Anoppi ei ymmärrä (tai halua ymmärtää) miksi isommat sisarukset hoidossa, menee hermot!

Kaikki lapset ovat olleet olemassa ennen sairastumistani.

ap

saitko lapsia ennen sairauttasi tai sen jälkeen? jos olisin samassa tilanteessa ja olisin sairastunut ennen lapsien hankintaa olisin miettinyt ainakin lapsilukua. En tuomitse koska olen itsekkin 4 lapsen äiti.

Ihan oikeasti, jos ei puhe auta niin ei sinulla/teillä ole muuta vaihtoehtoa kun katkaista välit.



Minä olen ollut samankaltaisessa tilanteessa, tosin kyseessä oli oma äitini ja kun puhe ei auttanut niin sanoin vielä kerran tiukasti mitä toivon häneltä ja tästä äitini suuttui eikä ole sen jälkeen ollut yhteydessä. Mutta se on hänen ongelmansa ja hän siinä menettää kun ei näe lapsenlapsiaan. Kaikkea ei todellakaan tarvitse sietää vain siksi, että haluaa lapsilla säilyvän välit myös isovanhempiin.

niin en mäkään ymmärtäisi miksi sä laitat lapset hoitoon jos kerran olet itse kotona, jos et edes kerro mikä sairaus sulla on.



Ei kukaan ymmärrä ketään jos ei syitä kerrota. Edellyttäen, että tahdotaan toisen jotakin ymmärtävän. Jos et tahdo anoppisi ymmärtävän sua niin älä ole siihen sitten yhteydessä. Yksinkertaista.

mutta en näe mitään syytä miksi minun pitäisi se täällä kertoa kun kysyin, että miten sanon (tai mies sanoo äidilleen) anopille, että hän voi olla mitä mieltä tahansa, mutta sitä ei tarvitse tuoda julki, varsinkaan useaan kertaan ja arvostella ja loukata sanoillaan jokaisella kerralla kun näemme.

Haluaisin siis säilyttää välit anoppiin, mutta jos se tarkoittaa sitä, että pitää kuunnella valitusta meidän tekemistä valinnoistamme pakon edessä niin sitä en halua vaan mieluummin sitten en ole tekemisissä, mutta lasten kannalta se on surku, jos eivät enää näe toisia isovanhempiaan. Aletaan miehen kanssa olla molemmat sietokyvyn äärirajoilla.

ap

Jos mä olisin sun anoppis niin en mäkään ymmärtäisi miksi sä laitat lapset hoitoon jos kerran olet itse kotona, jos et edes kerro mikä sairaus sulla on.

Ei kukaan ymmärrä ketään jos ei syitä kerrota. Edellyttäen, että tahdotaan toisen jotakin ymmärtävän. Jos et tahdo anoppisi ymmärtävän sua niin älä ole siihen sitten yhteydessä. Yksinkertaista.

Ap:lle voimia, ilmeisesti jokin info sairaudesta ja sen tuomista rajoitteista voisi olla todellakin anopille paikallaan. Jos arvailemani sairaus on kyseessä, ei tosiaan näy välttämättä ulospäin. Mielestäni anoppi on jo mielipiteensä valinnut,eikä sitä ihan helpolla muuta, vaikka kuka mitä selittää, joten oman jaksamisen kannalta suosittelisin, että sivuuttaisit mielipiteet, vaikka satuttavatkin. Toisen ihmisen ajatusmaailmaa on vaikea mennä muuttamaan, muuten kuin, että hän itse sen huomaa...vähän kuin alkoholistit ei parannu,ennen kuin myöntävät sairautensa.

paikalla, niin kysyisin teiltä, että mikä sairaus oikeastaan näkyy niin selvästi päälle päin? Tässä kun nyt tuli mieleeni esim. isäni, joka sairasti hiljattain syövän ja sai siihen hoitoa - ei näkynyt hänestä mitenkään päällepäin. Edes hiukset eivät lähteneet.



