Mies "ylimuistaa" merkkipäivinä

Eikö sen pitäisi olla selvä viesti?

Mies kysyy miksi en käytä ja olen sanonut tuhat kertaa tuon saman, koska en ole koruihminen. En arvosta korujen aitoutta tai kalleutta, en kertakaikkiaan välitä koruista. Silti sama taas toistui ja mies taas kysyi että enkö tykännyt korusta. Vastasin taas kerran etten tykkää että käyttää niin paljon rahaa koruihini, kun en ole koruihminen ja että en pidä kalliita koruja kuin juhlissa. Ei taida tuohon umpiluuhun upota normaali puhe. En haluaisi pahoittaa miehen mieltäkään, en tietenkään voi myydä saamiani lahjoja rakastamaltani mieheltä.

"Rakas, meillä ei ole varaa ostaa minulle arvokkaita koruja syntymäpäivälahjaksi. Koko kuukauden budjetti menee pieleen ja ruokarahat on tiukilla, jos taas ostat mulle jonkun korun. Enkä edes pidä koruista."

kuulostaa aika vähä-älyselle juntille.. Ihan tosi, jos kerta olet sanonut sille, niin kuinka se ei tajua??? Ja eikö se ymmärrä yhtään teidän perheen raha-asioiden päälle?? Mä oikeesti varmaan möisin ne korut, jos ei alkais sana menemään perille.

Joskus olen erehtynyt sanomaan ennen juhlia että minulla ei ole tämän puvun kanssa sopivaa korua. Sen mies ilmeisesti tulkitsee vihjeeksi ettei koruja ole riittävästi.Sen sijaan kun sanon selvästi ennen juhlapäivää että ilahtuisin kovasti vaikka 50 euron lahjakortista vaateliikkeeseen, tai että joku yhteinen hotelliyö olisi ihana yllätys, pienestä matkasta puhumattakaan. Niitä en ole koskaan saanut. Joka ikinen kerta saan koruja. Ja joka kerta mies ihmettelee miksi en pidä niitä (paitsi korvakoruja ja vihkisormusta) ja joka kerta vastaan rehellisesti. Aina myös olen sanonut ettei meillä ole varaa noihin koruihin. Silti sama toistuu. En voi sanoa etten tykkäisi koruista, en ole mikään korujen vastustajakaan. Mutta en tykkää siitä että niihin menee kohtuuttomia summia rahaa ja käyttäisin rahan itse ihan muihin asioihin.

Mutta saan niitä hääpäivinä, syntymäpäivinä ja kaikkein kalleimmat olen saanut "synnytyslahjaksi". Kuka väittää että naiset ilahtuisivat aina koruista?

sinä joudut itse maksamaan omat lahjasi.... kun mieheltä on rahat loppu lahjasi vuoksi,niin joudut antamaan rahaa. selitäppä tämä sille miehelle,että SINULLA ei ole varaa lahjoihisi.

mutta ikinä en kyllä saanut sitä mitä olisin halunnut. Juuri esim. lahjakortin vaateliikkeeseen. Silloin kyllä harmitti, että laittaa vähät rahamme turhaan, jolle ei ole käyttöä. Toki arvostin ajatusta, että muistaa. MUTTA nyt jälki, uuden miehen kanssa, en ole edes syntymäpäiväkorttia kertaakaan saanut, ei joululahjaa, ei kukkaa, ei mitään. Pari kertaa on tuonut suklaalevyn kaupasta "minulle". Kun tietää, että siitä tykkään. En suoranaisesti tästäkään ole mieltäni pahoittanut, mutta toisaalta se "ylimuistaminenkin" olisi joskus ihan kiva... vaikka sellaisella mitä ei edes tule kovin usein käytettyä.

mun mies osaa lukea ja tulkita mua oikein ja tuo sellaisia lahjoja, joista tykkään.



Meillä asioista keskustellaan ja asiat myös menevät jakeluun..

kun mies antaa..

ei maksa tonnia.

koska tiedän että mies oikeasti yrittää vain tehdä vaikutuksen. Tuo on kyllä valitettavasti totta että osan korusta saan maksaa bensana ja ruokarahana takaisin. Meilläkin kyllä muuten puhutaan (kuten olen tässä ketjussa toistellut, en odota ajatuksenlukua) ja asiat menevät perille mutta tämä lahja-asia vaan jostakin syystä toistuu. Mies on jostain saanut päähänsä että lahjaksi ostetaan koru+ruusuja ja siitä pidetään kiinni hampaat irvessä. Ja eihän tämä maailman suurin ongelma ole, olispa noillakin rahoilla saanut kaikille lapsille vaikka uudet talvivaatteet ostettua...

saan myös ne. Mies laittaa omat vanhempansa ostamaan nämä "vaatimattomammat" toiveet ja antaa sitten itse lisäksi tämän kalliimman. Nytkin sain miehen vanhemmilta vaaterahaa, joten siinä mielessä saan tahtoni läpi. Mutta en saa mieheltä mitä toivon.

.. Jos sen jälkeenkään ei ota vinkistä vaaria, niin sitten sinulla on paljon koruja -vaikka et ole koruihminen. Korujen myyminen on minustakin hyvä idea.

Sano miehelle hyvissä ajoin ennen syntymäpäivääsi, että "tänä vuonna EN halua koruja lahjaksi vaan mielummin...." Tuo korut ja ruusut on niin leffoissa ja tv-sarjoissa syötetty idea; mitä kalliimpi koru sitä enemmän vaimo ilahtuu ja sitä enemmän se kertoo rakkaudesta. Asiahan ei siis todellakaan ole näin, mutta ehkä miehesi kokee sen juuri noin. Mitä muuten anoppisi on saanut omalta mieheltään lahjaski? Olisiko tämä korukuvio voinut jäädä sieltä päälle?

Kun mies tulee kotiin niin ehkä teen niin.

noita ruusuja kantaa ahkeasti, niitä näkee melko usein olohuoneen pöydällä. Eipä anoppinikaan vaikuta koruihmiseltä, täytynee kysäistä =) Ja iso ongelma tässä on se, että tiedän että mies vilpittömästi haluaa vaan osoittaa rakkauttaan, ei hän kiusallaan laita rahoja koruihin. Ei vaan ymmärrä että ihan todella, olisin kiitollinen paljon arvottomammista lahjoista tai meille järjestetystä kahdenkeskisestä ajasta. Esim appivanhemmat vahtimaan lapsia ja kahdenkeskinen illallinen tms.