Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, jotka edelleen suhtautuvat SI-rokotuksiin lähinnä neutraalisti?
20.08.2010 |
En vöyhöttänyt viime syksynä suuntaan enkä toiseen, vaan tein päätökseni järjen ja tilastojen valossa.
En ole narkolepsiakohusta sen enempää yllättynyt kuin järkyttynytkään. Kaaliini ei mahdu, mikä tässä rokotteessa ylipäätään on ollut niin pirun tunteitanostattavaa.
Kommentit (28)
ei paniikkia. Katsellaan ja kuulostellaan tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun mies suhtautui alun alkaen rokotteisiin hiukan kielteisesti ja etsi negatiivista tietoa, minä taas hiukan myönteisesti ja etsin positiivista tietoa. Sitten teimme päätöksen ja jotenkin puolivahingossa sitten tulikin koko perhe rokotettua.
Nyt mies on hiukan enemmän huolissaan rokotteen vaikutuksista kuin minä. Odotan rauhassa tuloksia, ennen kuin hermostun. Mies on jo lukenut kaikkia mahdollisuuksia ja pohtinut, voiko sikapiikillä olla vaikutuksia kun tuo meidän pienin, vielä piikin aikaan masuvauva, on sairasteleva tapaus (kolmas korvatulehdus meneillään). Tosin otimme tälle vauvalle pneumokokkirokotuksen enkä sitä nyt ainakaan korvatulehdusten osalta voi suositella. Heti toisen piikin jälkeen (5 kk) alkoi tämä krooninen kierre, jota nyt on kestänyt kohta kaksi kuukautta. Jos vielä saa sen liikkeellä olevan aivokalvontulehduksen, niin mahdollisten seuraavien vauvojen kohdalla taidan jättää ekaa kertaa rokotusohjelman mukaisia rokotuksia välistä...
En yleensäkään kovasti hötkyile näistä rokotteista. Niin taudeilla kuin rokotteillakin on sivuvaikutuksensa, ja meidän vanhempien ikävänä tehtävänä on pohtia, mitä olemme valmiita riskeeraamaan. Sen verran kyllä olen tähän asti valinnut, että en aiemmin ole noita vapaaehtoisia rokotteita ottanut vaan vesirokot ja influenssat kyllä ollaan ihan sairastettu mutta kun tuo korvatulehduskierre on ihan sukuvika, niin siihen sitten sorruin possupiikin lisäksi... Aika näyttää, kuinka kovasti kadun.
Rokotutimme koko perheen, siitä huolimatta ehdimme sairastua. Tällä hetkellä lähinnä odottelen vakavia suosituksia rokottaa tai jättää rokottamatta tänä talvena. Aiomme otta kausi-influenssarokotteet kuitenkin.
Kaikilla lääkkeillä on sivuvaikutuksia ja onnettomissa tapauksissa vakaviakin. Katson kuitenkin, että vaikka nyt sitten narkolepsian saamisen riski on pienempi haitta kuin se, että lapset sairastuisivat oikeasti pahaan influenssaan. Heidän peruskuntonsa ei kestäisi kovin hyvin mitään keuhkokuumeita.
ryhtyä rokotuksista edelleenkään vaahtoamaan suuntaan tai toiseen. Pelkkä epäily tai selvittäminen ei riitä mulle syyksi alkaa panikoida. Tottakai toi pitää selvittää, mutta se ei välttämättä tarkoita, että rokote on syyllinen.
Influenssarokotukset on jostain syystä monille ihmisille hirveä tunnetason juttu, vaikka joku polio otetaan itsestäänselvyytenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rokotusohjelman mukaisista rokotuksista... okei.
Mä en ymmärrä, miksi ihmiset vetää rokotusten ja jonkin täysin sattumanvaraisten juttujen väliin yhteyksiä. Yhteys on sama kuin, että otin rokotuksen ja jäin hissiin jumiin.
Tosin otimme tälle vauvalle pneumokokkirokotuksen enkä sitä nyt ainakaan korvatulehdusten osalta voi suositella. Heti toisen piikin jälkeen (5 kk) alkoi tämä krooninen kierre, jota nyt on kestänyt kohta kaksi kuukautta. Jos vielä saa sen liikkeellä olevan aivokalvontulehduksen, niin mahdollisten seuraavien vauvojen kohdalla taidan jättää ekaa kertaa rokotusohjelman mukaisia rokotuksia välistä...
Siis yleisellä tasolla. Oman perheen kohdalla hyvin kriittisesti, jopa kielteisesti ja yksisilmäisen tiedottamisen ja pelotteluun perustuvan "kansan piikille ajamisen" tapaukseen suhtaudun negatiivisesti.
Ei ole yhtä tapaa tehdä oikea valinta lapsen eduksi, joten en suhtaudu kriittisesti toisten valintoihin, vaan neutraalisti. Sen sijaan Suomessa ollaan niin auktoriteettiuskoisia, että vallan kahvassa olevilta viranomaisilta olisin odottanut reilumpaa ja avoimempaa peliä. Mielestäni Suomessa hyvin yleistä hyväuskoisuutta käytettiin nyt hyväksi että saatiin mahdollisimman iso osa kansasta, jopa lähes puolet(?) piikille. Sellaiseen viranomaistoimintaan suhtaudun negatiivisesti, sillä Suomen pitäisi olla vapaa maa ja tiedotuksen tasapuolista ja etenkin viranomaistiedotuksen ilman fanaattisuutta.
Jos nyt joku kavereiden lapsista sairastuu narkolepsiaan, niin en minä kyllä pitäisi sitä vanhempien syynä, he ovat tehneet varmasti mielestään parhaan päätöksen. Vaikka itse olemme tehneet toisen päätöksen, joka meidän mielestämme on paras, niin eihän näissä asioissa ole yhtä totuutta, että voisi oikeasti lähteä kenenään valintaa pitämään aukottomasti parempana kuin toisin tekevän. On vain mietittävä omalla kohdalla se paras ja miten sen itselleen perustelee ja mahdollisimman neutraalisti juuri on syytä toimia, mutta koettaa löytää myös mahdollisimman neutraalin lähteen tietoa ja useiden lähteiden tietoa valintojensa tueksi.
Lukekaa esim. tämän päivän Aamulehti ja Hesari ja verratkaa sitä, kuinka lehdet ovat asiasta uutisoineet. Toisessa asiallinen uutinen, toinen lähestyy ihan jo keltaisten lööppijulkaisujen tasoa!