Mies tuli yöllä humalassa hillumaan, paikalla lapsia.

Sääli, että vitsi oli aika huono.

Tuollaisella asialla en jaksaisi vitsailla, varsinkaan kun Suomi on (perhe)väkivaltaongelmien, psykologisten ongelmien, alkoholiongelmien ja itsemurhien kyllästämä maa. Liekö syynä vuodenajat, kallis elintaso, työttömyys vai mikä...enivei, AP:n kuvaama tilanne on todella yleinen myös monessa ns. "kunnollisessa" perheessä, valitettavasti.

T: ex-sosiaalityöntekijä

Itse olen todella pienestä lapsesta asti nähny sekä henkistä ja fyysistä väkivaltaa mitä isäni teki äidilleni. Ja nykyään olen todella säikky, en mm. uskalla nukkua yksin kodissani..

Minusta sinun kannattaa ehdottomasti ottaa yhteyttä sosiaalityöntekijöihin, jotta he voivat järjestää sinulle nopeasti oman asunnon ja saat yh-tuet ym. rullaamaan. Myös apua perheväkivaltaan voit saada heidän kauttaan.



Olen ollut samanlaisessa suhteessa. Tiedän, ettei lähteminen ole helppoa ja myös sen, että mies pyytää anteeksi ja "katuu", mutta ei oikeasti kadu mitään muuta kuin sitä, ettei voi enää hallita sinua.



Lue ap. oikeasti tuosta persoonallisuushäiriöstä enemmän. Netissä on hurjasti tietoa ja tuollainen käytös viittaa erittäin vahvasti siihen.



Paljon voimia eteenpäin.



Olisi kiva kuulla, miten teillä lähtee menemään.

Meillä oli lapsemme serkku yökylässä. Olin ottanut hänet meille kysymättä mieheltä, hänestä on kovasti seuraa taaperollemme. Mies siis oli iltariennoissa. Kerroin kyllä hänelle päivällä puhelimeesa että "pinja" tuli meille yökylään. Ei sanonut siihen mitään, siis erikoista.

Miehen piti alunperinkin lähteä vain pelaamaan, ostin 4 kaljaa kaupasta. Tiesin kyllä että humalassa tulee kotiin, vaikka sanoin että et sitten juo paljoa.

Toisin kävi, tiesin sen, aina käy niin. Mies tuli kotiin humalassa, alkoi minulle paasaamaan että tänne pyydellään ilman hänen lupiaan, mitä sille likalle annan edes aamupalaksi?(oli miehen vuoro nousta aamulla jotta itse saan nukkua, humalasta huolimatta) ja siitä jankkasi että kun häneltä ei kysytty niin nyt hänen pitää hoitaa, agressiiviseen sävyyn jutteli. Pyysin hiljentämään ääntä, ettei lapset herää, huusi kahta kovempaa.

Asunto ei ole iso ja tietysti tuo lapsemme serkkutyttö heräsi (vielä miehen puolelta tämä tyttö), oli kuitenkin hiljaa huoneessa. Mies alkoi käydä uhkaavaksi, tuli viereeni istumaan,alkoi haukkua ja ilkkua, käskin lopettamaanitku kurkussa ja itkinkin, minua pelotti ja sanoin sen myös. Mies ivallisesti matki itkuani ja matki puheitani ja sanoi että lopeta jo tuo esittäminen, ei sinua pelota.

Laitoin nauhurin päälle nauhoittamaan miehen juttuja. (mp3 soitin, olen miettinyt ennenkin ja nyt sen tein) Mies tuli pää kiinni pinun päähäni ja kopsautti omallaan minun päätä, ei kovin kovaa mutta sattuihan se vähän. Lisäksi repi sängystä lakanat jotka olin juuri laittanut, koska halusi patjan olohuoneeseen. Pakotti minut laittamaan uuden lakanan patjalleen. En ensin suostunut,sanoin etten ole palvelijasi, mies todella agressiivisesti pakotti, otti niskasta kiinni ja repi vaatteista, pelkäsin joten laitoin lakanan.

