olen täällä kertonut miehestäni, joka on huvikseen valehdellut

ap

ei todellakaan suurin osa psyyken sairauksista näy ulospäin. Persoonallisuushäiriöiset esim. toimivat ulkoisesti aivan normaalisti. Mulla on epävakaa pers.häiriö ja diagnoosin mukaan kaltaisillani voi esiintyä tuollaista valehtelua, mutta mulla ei sitä ole. En näe mitä hupia voi olla merkityksettömien valheiden kertomisella? Ja varmaan mies sanoisi jos näin olisi, sehän olisi varsin viaton selitys.

ai ei näkyis mitenkään perhe-elämässä, että pystyisi aivan normaalisti toimimaan? Kyllä ne näkyy!

Ja enpä usko, että mieheni uskaltaisi mulle sanoa...

ap

mutta en minä sen vuoksi mitään eroa harkitse. Ei se valehtelu minusta niin suuri synti ole :D

Suosittelen kuitenkin selvittämään MIKSI miehesi valehtelee, koska onhan teidän tuo puhuttava, kun se sinua niin paljon häiritsee. Itse olen jo oppinut lukemaan miestäni ja saanut karsittua hänestä pahimmat valehtelut pois keskustelemalla (ja okei, kuittailemallakin..).

Mutta keskimäärin valehtelija tekee sitä tietysti jostain syystä ja saa olla varuillaan, että valehteleeko isommistakin asioista ja poikiiko tämä sama perus syy jotain muita ongelmia. Koetapa keskustella tämä asia. Itse tunnen mieheni niin, että tämä taipumus ei minua haittaa - miehelleni tosin tuottaa vaikeuksia muistaa aina karsia minulta ne valkoiset valheet, kun suutun niistä.

ja aiemmin aika pahojakin valheita. En oikein tiedä mikä valehtelu on pahaa ja mikä ei? Onko mies sairas vai mikä?

Mies kyllä vaikuttaa ihan normaalilta (ja että hänellä on todellisuudentaju kunnossa)...eikä valehtele ns. koko ajan (esim. lapsille). Mutta saattaa mullekin kertoa jotain mikä ei ole edes totta "esim. naapuri jututti minua lonkkutölkki kädessä". "kiusasivat pojat salilla X:ää, että milloin x hankkii tyttöystävän" (ainakin toka osottautu valheeksi, mutta annoin hänen puhua itsensä pois siitä, että oli muka kuullut väärin).

Mies käy töissä, ei ole rikollinen hoitaa lapsiaan, on huumorintajuinen ja aika positiivinenkin. Eikä valehtele esim. niin koko ajan, että huomaisin, että lapsille valehtelee. Mietin vaan että antaisko olla ns. huonona puolena/vikana, kaikillahan meillä sellaisia on. En kyllä koskaan 100 % häneen pysty luottamaan (muita naisia ei ole ollut kuvioissa). Mies ei ole väkivaltainen, mutta riidoissa kyllä on hyvin hyökkäävä, jos esim. otan valehtelun esille(eli ns. minä olen aina tehnyt pahemmin, ollut huonompi, ). Eli suuttuu tuosta valehtelujutusta, mutta toisaalta ei millään myönnä valehdelleensa eikä myönnä että se on paha asia tilanteen olleessa päällä. Muissa yhteyksissä kyllä myöntää, että VALEHTELU on väärin ja HELVETIN LAPSELLISTA. (Mies jos muuten on pahoittanut minun miele osaa pyytää anteeksi)

En sitten tiedä onko tuo vaan harrastus vai mikä? Mutta tiedän, että syvää suhdetta en hänen kanssaan tule saamaan, mutta tulisinko kuitenkaan kenenkään kanssa? Eli pitää punnita, yhdessä vai hänen kanssaan?

ja luulen, että todellisuudessa syy on se, että sitä hävettää. Ja miten voisin häneltä kysyä...Valheistahan hän on jäänyt kiinni, kun olen lukenut hänen sähköpostejaan. Saako niitä mennä lukemaan, no ei!

En rehellisyyden nimissä tiedä mitä mies on minusta ja perheestään sanonut työpaikalla, mutta mitä se haittaa? Omapa on sitten häpeänsä valehtelusta. En tiedä miten onnistuisi minulta se kuittailu, jos hän jäisi rysän päältä kiinni valheesta...hän kun osaa niin taitavasti kääntää sen mun syyksi. Ehkä itsetuntoa olisi nostettava.

