Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Anoppi ei ymmärrä (tai halua ymmärtää) miksi isommat sisarukset hoidossa, menee hermot!

Vierailija
22.08.2010 |

Meillä on neljä lasta, jotka ovat hoidossa, vaikka minä olen kotona. Esikoinen on erityislapsi ja siksi hoidossa, koska se on hänelle parhaaksi ja kolme nuorempaa aloittivat hoidon kun minulla todettiin sairaus, jonka takia olen paljon sairaalassa ja voimat on poissa.



Anoppi jaksaa jokaisella kerralla kun nähdään niin kertoa miten se on kauheaa kun lapset joutuvat olemaan hoidossa, vaikka minä vain makaan kotona ja voisin aivan hyvin hoitaa lapsetkin siinä samalla. Ei ymmärrä tai ei halua ymmärtää, että sairauten takia ollessani kotona en silti jaksa tehdä juuri muuta kun nukkua/levätä ja en todellakaan jaksaisi hoitaa lapsia. Onneksi lapset saavat mieheni vuorotyöstä huolimatta olla lyhyitä päiviä hoidossa kun oma äitini hakee heidät aina 15:00 mennessä hoidosta ja on meillä lasten kanssa aina miehen iltavuoroina hoitamassa lapsia kunnes mies kotiutuu.



Anopin käytös alkaa vaan todella rasittamaan kun en minä hänen mielestään edes näytä sairaalta ja hän mielestään tietää paremmin kun alansa parhaat lääkärit, että minä vain kuvittelen olevani sairas. Niin minä kun miehenikin ollaan sanottu anopille, että minä olen oikeasti sairas ja että sen sijaan, että anoppi valittaa koko ajan niin voisi olla oikeasti hyödyksi ja auttaa sitten lastenhoidossa miehen aamuvuoroina, niin sillon lapsia ei tarvitsisi pitää hoidossa. Tämä ei kuitenkaan käy anopille.



Tämän takia minua ei enää kiinnosta nähdä anoppia, koska aina on tiedossa se sama laulu, miten en ole sairas jne. Toisaalta en haluaisi riistää lapsilta sitä iloa, etteivät näkisi toisia isovanhempiaan. Tällä menolla en vaan keksi enää muuta vaihtoehtoa.

Kommentit (87)

Vierailija
81/87 |
22.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

valittaisi, jos syopapotilaan lapset on hoidossa.

dialyysissa ei olla kahta viikkoa sairaalassa kuukaudesta.

Vierailija
82/87 |
22.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

eikä tätä olisi voinut ennakoida, vaikka varmasti täällä joku kohta senkin toteaa. Enkä koe, että meillä olisi mitenkään suurperhe, minulla kun on itselläni yhdeksän sisarusta.

Ainoastaan esikoinen oli hoidossa ennen sairastumistani, koska on erityislapsi (tarvitsee mm. kuntoutusta) ja muut lapset olivat kotona, kunnes saimme tietää sairaudestani.

Sairaudelleni on nimi, mutta en halua sitä täällä puida, kaipasin lähinnä vinkkejä voinko mitenkään välttää välien katkeamista anoppiin, koska tiedän, että näin käy melko varmasti, jos hänelle sanoo, ettei saa enää arvostella meidän valintojamme.

ap

Miksi olet pykännyt 4 tenavaa, jos et jaksa heitä hoitaa.. ..tietsyti ymmärrettävää on se, jos lapset syntyivät ennen kuin sairstuit. Se on asia erikseen. MUTTA jos sairstelit jo ennen kaikkien tenavien tuloa, niin miksi??miksi???miksi???

Minulle ei riitä syyksi se, että halusimme ison perheen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
83/87 |
22.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sinä olet kotona, muttet hoida edes lastesi kuskauksia, niinkö??

Itse olen vielä toistaiseksi kahden nuorimman kanssa kotona, isommat jo koulussa, mutta tuskin jaksan kauaa pienimpiäkään hoitaa...