Mies käski minun painua helvettiin, halusin vielä katsoa telkkaria kun ei nukuttanut. Mies nosteli jo olohuoneen rahia että heittää sen kohta jonnekkin, anelin lopettamaan itkien ja mies lopetti. Ilkkui ja haukkui vielä pitkään, lopulta kuulemma kuvotin häntä ja halusi että häivyn hänen silmistään, raahasi minut makuuhuoneeseen nukkumaan, jossa nukkui myös tämä serkku tyttö. Mies tuli sinnekkin vielä huutamaan ja tökkimään sormellaan minua päähän ja huutamaan että aamulla 9 olen häipynyt ja lapset jäävät tänne. tai jos en häivy niin hän potkii minut pihalle. Vakuuttelin että lähden ja serkkutyttöä rauhoittelin etten oikeasti lähde, sanoin vain että mies rauhoittuu. Tyttö oli jo peloissaan, koitin selitää humalaa. Mies huuteli vielä pitkään ja potki ovea, haukkui ja samaa hoki..

Aamulla on taas ihan "normaali",raivoamisia on aikaisemminkin tullut, muttei näin väkivältaisia. Nyt ei ole edes pyytänyt anteeksi ja tuntuu että jatkaa halveksintaansa..mikä paska! Minulla ei ole mitään paikka minne mennä.

kappalejaosta jaksaa välittää? LOL!

Eilen kerroin miehelle että emme voi enää jatkaa.Hän ei osannut muuta sanoa kuin anteeksi. vihdoin edes pyysi anteeksi. Oli kuitenkin taas "oma itsensä" puhui lempeästi ja oli ystävällinen, se tekee lähdöstä todella raskaan ja olen itkenyt melkein koko valveilla olo ajan..rakastan häntä ja halusin olla hänen kanssaa. miksi hän pilaa kaiken. Tahdoin ehjän perheen!! Olen myöskin miettinyt kaikennäköistä mikä teistä varmasti tyhmää, että voisiko mies muuttua kun näkee nyt että oikeasti muutamme kotoa pois ja jos lopettaa juomisen? koska juomisesta se on ollut kiinni

se ei pelkästä juomisesta ole kiinni. kannatan teille terapiassa käyntiä, jatkatte tai ette. ja ehkä nyt olis hyvä pitää taukoa.. eli mies sais pohtia mitä haluaa elämältä ja sinä myös. ja jos päätätte haluta jatkaa niin toivotan onnea, mut jos ette niin hyvin sinä silti pärjäät!!

tsemppiä paljon!

ja olla tylsä höpöttäjä, hassu, tai mitä vaan. Normaalin miehen kanssa voi vaikka vetää lärvit ja se on ihan hauskaa joskus. Ei se, että muuttuu ilkeäksi ja väkivaltaiseksi juotuaan ole mitenkään normaalia. Ja toki voi olla mahdollista, että mies muuten on aivan ihmeen ihana ja teidän suhde on mahtava?

Mutta käsi sydämelle ap - mikä olisi todennäköisyys siihen, ettei mies enää pisaraakaan alkoholia ottaisi? Tai jos ottaisi vain yhden, ettei ottaisi toistakin? Ja onko kuitenkaan selvinpäinkään todella niin mahtava tyyppi...

heillä joilla on psyykkisiä ongelmia niin ne ei muutu, hetken aikaa voivat olla lempeitä ja ihania,mutta sitten räjähää ja silloin ennen kunnian kukka laula.



Te olette ilmeisesti aviossa? ei muuta kun ero vireille,se ihminen ei muutu, tiedän.... ja lastenvalvojaan yhteyttä,sovitte lapsenne elatuksesta.