Mutta mies on siinä mielessä kyllä luotettava, että valehtelu ei tuota muuta ongelmia, esim. laskut hän hoitaa paremmin kuin minä, eikä sekoile työpaikassa.

ap

Mies ei valehtele minulle...Olen sanonut hänelle että älä valehtele lastes äidille meen sekaisin. Tai valehtelee, mutta lähinnä sellaisista asioista, joista sais kuulla sitä kamalaa nalkutusta. Kuoleman vakavia juttuja ne eivät kuitenkaan ole. Hän ei suolla paskaa perheelleensä. Välillä kyllä saattaa..mutta se ei ole joka päiväistä ja koko aikaista.



En tiedä valehteleeko hän työkavereilleen. Mutta katsoin hänen sähköpostinsa ja hän on ollut etsimässä autoa muka vaimolleen (eli minulle), tytölleen (ei ole niin vanhaa tyttöä). Yhteenkin autotarjoukseen hän oli vastannut, "olen nelikymppinen ja pojat eivät tarvitse pitkään aikaan autoa..." tms. ei hänellä ole kuin yksi poika. Yhteen vastas tarviinsa farmaria, kun poikia pitää kuskata jalkapalloharjoituksiin.



Mietin todella paljon, että kestäiskö meidän parisuhde sitä, että sanoisin ihan suoraan katsoneeni hänen sähköpostinsa ja ihmetteleväni hänen "harrastustaan". Olen muussa yhteydessä paljastunut, että olen katsonut hänen kännykkäänsä (epäily eräästä asiasta...) ja hän kyllä sanoi, että ei toisen puhelinta saa katsoa, vaikka ei siellä periaatteessa mitään salaista ole. (Sähköpostista...hän on kyllä kertonut salasanansa ja rehellisesti minun uteliaisuudella on ihme, että sähköposti on saanut näinkin kauan olla rauhassa). Jos mies suuttuisi, hän varmasti suuttuisi valehtelustaan kiinnijäämisestä, ei sähköpostin katsomisesta.



Noillehan valheillehan voisi ehdottaa selitykseksi, että hän elää haavemaailmassa...No kysyin häneltä onko hän tyytyväinen elämäänsä ja minusta hän ei ole sellaisia valehdellut, niin hän sanoi, että ON. Kysyin myös sitä, että harmittaako, kun hän tuli isäksi niin myöhään niin hän vastasi, ettei olisi ollut aikaisemmin kypsä (viittaa siis tuohon "etsimässä tytölleen autoa" -juttuun). Olen kysynyt myös, että onko ihana kun hänellä on tyttö ja hän on sanonut, että on ja varmasti tyttönsä (ja poikansa) on parasta mitä hänelle on tapahtunut). Sitten valta...Se on mielenkiintoinen asia...Sillä mies on sanonut olevansa hyvin vaatimaton ja vähään tyytyväinen (on myös sanonut, että hänen huono puolensa on se, että hänellä on liian vähän kunnianhimoa)...Mutta se vallanhalu näyttäytyy sitten riidellessä. En tiedä...voisko se olla joku miehen "tukahdutettu" tunne? (voi meitä naisia, ku me niin paljon analysoidaan). Vai onko tämä vaan miehen harmiton harrastus...Mutta toisaalta miks hän heittelee tuollaisia IRL (nimellähän nettiautossa pitää olla)? Miks ei tule nettipalstoille kirjoittamaan.



No joo sähköposteja on vuodelta 2008...Niitä ei ole paljoa...2 on sellaista, joissa puhuu selvää skeidaa (lapsia, jos minkälaisia)...2-3 on sellaisia, että vaimolle ollaan muka autoa ostamassa (no sillä tavalla vaimolle, että vaimon on hyvä sillä ajaa...mutta ei pelkästään vaimolle ;) ) Eli eipä ole tuhottomasti valeviestejä kirjoitellut...Ja yks valelapsijuttu oli kännyssä.



En tiedä...antaisko vaan miehen harrastaa tuollaista "pikku"valehteluaan noilla väylillä. Vahvistaisin itseäni ja jos mies mulle alkais (tai muuten kotona) paljon paskaa puhumaan, niin sitten...ero!