Toinen esimerkki on veljeni, joka sai lievan aivohalvauksen joku aika sitten. Oli pitkään sairaalassa ja sen jälkeen puolisen vuotta sairauslomalla. Hän tarvitsi paljon lepoa ja rauhaa henkiseen toipumiseen, joten lapset olivat päiväkodissa. Lisäksi hänellä oli alkuun lääkityksestä johtuvaa päänsärkyä ja pahoinvointia. Ei kuitenkaan näkynyt tämä sairaus hänestä mitenkään päällepäin, koska aivohalvauksen oireet olivat lievät ja ne hävisivät nopeasti.



El

jolla on todettu jokunen vuosi sitten MS-tauti. Ei vielä näy hänestä päälle päin - jossain vaiheessa varmasti tulee näkymään. Silti on paljon asioita, mitä hän ei enää pysty tekemään. Hänelläkin on lapset siksi päiväkodissa.

ettei omia lapsia jaksa hoitaa niin minulla ainakin olisi muuta mietittävää kuin anoppi ja sen mielipiteet.

todella usein (nyt on jo heidän käyntejään rajoitettu arvostelun takia) niin jatkuva arvostelu alkaa rasittaa.

ap

ettei omia lapsia jaksa hoitaa niin minulla ainakin olisi muuta mietittävää kuin anoppi ja sen mielipiteet.

toiset äidit voivat olla! Hävetkää, jos edes sen osaatte. Ap:n tilanteessa tulee mietittyä kaikennäköistä. Kyllä siellä sairaalassa maatessa tulee mieleen kaikenlaista. Jaksamista. Ehkäpä anoppi ei itsekään hoksaa millaisen mielipahan aiheuttaa.

Miten anoppisi on ajatellut että homma menee käytännössä, sinä hoidat lapset kun et ole sairaalassa ja sairaala-ajan he voivat olla päiväkodissa, te tietysti maksatte koko kuukaudesta. Ja itse hän ei auta yhtään?



Miehesi ilmoittaa äidilleen, että nyt loppuu narina tästä aiheesta, emme kuuntele sitä enää yhtään. Jos anoppi loukkaantuu eikä ole yhteydessä, niin ei sitten. Ehkä miehesi voisi soittaa hänelle parin kuukauden päästä ja kysellä fiiliksiä.



Napiseeko anoppi aiheesta lapsenne kuullen? Toivottavasti ei..

lapset ovat hänen mielestään turhaan hoidossa, näin ei ole onneksi tapahtunut usein.

Anoppi ei siis itse hoida lapsiamme juurikaan, joskus pari tuntia, mutta sekin vastahakoisesti. Ehdotimme anopille kun hänen mielestään lapsia ei tarvitse pitää hoidossa, että hän voisi sitten hoitaa lapsia miehen aamuvuorot niin silloin ei olisi enää tarvetta hoidolla, mutta anopille tuo ei sopinut.

ap

Uskomaton anoppi Miten anoppisi on ajatellut että homma menee käytännössä, sinä hoidat lapset kun et ole sairaalassa ja sairaala-ajan he voivat olla päiväkodissa, te tietysti maksatte koko kuukaudesta. Ja itse hän ei auta yhtään?

Miehesi ilmoittaa äidilleen, että nyt loppuu narina tästä aiheesta, emme kuuntele sitä enää yhtään. Jos anoppi loukkaantuu eikä ole yhteydessä, niin ei sitten. Ehkä miehesi voisi soittaa hänelle parin kuukauden päästä ja kysellä fiiliksiä.

Napiseeko anoppi aiheesta lapsenne kuullen? Toivottavasti ei..

Itselläni myös sairaus joka ei näy päällepäin, mutta vaikuttaa jokapäiväiseen elämään. En siitä liiemmin huutele, mutta lähipiiri tietää. Ja kyllä niitä kommentteja välillä tulee, jotka loukkaavat typeryydellään.



Oma mieheni on tukkinut anopin suun aiheeseen liittyen ja enää ei ainakaan minulle suoraan kommentoi. Suoraan sanoen jos tilanne meillä kärjistyisi vastaavaksi, toivottaisin anopille hyvää loppuelämää ja lapset olisivat sitten ilman toisen puolen isovanhempia. En keksi mitä tuollainen ihminen lapsille voisi antaa henkisellä puolella, jollei omaa enempää empatiaa tai hyviä käytöstapoja.

