea oli hyvä.

Mun mielestä jos isällä ja tyttärellä on läheiset välit ja tytär menee ensikertaa naimisiin nuorena, on saattaminen todella ihana, ja AINA tuo tipan linssiin.

typeryyden tajuaa näköjään moni muukin. Se vaan on ihan oikeasti sellainen asia, joka sillä hetkellä aiheuttaa valtavan myötähäpeän. Toki, ei se häitä pilaa ja ohihan se menee, kun iskä pääsee istumaan paikalleen, mutta se hetki katsoessa sinne käytävälle, jossa parin lapsen kolmekymppinen äiti nojaa isänsä käsivarteen ja isä luovuttaa tätä äiskää miehelleen... Voi herranen aika. Se on jotenkin niin irvokasta. Eihän tytär ole isänsä omaisuutta ollut koskaan. Ja miten se muka luovuttaa naisen, joka elää miehen kanssa ja on hyvässä lykyssä pykännyt jo lapsiakin?

Mä voisin ihan kiusallani ottaa äitini luovuttajaksi. Siinä olisi sentään jotain särmää ja ironiaa. (isäkin löytyy ja läheinen)

että tuleva vaimo olisi ikinä ollut isänsä omaisuutta. Itse näen asian niin että isä ns. päästää tyttärensä menemään. Jos joku ymmärtää. Tytär perustaa oman perheensä yms. Kyllä tätä on vaikea selittää, mutta jos nyt joku tajuaisi.

typeryyden tajuaa näköjään moni muukin. Se vaan on ihan oikeasti sellainen asia, joka sillä hetkellä aiheuttaa valtavan myötähäpeän. Toki, ei se häitä pilaa ja ohihan se menee, kun iskä pääsee istumaan paikalleen, mutta se hetki katsoessa sinne käytävälle, jossa parin lapsen kolmekymppinen äiti nojaa isänsä käsivarteen ja isä luovuttaa tätä äiskää miehelleen... Voi herranen aika. Se on jotenkin niin irvokasta. Eihän tytär ole isänsä omaisuutta ollut koskaan. Ja miten se muka luovuttaa naisen, joka elää miehen kanssa ja on hyvässä lykyssä pykännyt jo lapsiakin?

Mä voisin ihan kiusallani ottaa äitini luovuttajaksi. Siinä olisi sentään jotain särmää ja ironiaa. (isäkin löytyy ja läheinen)

että tuleva vaimo olisi ikinä ollut isänsä omaisuutta. Itse näen asian niin että isä ns. päästää tyttärensä menemään. Jos joku ymmärtää. Tytär perustaa oman perheensä yms. Kyllä tätä on vaikea selittää, mutta jos nyt joku tajuaisi.

jotain tällaista minäkin ajattelen. Ehkä vaan pidän kaikesta rakkaushömpästä, mut jotenkin tuntuu että isä on se tyttären elämän mies lapsena ja aikuisena sen paikan saa aviomies...

50-luvulla pappisuran aloittaneen vanhan kirkkoherran kanssa. Hän oli isossa seurakunnassa töissä ja ekan kerran törmäsi tuohon että isä saattoi morsiamen 80-luvun lopulla. Tuo on niin jenkkisaippuaoopperoista imetty perinne kuin vaan voi olla. Pohjoismainen perinne ei todellakaan. Jenkkilän konservatiiviseen ilmapiiriin ihan omiaan, mutta täällä lähinnä naurettava tapa.

loydy tapoja, jotka jonkun mielesta ovat naurettavia. Mun mielesta on saalittavaa tulla haukkumaan tanne muiden tapoja ;-) kertoo kirjoittajasta aika paljon.

Joo, ja mun isipappa kylla saattoi mut kirkossa. Halusi tehda niin. Olinpa tosi juntti, kun annoin sairaan ihmisen toteuttaa toiveensa. Kuoli muutama vuosi haiden jalkeen, eika koskaan ole nahnyt lapsenlapsiaan. Ja mulla oli ikaa 30v

ihan kuin Suomessa tytär olisi ensin isän omaisuutta, ja isä sitten luovuttaa sulhaselle. Kuinka monta lehmää tai lammasta sitten sulhanen sukuineen onkaan maksanut morsiamesta...? Patriarkaalisuutta ja vanhakantaista ajattelua. Onneksi Suomessa ollaan tasa-arvoisia, ja naiset ovat ihan täysvaltaisia ihmisiä, jotka pystyvät tekemään oman elämänsä päätökset, saavat käydä töissä, äänestää, erota, valita miehensä itse...

