Anoppi ei ymmärrä (tai halua ymmärtää) miksi isommat sisarukset hoidossa, menee hermot!
Meillä on neljä lasta, jotka ovat hoidossa, vaikka minä olen kotona. Esikoinen on erityislapsi ja siksi hoidossa, koska se on hänelle parhaaksi ja kolme nuorempaa aloittivat hoidon kun minulla todettiin sairaus, jonka takia olen paljon sairaalassa ja voimat on poissa.
Anoppi jaksaa jokaisella kerralla kun nähdään niin kertoa miten se on kauheaa kun lapset joutuvat olemaan hoidossa, vaikka minä vain makaan kotona ja voisin aivan hyvin hoitaa lapsetkin siinä samalla. Ei ymmärrä tai ei halua ymmärtää, että sairauten takia ollessani kotona en silti jaksa tehdä juuri muuta kun nukkua/levätä ja en todellakaan jaksaisi hoitaa lapsia. Onneksi lapset saavat mieheni vuorotyöstä huolimatta olla lyhyitä päiviä hoidossa kun oma äitini hakee heidät aina 15:00 mennessä hoidosta ja on meillä lasten kanssa aina miehen iltavuoroina hoitamassa lapsia kunnes mies kotiutuu.
Anopin käytös alkaa vaan todella rasittamaan kun en minä hänen mielestään edes näytä sairaalta ja hän mielestään tietää paremmin kun alansa parhaat lääkärit, että minä vain kuvittelen olevani sairas. Niin minä kun miehenikin ollaan sanottu anopille, että minä olen oikeasti sairas ja että sen sijaan, että anoppi valittaa koko ajan niin voisi olla oikeasti hyödyksi ja auttaa sitten lastenhoidossa miehen aamuvuoroina, niin sillon lapsia ei tarvitsisi pitää hoidossa. Tämä ei kuitenkaan käy anopille.
Tämän takia minua ei enää kiinnosta nähdä anoppia, koska aina on tiedossa se sama laulu, miten en ole sairas jne. Toisaalta en haluaisi riistää lapsilta sitä iloa, etteivät näkisi toisia isovanhempiaan. Tällä menolla en vaan keksi enää muuta vaihtoehtoa.
Kommentit (87)
sairaus näkyy päällepäin selkeästi?
Minä tiedän kaksikin vakavasti sairasta, mutta ei heistä ulkonäöltä uskoisi, että ovat käytännössä kuolemansairaita.
paikalla, niin kysyisin teiltä, että mikä sairaus oikeastaan näkyy niin selvästi päälle päin? Tässä kun nyt tuli mieleeni esim. isäni, joka sairasti hiljattain syövän ja sai siihen hoitoa - ei näkynyt hänestä mitenkään päällepäin. Edes hiukset eivät lähteneet.
Toinen esimerkki on veljeni, joka sai lievan aivohalvauksen joku aika sitten. Oli pitkään sairaalassa ja sen jälkeen puolisen vuotta sairauslomalla. Hän tarvitsi paljon lepoa ja rauhaa henkiseen toipumiseen, joten lapset olivat päiväkodissa. Lisäksi hänellä oli alkuun lääkityksestä johtuvaa päänsärkyä ja pahoinvointia. Ei kuitenkaan näkynyt tämä sairaus hänestä mitenkään päällepäin, koska aivohalvauksen oireet olivat lievät ja ne hävisivät nopeasti.
El
Anoppi ei siis ymmärtänyt esikoisen hoidossa oloa siksi, että on erityislapsi eikä nyt sitä, että kaikki lapset ovat hoidossa
ap
lasten pitämistä hoidossa turhaan mut tää on sit tilanne erikseen. itse tiedät voimasi ja toimit perheesi parhaaksi. Haistata anopille p... jos ei muuten usko! Sano suoraan et tää on meidän elämä ja valinta, anna jo olla. kieltäydy keskustelemasta enää asiasta, ei sun tartte häntä vakuutta! anopit osaa välillä kyl olla niiiiin ihania..
olis svyytä sanoa hänelle että vaihtoehdot on sit tässä:joko lopetat ton jankkauksen tai me ei haluta sua tänne ollenkaan.
Taitaa kaikilla suomen virikelasten vanhemmilla olla erityislapsi ja äideillä jotain sairauksia kun niin hanakasti viedään hoitoon.
Sinä olet kotona, muttet hoida edes lastesi kuskauksia, niinkö??
Sinä olet kotona, muttet hoida edes lastesi kuskauksia, niinkö??
Esim. joidenkin lääkkeiden vaikutuksen alaisena ei saa ajaa autolla yms.
Voimia ja jaksamista sulle! Ei ole aina helppoa sukulaisten kanssa...
Ei sun tarvitse kotonasi anopin valituksia kuunnella, jos ne tuntuvat sopimattomilta. Ei ole anopin asia leikkiä lääkäriä tai määrätä teidän kotia koskevista valinnoista. Jos olet miehesi kanssa lapsia koskevat ratkaisut tehnyt, niin anopin tehtävänä on tukea teitä tai olla hiljaa, jos tukeminen on liian vaikeaa.
Jos hän haluaa lapsenlapsiaan tavata, niin hänen täytyy oppia ymmärtämään teidän perheen tilannetta, tai muuten jää pienokaiset näkemättä. Ei se ole lapsillekaan hyväksi jatkuvasti kuunnella arvosteluja omista vanhemmistaan.