Itselläni on myös todettu vakava sairaus, joten jaksamiseni on todella rajallisa. Tutut ovat ehdottaneet, että laittaisin kerhoon tuo toiseksi nuorimmaisen. Hyvä idea, mutta kuka hänet sinne veisi ja toisi? Jopa kuopuksen vaipanvaihto voi huonona päivänä olla liki ylivoimainen tehtävä. Itselläni ei ole päivisin autoa käytössä, joten joutuisin kävelemään + käyttämään julkisia. Tautiani tuntemattomat varmasti pitävät minua laiskana, varmasti jopa jokunen siitä, jotka minut oikeasti tuntevat. Tämä sairaus kun EI näy päällepäin, mutta rajoittaa elämääni todella paljon. Lääkäri on mm. kieltänyt siivoamisen, ja joudun lepäämään heti pienenkin tuntemuksen vuoksi.

Vierailija
84/87 |
22.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen hoitojaksot sairaalassa (myös öisin) ja välillä myös hoitojaksojen välillä, jos vointini on huono. Lapset näkevät minua kuitenkin päivittäin, käyvät sairaalassa tai sitten huomioin heitä kotona jollain lailla, vaikka olisinkin sänkypotilas. Niin tuo otsikko oli vähän hämäävä, sillä tarkoitin sitä, ettei anoppi hyväksynyt esikoisen joka on erityislapsi hoidossa oloa eikä myöskään nyt nuorempien hoidossa oloa kun minä en ole töissä, mutta silti kykenemätön lapsista huolehtimaan. Anoppi on sanonut, ettei usko minun olevan millään lailla sairas, koska hänestä en näytä sairaalta, sen sijaan muutamat ystävät ja mieheni ovat sanoneet, etten näytä siltä omalta energiseltä iloiselta itseltäni. Toisaalta, ei anoppi sillonkaan eroa huomannut kun olin valvonut toisen lapsen kanssa useamman kuukauden putkeen ja väsymys todellakin näkyi kasvoista ja alkoi vaikuttaa terveyteenikin. Varmasti tähän anopin ajatteluun on osasyynä se, että hänen on aikoinaan ollut pakko jaksaa yksin, vaikka tiedän, että hänkin olisi varmasti tarvinnut apua tietyissä tilanteissa, vaikkei sitä myöntäisikään. ap

Minuakin kiinnostaa mikä on noin vakava sairaus että pääsee sairaalaan kahdeksi viikoksi kuukaudessa eikä edes näy päälle päin.


So simple. keksi ensi kerralla parempi trolli.

Vierailija
85/87 |
22.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä nimittäin tunnen erään todella v-mäisen ihmisen, joka valitti tyttärelleen kun tämä laittoi kaksi lastaan hoitoon sairastuttuaan syöpään. Päällepäin tämä syöpään sairastunut näytti täysin terveeltä ja siksi äitinsä olikin sitä mieltä, että tyttärensä on vain luulosairas/laiska.

anoppi ei varmaankaan valittaisi, jos syopapotilaan lapset on hoidossa.

dialyysissa ei olla kahta viikkoa sairaalassa kuukaudesta.

Vierailija
86/87 |
22.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

niin kun toimii! Jestas, mitä idiootteja täällä on!

..tietsyti ymmärrettävää on se, jos lapset syntyivät ennen kuin sairstuit. Se on asia erikseen. MUTTA jos sairstelit jo ennen kaikkien tenavien tuloa, niin miksi??miksi???miksi???

Minulle ei riitä syyksi se, että halusimme ison perheen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
87/87 |
22.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei sun ap täällä tarvitse koko maailmalle sairaskertomuksiasi paljastaa. Miten onkaan kurjaa, että näissä nettikeskusteluissa niin usein piiloudutaan nimimerkkien taakse ja aletaan muiden syyllistäminen, parjaaminen, turha utelu, haukkuminen ja provoilu. Mihin onkaan kadonnut empatiakyky ja toisten ihmisten kunnioittaminen. Surullista.



Tilanteesi sairautesi ja anopin käytöksen kanssa on jo tarpeeksi hankalaa, ettei nettiyhteisön tarvitsisi enää lisätä kurjaa oloasi kyseenalaistamalla kirjoituksiasi asiattomilla kommenteilla. Voimia!



Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi kaksi kaksi