Pakko muuten sanoa, aikoinaan kun miehellä oli pahoja valheita minulle ja on muutamasta pahasta jäänyt kiinni ja olen jutellut asiasta anopin kanssa, niin anoppi on sanonut, ettei hän ole huomannut, että poikansa valehtelee. Mietin vaan, että jos asia on ilmeinen, niin eikö sen pitäisi olla niin ilmeinen, että myös äiti huomaa...Vai eikö äiti halua huomata?



ap

ap

tai ainakaan kommentoi tähän. Mielenkiintoinen puhelu oli äsken mieheni kanssa... Mies on muissa yhteyksissä aiemmin sanonut, että ongelmat pitää ratkasista itse ja että olen tyhmiin paikkoihin ottanut yhteyttä ja siellä ollaan jouduttu juoksemaan (perheneuvola ja parisuhdeterapia...ja nuo ovat tapahtuneet -04 ja -07). Luin yhtä lappua, jossa sanottiin lapsi ja aikuinen tarvitsevat tukea elämänsä eri vaiheissa. Olen mököttänyt miehelle 2 päivää (tuosta valehteluasiasta, vaikka en ole kertonut syytä) ja soitin miehelle äsken puhelun, jossa sanoin hakevani apua, jos tarvitsen. Mies sanoi siihen, että HÄNELLÄ EI OLE MITÄÄN ONGELMAA/ONGELIMIA, ETTÄ HÄN EI TARVITSE APUA. Sitten hän sanoi sinulla tuntuu aina olevan milloin mistäkin asiasta. Ja sitten hän sanoi, että naisilla on ongelmia ja että se johtuu hormoneista.



Mutta pointti tässä viestissä, jonka nyt lähetän on se, että miehellä ei näköjään ole omasta mielestään ongelmia ja onko tuossa vähän manipuloinnin makua...johtuu hormoneista? Vai luuleeko, että ongelmat ovat oikeasti kuviteltuja (johon tuo sanamuoto siis viittaa ;)).



Mietin todellakin johtuvatko ongelmani miehestä vai itsestäni!? (mm. että käytän älyttömästi aikaa tuon valehtelujutun pohtimiseen). Ja voiko asiaa saada selville muuten kuin eroamalla?

Mietin todellakin johtuvatko ongelmani miehestä vai itsestäni!? (mm. että käytän älyttömästi aikaa tuon valehtelujutun pohtimiseen). Ja voiko asiaa saada selville muuten kuin eroamalla?

vai miettisinkö sitten jotain muita asioita? ap

Ulkopuolinen (ammattihenkilö) osaa parhaiten hahmottaa ja kertoa sinulle onko ongelma keksimäsi vai todellinen. Siitä tiedosta on hyvä lähteä eteenpäin. Voithan myös hakea parisuhdeterapiaan ja mennä tapaamiseen yksin jos psykologi tuntuu jotenkin möröltä tai syiden ottamiselta omille niskoille.



Voisi mieskin vähän herätä vähättelevästä asenteestaan jos vain varaat ajan, kerrot sen miehelle ja menet sinne. Mies saa päättää lähteekö mukaan vai ei, mutta sinä menet joka tapauksessa.

Ulkopuolinen (ammattihenkilö) osaa parhaiten hahmottaa ja kertoa sinulle onko ongelma keksimäsi vai todellinen. Siitä tiedosta on hyvä lähteä eteenpäin. Voithan myös hakea parisuhdeterapiaan ja mennä tapaamiseen yksin jos psykologi tuntuu jotenkin möröltä tai syiden ottamiselta omille niskoille.

Voisi mieskin vähän herätä vähättelevästä asenteestaan jos vain varaat ajan, kerrot sen miehelle ja menet sinne. Mies saa päättää lähteekö mukaan vai ei, mutta sinä menet joka tapauksessa.

vieläkin pahemmista valheista terapeutille, joka on psykologi...En muista uskoinko sitten terapiassa valheiden loppuneen. Sossun täteille ja monille asiantuntijoille kerroin valehtelusta ja ei ne ainakaan mitään ratkaisuja tehneet. Ihmisiähän he kuitenkin ovat...en tiedä voivatko he antaa vastauksia... ja jos miettii psykeen sairauksia ja kaikkia persoonallisuushäiriöitä niin kaikilla ihmisillähän niitä piirteitä on enemmän ja vähemmän.. (kukaan ei varmasti ole täysin terve)