Kuinka putkiaivoisia tallaisten kommenttien kirjoittajat ovat? Et varmaan anna miesten avata ovea, tarjota tuolia ravintolassa jne. Osaathan tehda kaikki nekin ITSE tasa-arvoisena ihmisena.

En mina vaan koskaan ole ajatellut, etta isa "luovuttaa tyttarensa pois".... haloo, jotkut jutut on vaan menettavat ajassa merkityksensa. Mun mielesta on ihana katsella ylpeita isia kavelemassa kirkon kaytavaa pitkin, eika siina ole mitaan patriarkaalisuutta eika vanhanaikaista ajattelua.

Vahan leveytta sinne putkinakoon, kiitos ;-)

Menin tänä kesänä naimisiin, ja pappi kertoi, että kyse on tänä päivänä saattamisesta, ei luovuttamisesta. Niin minutkin (1 lapsen äiti) saatettiin isän seurassa pitkäaikaisen avomieheni luo siunaamaan liittomme.

Ehkä vaan pidän kaikesta rakkaushömpästä, mut jotenkin tuntuu että isä on se tyttären elämän mies lapsena ja aikuisena sen paikan saa aviomies...

Minut isä saattoi aikoinaan koska hän oli elämäni tärkein ihminen. Ajan kuluessa miehestäni tuli se tärkein. Näkisin saattamisen enemmän eräänlaisena napanuoran katkaisuna. Mutta joka on päättänyt että se on noloa tms. ei onnistu näkemään tätä asiaa toisin kuin omasta näkökulmastaan.

kuin vasta siirtymällä naimisiin, on jotain vialla. Luovuttaminen osoittaa, ettei tällaienn tyhjäpää-blondi haluakaan aikuistua vaan siirtyä miehen omaisuudeksi.

Sitä se kuule on, ei muuta. Romanttisen hömpän varjolla alistetaan naisia ja naiset tähän vielä suostuu.

Minut isä saattoi aikoinaan koska hän oli elämäni tärkein ihminen. Ajan kuluessa miehestäni tuli se tärkein. Näkisin saattamisen enemmän eräänlaisena napanuoran katkaisuna. Mutta joka on päättänyt että se on noloa tms. ei onnistu näkemään tätä asiaa toisin kuin omasta näkökulmastaan.

Sen sijaan mielestäni on jotenkin koomista, jos yli kolmikymppisen perheenäidin luovuttaa alttarilla iskä=) Tosin, olen myös perinteisesti ollut niin vanhanaikainen että lapset kuuluu mielestäni tehdä vasta avioliitossa. Tai ainakin lapsiperheen vanhempien häitä on mielestäni hassua juhlia jotenkin samalla periaatteella (ihmiset liittävät elämänsä yhteen) kuin lapsettomien. Siis tottakai häät saa järjestää, en sitä tarkoita. Lähinnä vaan, että mielestäni lapset ovat kuitenkin suurempi side parin välillä kuin mikään avioliitto, joten lapsellisten häissä mielestäni voisi korostaa enemmän sitä perhettä, eikä niinkään paria.

ja teidän vanhat pierut kaverit. Mun tuttavapiirissä onneks mennään vähän aiemmin naimisiin, enkä koe mitenkään nolona, jos isä saattaa. Minut saattoi äiti. Repikää siitä huumoria. Olisitte kuollut varmaan myötähäpeän nauruun häissäni, mutta onneksi minulla on mukavia ystäviä, jotka ymmärsivät tilanteeni ja joiden mielestä idea oli hyvä.

Mun mielestä jos isällä ja tyttärellä on läheiset välit ja tytär menee ensikertaa naimisiin nuorena, on saattaminen todella ihana, ja AINA tuo tipan linssiin.

isä ns. päästää tyttärensä menemään. Jos joku ymmärtää. Tytär perustaa oman perheensä yms.

Eihän siinä mitään, jos morsian on nuori ja tosiaan vasta perustamassa sitä perhettään. Mutta myötähäpeän saavatkin osakseen ne morsiamet, jotka ovat sen perheensä perustaneet vuosia sitten: asuneet avoliitossa ja tehneet lapsia. Silloin se on naurettavaa kuin mikä.

Jotenkin tuntuu että sieltä suunnasta löytyy se tyhjäpää-blondi.. Ei kyse ole omaisuudesta, vaan ihan oikeasti rakkaudesta.