Sairastan itsekkin vähän samanlaista sairautta ja tiedän mitä on tulossa... Joskus sitä miettii ja syyllistää itseään että ei vain pysy hereillä ja sairaus on fyysinen eikä näy päälle päin... Sitä pohtii lasten tulevaisuutta ja sairaus on tullut lasten jälkeen... Reumakin on yksi tälläisista ei näkyvistä sairauksista jollain osin päällepäin joka väsyttää ja joutuu olemaan sairaalassa välillä pitkäänkin kun tulehdusarvot ovat korkealla ja koska reumaa ei kyetä parantaa yhdellä pillerillä ja se on tulehdus sairaus voidaan jopa tälläisen vuoksi olla useita viikkoja sairaalassa... Itse en kylläkään sairasta reumaa... Ei tälläisten sairauksien tarvitse näkyä päällepäin jos ihmisellä on tulehdus elimistössä jota ei voida parantaa... Se vaatii lähes aina voimia sairastuneelta ja se vaatii voimia tukiverkolta ja kyllä se myös vaatii itseltään hirvittävästi henkisiä ponnisteluita selvitäkseen kaikesta siitä taakasta... Ei se ole helppoa... Silti pitäisi kyetä tukiverkon auttamaan eikä syyllistämään ne ovat asioita esim. yllä mainitussa sairaudessa ole vaihtoehtoja että sen saisi muualta tai että sellaisen voisi tahalteen saada...



Joskus vaan on vaikea sen lähellä olevan Anopin nähdä tilannetta ja hän voi kokea sen asian myös niin että AP:n mies joutuu kovalle rasitukselle sairauden vuoksi ja purkaa sitä pahaa mieltään itse asiassa juuri sinuun... Eihän kukaan voi nähdä päällepäin toisen ihmisen henkisiä ponnisteluita jos fyysinen kunto pettää... Ja eiköhän jokainen koita ainakin parhaansa mukaan ponnistella jopa sairaana lastensa eteen...



Toivottavasti selvisitte tilanteesta... Itse vielä kiikun asian kanssa ja en koe vielä niin väsynyttä tilannetta että Anoppini kanssa keskustelisin tai asiasta mainitsisin muille... Tämä on menetys myös anopille ja raskasta varmaan etsiä joka asiaan syyllistä...

Teemme mieheni kanssa niin, että keskustelemme vielä anopin kanssa ja appiukon, koska appiukko ymmärtää meidän tilanteen eikä ole paheksunut, mutta on tossun alla eikä uskalla tuoda julki mielipidettään. Kerromme vielä kerran anopille,että hänen sanansa todellakin loukkaavat ja, että hän kyseenalaistaa meidän kyvyn toimia lastemme parhaaksi. Lisäksi "tarjoamme" anopille mahdollisuutta tulla käymään minua hoitavan lääkärin luona ja kuulla häneltä mikä sairaus minulla on, jos näiden avulla pystyttäisiin säilyttämään välit eikä arvostelu jatkuisi.



Jos noista ei ole apua ja sama jatkuu niin sitten ainakin toistaiseksi otamme etäisyyttä appivanhempiin.



Sairauteni nimeä en aio täällä kertoa, se kun ei liity mitenkään siihen mistä kysyin ja kyseessä on harvinainen sairaus ja sen perusteella melko varmasti joku tunnistaisi. Tässä tai toisessa tätä minun ketjua koskevassa ketjussa joku sanoi, että meidät olisi jo tunnistettu jos joku on tunnistaakseen niin näillä tiedoilla meitä ei vielä voi tunnistaa. Sen voin tuosta sairaudesta sanoa, taisin kirjoittaa jo aiemminkin jompaan kumpaan ketjuun, että se on vakava ja harvinainen sekä pahimmassa tapauksessa kuolemaan johtava.



ap

"Lisäksi "tarjoamme" anopille mahdollisuutta tulla käymään minua hoitavan lääkärin luona ja kuulla häneltä mikä sairaus minulla on, jos näiden avulla pystyttäisiin säilyttämään välit eikä arvostelu jatkuisi."