Nii se psykoterapeutti vaan sanoi, että riippuu minkä merkityksen SINÄ annat niille itsellesi. Eli kuulloistaisi kuin itse määräisin merkityksen vai tajusinko väärin? Vai pitäiskö sen mennä niin, minkä merkityksen minun tunteeni antavat asialle? Esim. tuo juttu...kun luin viesteistä, että mieshän valehtelee (muuten on mulle sanonut, ettei valehtele kenellekään) ekahan se tuntu pahalta...mutta sitten kun sitä maisteli niin ei niinkään...ap

Itse olen pyhästi rehellinen ja uskoinkin aluksi kaikki jutut (jotka olivat kyllä aika uskomattomia, mutta uskoin silti) ja sittemmin tajusin että valehtelee ja esittää koko ajan jotain. Isoa ja pientä valetta tulee automaattisesti suusta.

Minäkin olen vähän liiankin rehellinen...miehelläni jutut eivät ole kamalan uskomattomia (vaikka alun valheet olivatkin pahoja). Mielestäni hänellä ei ole tarve esittää...ei ole tarvetta olla jatkuvaan kontaktiin ihmisiin, eikä kertoilla esim. mulle ihme juttuja (oikeastaan vähän aikaa sitten hän sanoi mulle, että ei hän kerrokaan mulle mitään, kun minä en oikein usko...SITÄ SAA MITÄ TILAA! Mutta toisaalta olen alkanut jo uskomaan miestäni)

Itse päättelin että valehteluun on kaksi syytä:

-Itsetunnon vähäisyys jota paikkasi pitämällä roolia päällä (ja rooli vaati valehtelua)

-Kontrolli muiden päälle. Hän kokee valehtelun nautinnolliseksi, sillä hänellä on yksin tieto siitä, mikä on totta ja mikä ei. Vallantunne ja kontrollinhalu saavat hänet tuntemaan olonsa turvallisemmaksi ja vahvemmaksi (ks. huono itsetunto).

Nii no joo mies ei "vedä roolia" ... mutta ihan todellinen aitous...koska mies on niin paljon valehdellut...sitä miettii NÄYTTÄÄKÖ mies sitä.

Sain lopulta raivareita hänen valheistaan ja siitä kehkeytyi iso asia. Itse hän kielsi valehdelleensa koskaan ja vaikka jäi kiinni monta kertaa, selitti vain käyttäneensä vääriä termejä tai jotain muuta tai kuulleensa väärin kysymyksen tai olleensa väsynyt tms. Eli ei ottanut vastuuta valehtelustaan.

niin mieheni ei kieltänyt valehteluaaan (ilmeisessti aika vaikeaa kun niin ilmeistä ;) ) Jotakin valehtelua on kyllä kieltänyt sanomalla, esim. että ei ole niin tarkka. Olen kyllä huomannut, että mies on oikeasti vähän "höveli" välillä.

Niin valehteliko sun miehes oikeasti KOKO AJAN js miten kauan olit hänen kanssaan yhdessä?

Erosimme muusta syystä kuin valheista (väkivalta, henkinen alistaminen jne.)

Meillä ei kyllä tuollaista ole...paitsi riidoissa saattaa miehen puolustusreaktiot olla aika vaikeita. ap

En tiedä miksi, mutta valehtelen tosi paljon, kerron juttuja jotka ei ole totta, enkä ikinä myönnä valehdelleeni. Olen ollut tällainen niin kauan kun muistan, jo lapsena asia häiritsi minua. En valehtele isoista asioista, saatan valehdella, että takki maksoi 60, vaikka maksoi 70, tai että olen laittanut kynsilakkaa ripsiin tai että olen harrastanut seksiä virolaisen kanssa. Osalla jutuista haen huomiota, tai yritän tehdä itsestäni mielenkiintoisemman, osa jutuista vain tulee.



Elämässäi on paljon asioita, joista en enää muista, onko ne totta vai ei. Joko olen valehdellut niin kauan, että uskon itsekin (tai en muista valehdelleeni) tai sitten ne on totta. Järjellä ajateltuna moni tällainen asia on varmasti valetta.

on valehdella että on poikia, vaikka on tyttö ja poika...Viestiä on ehkä vähän vaikea kirjoittaa niin että se vaan tulee...Oletkos parisuhteessa? Tietääkö miehesi? miten suhtautuu ja etkö korjaa asiaa?