Valitettavasti toisia ihmisiä ei pysty muuttamaan, vaan he muuttuvat itse niin halutessaan. Siitä ja sukulaisuudesta huolimatta kaikkea ei kuitenkaan tarvitse kestää. Tärkeintä on, että ajattelet itse lapsien etua. Jos he viihtyvät hoidossa ja saavat äidin rakkautta hoitopäivän jälkeen, vaikkakin sohvanpohjalta, niin heillä on kaikki hyvin. Anoppi negatiivisine kommentteineen kuuluu tuskin lasten etuun.
Halauksia ja jaksamisia!
Syön lääkkeitä, joiden takia en saa ajaa esim. autoa. Ja kun meillä lapset ovat hoidossa sillon kun mies on aamuvuorossa niin ei olisi edes järkeä, että mies menisi vaan töihin ja minä lähtisin varta vasten lapsia viemään kun molemmat hoitopaikat on miehen työmatkan varrella. Jos taas mies on iltavuorossa niin sillon äitini tai isäni tai jonkun lapsen kummi tulee meille lapsia hoitamaan, ettei lapsia tarvitse viedä illaksi hoitoon. Minun vanhempani ovat kuitenkin vielä työelämässä niin eivät voi hoitaa lapsia aina kun mies on töissä.
Niin ja olen kuukaudesta keskimäärin vajaan pari viikkoa kotona ja muun ajan sairaalassa.
Emme miehen kanssa ole itsekään keksinyt enää muuta kun tuon suoraa sanomisen, mutta anopin tuntien hän suuttuu siitä "verisesti" ja melko varmasti katkaisee välit lopullisesti tai ainakin pidemmäksi aikaa.
ap
No en ymmärrä minäkään. Sinä olet kotona, muttet hoida edes lastesi kuskauksia, niinkö??
jos se ei mitenkään näy päällepäin? Onko fyysistä vai henkistä laatua?
Sinä olet kotona, muttet hoida edes lastesi kuskauksia, niinkö??
Olisi äitisi pitänyt laittaa SINUT virikehoitoon. Olisit ehkä oppinut keskittymään asioihin paremmin ja saanut jostain empatiakykyä.
Ap ilmoitti olevansa sairas. Ihan sama mikä sairaus tai miten usein käy lääkärissä, Se ei kuulu sinulle.
Kun on sairas eikä pysty hoitamaan lapsia, harvoin pystyy niitä edes kuskaamaan. Looginen päättelyketjusikin on hukassa.
Mene jostain hankkimaan itsellesi empatiakyky! Pistää vihaksi tämä toisten ihmisten arvostelu ja epäily ja ilkeily. Ainakin käytöstapoja pitäisi olla sen verran, että ei tahallaan yritä joka asiasta vängätä ja pahoitta toisten mieltä.
kun noin pitkiä sairaalajaksoja.
Fyysistä vai psyykkistä?
Mikä se sairaus sitten on?
Eikö sinne kotiin voi palkata revohkalle hoitajaa?
lapsilla säilyisi suhde isoäitiinsä.
Tekisin näin: Mies kertoo omille vanhemmilleen, että teille ei voi tulla niin kauan, kuin empatiaa ei riitä.
tai sitten mies voi kuljettaa lapsia anopin luokse, mutta teille ei ole anopilla asiaa.
sairaus että pääsee sairaalaan kahdeksi viikoksi kuukaudessa eikä edes näy päälle päin.
Ei henkisen sairauden takia olla 2vk/kuukaudessa sairaalassa.
ja ole välittämättä hänen kommenteistaan. Kaikilla ei ole ymmärrystä eikä tule. Harmillista.
Teette hoitoratkaisut parhaaksi katsomallanne tavalla. Sairaana ei pysty täysipainoiseen lastenhoitoon sen tietää jokainen joka on ollut kipeänä.
yhtäkään sairautta, jossa olisi tuollaisia sairaalajaksoja. Syöpähoidoissakin yleensä tullaan yöksi kotiin sädehoidon jälkeen. Ja yleensä ne anopit tajuavat, että syöpään aika usein kuollaan eli lapsillekin parasta opetellan olemaan hoidossa.
mielestäni hyvät välit tai ei hän tuollainen ole aina ollut. On pystytty aiemmin kaikesta keskustelemaan ja joskus jopa ajattelin, että anoppi on melkein kuin toinen äiti minulle.
Lapsenlapsistaan ei ole koskaan ollut kauhean kiinnostunut, vaikka onkin aina vieraillut meillä usein. Ennen esikoisen hoitoon laittamista nuo vierailut oli ihan kivoja eikä niitä tarvinnut pelätä, että mitähän se anoppi tällä kertaa sanoo ja loukkaa. Sitten kun esikoinen meni hoitoon, koska se on hänelle parhaaksi niin anoppi useaan otteeseen kertoi mielipiteensä eli voisin aivan hyvin hoitaa esikoista kotonakin. Tuo ei ollut vielä jatkuvaa, mutta kun sitten jouduttiin laittamaan hoitoon nuorimmatkin niin sen jälkeen arvostelu on ollut jatkuvaa ja useamman kerran samalla vierailulla.
Toivon siis oikeastaan, että anopista tulisi samanlainen mitä hän oli ennen esikoisen hoitoon laittamista, mutta taitaa olla turha toivo.
ap