Miksi? Ei normaalisti anoppia viedä lääkäriin kuulemaan miniän henkilökohtaisia asioita! Tässä on isompiakin ongelmia (anopillasi) kuin sinun sairautesi. Vaadi anopilta normaalia käytöstä. Ei häneltä tarvitse sietää mitään, mitä et siedä muiltakaan ihmisiltä. Jos anoppi arvostelee teidän vanhemmuuttanne tai päätöksiänne lastenne kuulleen, herää vain yksi kysymys: miksi ajattelet, että lasten ja anopin suhdetta on tuettava. Etkö huomaa, että anoppi horjuttaa kaikkein tärkeintä: vanhempien ja lasten suhdetta? Vanhempien ja lasten suhde on tärkeämpi kuin lasten ja isovanhempien suhde.

vaan yrittää ensin muuta. Ja eiköhän lääkärin kanssa voi sopia etukäteen (ainakin omalla kohdallani oli mahdollista kun oma äitini halusi kuulla diagnoosin lääkäriltä), ettei kerrota kaikkia yksityiskohtia vaan vain se sairaus ja miten se vaikuttaa elämään käytännössä.

Muistankohan väärin vai kirjoittikohan ap jossain, ettei anoppinsa ole aina ollut tuollainen, sanoisinko hirviöanoppi.

Tuli nyt ihan ohiksena mieleen, että voisko anopilla olla jotain sairautta, joka vaikuttais käytökseen? Muistan kun oma isäni alkoi käyttäytymään oudosti ja siihen löytyi sitten selityskin myöhemmin oli syövän ensioireita.

"Lisäksi "tarjoamme" anopille mahdollisuutta tulla käymään minua hoitavan lääkärin luona ja kuulla häneltä mikä sairaus minulla on, jos näiden avulla pystyttäisiin säilyttämään välit eikä arvostelu jatkuisi."

Miksi? Ei normaalisti anoppia viedä lääkäriin kuulemaan miniän henkilökohtaisia asioita! Tässä on isompiakin ongelmia (anopillasi) kuin sinun sairautesi. Vaadi anopilta normaalia käytöstä. Ei häneltä tarvitse sietää mitään, mitä et siedä muiltakaan ihmisiltä. Jos anoppi arvostelee teidän vanhemmuuttanne tai päätöksiänne lastenne kuulleen, herää vain yksi kysymys: miksi ajattelet, että lasten ja anopin suhdetta on tuettava. Etkö huomaa, että anoppi horjuttaa kaikkein tärkeintä: vanhempien ja lasten suhdetta? Vanhempien ja lasten suhde on tärkeämpi kuin lasten ja isovanhempien suhde.

"oma äitini halusi kuulla diagnoosin lääkäriltä"



Sorry vaan, mutta oma äiti ja anoppi on eri asia. Jos suhde toimii puolin ja toisin, niin mikäs siinä (eli myös miniä pääsee anopin lääkärin luokse). Mutta miniän ei tarvitse suostua kohtuuttomuuksiin. Omaa yksityisyyttä kannattaa suojella!

Vaan anopin laittamista anopin paikalle.



Meillä anopin asenne muuttui kummasti, kun kutsuttiin parin vuoden ajan vain synttäreille ja jouluksi. Nyt pystyy tapaamaan muutenkin, kun asenne muuttui kunnolla, kun joutui vähän miettimään.



Vanhemmat tekevät lastenkasvatuksen ratkaisut, ja isovanhemmat kunnioittavat niitä. Asioista voidaan keskustella (kerran tai kaksi) asiallisesti aikuisten kesken (ei lasten kuullen). Mutta jatkuva vanhempien päätösten arvostelu ei käy laatuun, eikä missään tapauksessa lasten kuullen.

pitää mitään välejä anoppiisi, sen verran mahdottomalta ihmiseltä tuntuu. Itse en katsoisi tollasta ihmistä hetkeäkään, kotonani, anoppi tai ei. Sinulla on oltava oikeus sanoa kuka tulee kotiisi, en ymmärrä onko hän sitten niin "hyvä ja kiva" lapsille, että on pakko tavata. Olen itse katkaissut välit miehen vanhempiin, paha mieli tuli joka kerta, kun tavattiin, pahat sanat muistaa lopun ikää.