Minäkin muuten valehtelin...pienenä (oli siis mielikuvitus poikaystävä, josta aina kaverilleni kerroin...mutta joko yläasteella tai luokiossa se loppui.. lakkasin vaan kertomasta mk poikaystävästä...kyllhän se hävetti, mutta totuutta en pystynyt kertomaan...ehkä myöhemin joskus kännipäissäni olen kertonut. ap

voi olla myös sairas (mieleltään)



http://fi.wikipedia.org/wiki/Mytomania

"Mytomania on osittain samankaltainen persoonallisuushäiriö kuin narsismi (ICD-10: F60.8), jota sairastavat eivät itse tunnista sairauttaan, vaan haluavat jatkuvasti olla kaiken keskipisteenä, ja keksivät toinen toistaan paisutellumpia tarinoita saadakseen itselleen lisää huomiota. Toinen narsistinen piirre on se, ettei potilas myönnä virheitään, vaan valehtelee antaakseen itsestään kuvan ”täydellisestä ihmisestä”. Tämä voi tuhota ihmisen hitaasti masentamalla, kun muut kutsuvat valehtelijaksi"



Ja ei valehtele ns. sellaisia juttuja, jotka parantaisivat hänen mainettaan. (eli ei ole esim. työpaikallaan mukamas johtoportaassa tms.)

ja en usko, että kyse on mytomaniasta (no ennen valehteli paljon enemmän, mutta nykyisin ei suolla paskaa koko ajan ja että tekis itsestään paremman vaikutelman...tiedä sitten työpaikallaan ;) )



ap

mutta hän keksi hurjia juttuja viihdyttääkseen ihmisiä. Kaikki tiesivät juttujen olevan keksittyjä.

mutta hän keksi hurjia juttuja viihdyttääkseen ihmisiä. Kaikki tiesivät juttujen olevan keksittyjä.

mutta eikö tuollaiselle ihmiselle tule mieleen, että on ns. turha ihminen, kun turhaahan sitä on puhua kun kukaan ei usko...(tai ainakin hänen puheensa on turhia, ei teot...)

Sedän vaimo sitten "kesti"?

Olen myös miettinyt, onko miehelläni huono itsetunto, kun hän on muutamaan otteeseen korostanut, että hänellä on HYVÄ itsetunto (miksi sellaista pitää korostaa?)

kaikille: Jos tietäisit kaverisi olevan sellaisen miehen kanssa, jonka olen yrittänyt tässä kuvailla, ihmettelisitkö? Säälisitkö? ajatteleisitko, että kaverisi pitäisi erota? (mua ainakin hävettää miehen käytös, olen kyllä muutamille siitä sanonut. miehelle olen kyllä myös saanut oman mielipiteeni sanottua) ap

Saattoi valehdella esim. käyneensä kaupassa ja nähneensä siellä vaikka jonkun tyypin tai, että joku sanoi hänelle jotain outoa. Tämä kaveri kyllä haluaa olla huomion keskipisteenä mutta hän itse tiedostaa valehtelun ja se hävettää häntä. Hän kuulemma haluaisi lopettaa valhetelun muttei vain pysty. Nyt hän on rajoittanut sitä. Hän kuulemma potee huonoa omaatuntoa aina kun päästää valheen mutta silti vale luikahtaa ihan liian helposti.

Saattoi valehdella esim. käyneensä kaupassa ja nähneensä siellä vaikka jonkun tyypin tai, että joku sanoi hänelle jotain outoa. Tämä kaveri kyllä haluaa olla huomion keskipisteenä mutta hän itse tiedostaa valehtelun ja se hävettää häntä. Hän kuulemma haluaisi lopettaa valhetelun muttei vain pysty. Nyt hän on rajoittanut sitä. Hän kuulemma potee huonoa omaatuntoa aina kun päästää valheen mutta silti vale luikahtaa ihan liian helposti.

koska potee huonoa omatuntoa...mieshän ei kadu ;)

No joo...mä vähän ajattelen, että mieheni ei ole sairas, koska hän ei ns. elä haavemaailmassa ja ihan sekaisin valehtele koko ajan. ap

ap