Itse halusin isäni minut saattavan kun 19 kesäisenä menin naimisiin. Luulen, että niillä jotka näkevät alttarille saattamisen omaisuuden siirtona, ei ole kovin hyvä isä-suhde. Itselläni on hyvä omanarvontunto, eikä tarvitse pelätä että joku luulisi minun olevan omaisuutta jommalle kummalle rakastamalleni miehelle.

tuota yhtä jankkaajaa... Joo kala-allergiasi on voinut olla koko suvun tiedossa. Mutta kun lähiomainen on kuollut, ei se todellakaan ole ensimmäisenä mielessä että yksi henkilö suvusta ei pysty syömään kalaa. Tätisi lapset ovat voineet olla niin järkyttyneitä tätisi kuolemasta että eivät kertakaikkiaan ole muistaneet allergiaasi vaikka kuinka siitä tietävät. Vai tarkoitatko että he ovat tarkoituksella vittuilleet sinulle ja järjestäneet kalaruoan hautajaisiin?



Minunkin lapsillani on allergioita, eikä kaikki lähisukulaiset muista mitä saa syödä ja mitä ei. Siitäkään huolimatta että ovat nähneet kun lapsi on saanut vakavan oireen jostakin ruoasta...

Mä en vain ymmärrä näitä sääntöjä. Siis että ei riitä, että pukeutuu juhlan mukaan, vaan pitää myös tietää oma paikkansa suvun hierarkiassa ja SÄVYTTÄÄ oma pukeutumisensa sen mukaan! :O

Minäkin tein emämokan, kun miehen siskon häihin olin pukeutunut liian "hienosti". Anoppi ja miehen veljen vaimo olivat jossain valjuissa mustavalkoisissa housupuvuissa ja minulla oli pinkki juhlamekko. Se oli yksinkertaista mallia, mutta ilmeisesti väri aiheutti ärsyyntymisen. Häät olivat sentään todella isot ja kalliit, joten ei olisi tullut mieleenkään laittaa jotain seinätapettiin häviävää rättiä.

Joskus minua vähän surettaa ihmiset, joiden mieltä häiritsee pienet ja viattomat asiat niin paljon. Esimerkiksi tuo morsiamen saattaminen, että siitä pitää vartavasten meuhkata kommenttitolkulla järkyttävänä ja nolona mokana. Jotenkin tulee mieleen, ettei kyseessä voi olla oikeasti elämäänsä tyytyväinen, läheisiään arvostava ja tasapainoinen yksilö, vaan katkera ihminen joka keksimällä keksii mielenpahoituksia ja syitä morkata muita korottaakseen omaa vaillinaista itsetuntoaan.

Ehkä nykyään ei ole todellakaan kyse "luovuttamisesta", kun isä saattaa tytärtään alttarille. Pikemminkin jotain samanlaista huolenpitoa kuin se, että isä tarkistaa lapsensa auton kunnon ennen pitkälle taipaleelle lähtemistä.

Onhan näissä meidänkin kotijuhlissa ennen aikojaan tulleet vieraat joutuneet ensin keittiöön. Mutta omapa oli mokansa.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2010 klo 22:59"]

typeryyden tajuaa näköjään moni muukin. Se vaan on ihan oikeasti sellainen asia, joka sillä hetkellä aiheuttaa valtavan myötähäpeän. Toki, ei se häitä pilaa ja ohihan se menee, kun iskä pääsee istumaan paikalleen, mutta se hetki katsoessa sinne käytävälle, jossa parin lapsen kolmekymppinen äiti nojaa isänsä käsivarteen ja isä luovuttaa tätä äiskää miehelleen... Voi herranen aika. Se on jotenkin niin irvokasta. Eihän tytär ole isänsä omaisuutta ollut koskaan. Ja miten se muka luovuttaa naisen, joka elää miehen kanssa ja on hyvässä lykyssä pykännyt jo lapsiakin?

Mä voisin ihan kiusallani ottaa äitini luovuttajaksi. Siinä olisi sentään jotain särmää ja ironiaa. (isäkin löytyy ja läheinen)

[/quote]

Ei siinä mitään ironiaa ole. Kyllä äiti voi tyttärensä luovuttaa siinä missä isäkin.

Työkuvioiden ja -reissujen vuoksi meillä oli ennen pojan lakkiaisia tosi vähän aikaa laitella. Sitten ennen koululle lähtöä vielä siivottiin ja jäi vähän kesken, joten oli tarkoitus viimeistellä kun tullaan takaisin, laskettiin, että jää reilu tunti aikaa. No lakkiaiset venyivät, kun puheepitäjät olivat niin kovin itsestään tykkääviä, että vähät välittivät aikatauluista. Vieraista osa tuli kaikenlisäksi tuntia aiemmin kuin oli kutsuttu, joten meillä oli siivousvälineitä keskellä olohuonetta. Ne siitä äkkiä pois, siivouksen viimeistely siis jäi kesken ja yksi rätti oli pöydällä pitkään, ennen kuin itse sen sieltä älysin. Kukaan, ei edes oman perheen jäsenet, sanoneet mitään.