Ja asian käyminen rauhassa läpi,ja niiden kaikkien tunteiden pitäää tulla pintaan ja tarpeen vaatiessa yhteys tk:seen jos haluat keskusteluapua.



Voimia

Olen itse tuolaisesta perheestä. Isä selvinpäin mukava symppis jne.. kännissä täysi urvelo paska. Väkivaltainen aluksi vain äitiä kohtaanlopultamyös meitä lapsia kohtaan. Elämän ikuiset traumat olen saanut. 17 v kävin ensimmäisiä kertoja terapiassa, parannuin hetkeksi, 30v uudestaan. 35v sairastuin paniikkihäiriöihin jne.. Ja paljon on puitu isän järjestämiä asioita ja kuinka tärkeää olis ollut, että äiti olisi ymmärtänyt lähteä. Itse 12v rukoilin äidiltä että eroa ja et me pärjätään kyllä. mutta ei isä pyyteli anteeksi ja äiti antoi kerta toisensa jälkeen.. Lopulta äiti alkoholisoitui pahasti. ja isä pieksi loppuun asti..



Vaikka kuinka kirpasee se ei parane. ja toisaan jos itse haluat ellää paskan kanssa, älä silti laita lastasi käymään samaa helvettiä läpi.

välillä selvinpäinkin riitatilanteessa saattaa haukkua muutamalla sanalla. Humalasa on kuin ilmetty isänsä..liekkö sukuvika vai opittua?



Joskus vielä ajattelin että onneksi mies ei ole kuten isänsä, mietin kuitenkin jo silloin että jos on hurjaa menoia katseltu koko lapsuus niin luulisi sen iskostuvan takaraivoon, miten naista voi kohdella?



Alusta asti ollut tälläisiä merkkejä, henkistä väkivaltaa ollut, mutta nyt kävi jo vähän käsiksi, uhkaili kokoajan lyövänsä ja en halua jäädä iskua odottamaan.



Ajattelin jäädä asumaan nykyiseen ausntoon lapsen kanssa,tämä on minulle muodostunut jo kodiksi ja kaikki huonekalut ovat minun, joten miehen olisi helpompi ottaa muutamat jakkaransa ja kipponsa ja muuttaa yksiöön. Lasta saa tavata. Tekisi mieli ajatella että jos nyt ottaisi minut tosissaan kun erosin ja laitoin hänet pihalle, muutto erillee on aika konkreettinen. Jos alkaisi arvostaa minua enemmän? äh, en tiedä..sydän on todella kovia kokenut, itkettää kamalasti. Minä halusin tuon kanssa vaikka mitä tehdä tässä elämässä, mutta hän tekee näin. epäreilua! ap

eli mulla on kokemus vastaavasta miehestä, jonka aikani katseltua laitoin pihalle, kun ei pystynyt pitämään lupauksiaan... se oli hetki, joka muutti hänen elämänsä suunnan, mies hakeutui itse terapiaan ja kävi siellä monta vuotta, sai ahdistuksensa ja vihamielisyytensä selviteltyä



sain takaisin alkuakin paremman miehen, joka nyt pystyy myös olemaan kunnon isä lapsilleen

iloinenkin tarina. ap

mahdollisuuden muuttua vain sillä, että lähdet. Jos nyt jäät, niin se vain kertoo hänelle, että pyytämällä anteeksi homma jatkuu, kuten ennenkin. Teet siis palveluksen hänellekin.



Jos mies painelee hoitoon eronne jälkeen ja kertoo jatkossa sitoutuvansa hoitoon sekä sinuun ja lapseen, vaikka olettekin erossa (eli ei ole muita kumppaneita), niin voithan katsella tilannetta myöhemmin uudestaan, aikaisintaa kuitenkin vuoden päästä. Rakennat kuitenkin nyt oman elämäsi kuntoon, jotta pystyt vastaamaan vastuun sinun ja lapsesi elämästä jatkossa täysin yksin.