Suomessa aivan raivostuttavaa tuo koulutuksen arvostus!

piirteitä, mm. sitoutumiskykyä, tavoitteellisuutta ja muuta sellaista, jotka ovat suotavia työelämässä. Minusta meillä on koulutuksen arvostus ihan kohdallaan. Jokainen arvostaa niiltä perusteilta kuin tykkää, vaikka se raivostuttaisi sinua kuinka.

Etkö ole itse kouluttautunut lainkaan, vai miksi kiukuttelet?

vastaavaa muualla kuin av:lla.

voi myös pärjätä kivasti. Olen yo ja työskentelen It-alalla asiantuntijatehtävissä.

tuli kaksi uutta AMMATILLISTA opettajaa, jotka olivat niin ylikoulutettuja, etteivät osaa opettaa tavallista käytännöntyötä.

mutta tajuta myös, että hyvällä bisnesvaistolla, tekemällä töitä, löytämällä oikeat yhteistyötahot, ja ripauksella myös onnea, voi ihminenkin jolla ei ole korkeaa koulutusta pärjätä loistavasti.



Nimimerkillä: Menestyvän yrittäjän tytär

Ammattiopistossa koulutetaan kolme vuotta vartijoita. Saman homman oppii parissa kuukaudessa, että mahtaa olla pitkäveteistä viimeiset kaks ja puol vuotta.

Sekä mihin halutaan. Tottakai koulutus on tietyillä aloilla ehdottomuus.



Ei tälläistä koulutuksen ylikorostamista tosiaan ole muualla kuin tällä palstalla, tai en ole ainakaan itse siihen törmännyt.

piirteitä, mm. sitoutumiskykyä, tavoitteellisuutta ja muuta sellaista, jotka ovat suotavia työelämässä. Minusta meillä on koulutuksen arvostus ihan kohdallaan. Jokainen arvostaa niiltä perusteilta kuin tykkää, vaikka se raivostuttaisi sinua kuinka.

Etkö ole itse kouluttautunut lainkaan, vai miksi kiukuttelet?

Siis koulutus osoittaa sitoutumiskykyä ja tavoittellisuutta?? Varamsti niinkin, mutta kyllä mielestäni minäkin olen osoittanut sitoutumiskykyä ja tavoittellisuutta kun olen ollut samassa työpaikassa ilman koulutusta 10v. Kyse on lastenhoitoalasta, en ole päiväkodissa töissä, mutta pidän päiväkerhoja ja ip-kerhoa. Ensimmäisinä työvuosinani työskentelin pitkään työtätehneiden ihmisten rinnalla ja opin paljon. Ihan varmasti enemmän kuin olisin koskaan koulun penkillä oppinut!! Itsekseni olen tottakai perhtynyt alaa koskevaan kirjallisuuteen, kuten lapsen kehitykseen.

Koen kuitenkin että minua ei ammatillisesti arvosteta koska en ole opiskellut ammattiini koulussa vaan oppinut työssä, eikä minulla ole loppututkintoa. Koen kutienkin olevani ammattiataitoinen ja osaava siinä työssä mitä teen. Saan kuitenkin joka vuosi pientä koulutusta työpaikan puolesta niinkuin kaikki muutkin. Olen harkinnyt ammattiin lukemista, mutta hylännyt sen koska joutuisin jättämään nykyisen ihanan työpaikkani ja työkaverini. Meillä ei ainkaan kun kysyin myönnetä virkavaapata koko opiskeluajaksi tai oteta töihin oppisopimukselle...

että nuorille vaan ei ole töitä tarjolla. parempi olla kuitenkin siellä koulussa ikää kerryttämässä kuin laiskistua kotona.

Aikanaan kansakouluakin pidennettiin ihan vain siitä syystä että alkoi olla kylillä ja kaupungeissa liikaa joutilaita nuorukaisia, jotka keksivät kaikenlaista pahantekoa ja oppivat huonoja tapoja ennen naimaikää.

Elämä ei aina mene niin kuin suunnitelee, joten jossain vaiheessa voi olla, että osaa paljon, mutta sitä koulutusta ei vain ole.

Oma kokemukseni on sama kuin ap:n, Suomessa ei työpaikkaa tipu, jos todistuksia ei ole näyttää.



t. kauan Saksassa ja Italiassa asunut pitkäaikaistyötön (en saa mitään tukia, turha rutista siitä)

Mä olen käynyt itse pelkän peruskoulun JA ARVOSTAN IHMISIÄ AIVAN MUIN PERUSTEIN. PAINOTAN MYÖS ERITYISESTI SITÄ ETTEN MYÖSKÄÄN OLE KATELLINEN KENELLEKKÄÄN KOULUTUKSESTA!

Ongelmana on tietenkin se, että koulutus antaa yleensä avaimet ymmärtää laajempia kokonaisuuksia, johtaa syy-seuraus-suhteita ja tässä sinun tapauksessasi tajuta vaikkapa lapsen psyykettä.

piirteitä, mm. sitoutumiskykyä, tavoitteellisuutta ja muuta sellaista, jotka ovat suotavia työelämässä. Minusta meillä on koulutuksen arvostus ihan kohdallaan. Jokainen arvostaa niiltä perusteilta kuin tykkää, vaikka se raivostuttaisi sinua kuinka.

Etkö ole itse kouluttautunut lainkaan, vai miksi kiukuttelet?

Siis koulutus osoittaa sitoutumiskykyä ja tavoittellisuutta?? Varamsti niinkin, mutta kyllä mielestäni minäkin olen osoittanut sitoutumiskykyä ja tavoittellisuutta kun olen ollut samassa työpaikassa ilman koulutusta 10v. Kyse on lastenhoitoalasta, en ole päiväkodissa töissä, mutta pidän päiväkerhoja ja ip-kerhoa. Ensimmäisinä työvuosinani työskentelin pitkään työtätehneiden ihmisten rinnalla ja opin paljon. Ihan varmasti enemmän kuin olisin koskaan koulun penkillä oppinut!! Itsekseni olen tottakai perhtynyt alaa koskevaan kirjallisuuteen, kuten lapsen kehitykseen.

Koen kuitenkin että minua ei ammatillisesti arvosteta koska en ole opiskellut ammattiini koulussa vaan oppinut työssä, eikä minulla ole loppututkintoa. Koen kutienkin olevani ammattiataitoinen ja osaava siinä työssä mitä teen. Saan kuitenkin joka vuosi pientä koulutusta työpaikan puolesta niinkuin kaikki muutkin. Olen harkinnyt ammattiin lukemista, mutta hylännyt sen koska joutuisin jättämään nykyisen ihanan työpaikkani ja työkaverini. Meillä ei ainkaan kun kysyin myönnetä virkavaapata koko opiskeluajaksi tai oteta töihin oppisopimukselle...

nekin tiedot ja taidot voi oppia muutenkin kuin koulua käymällä.

Itse opiskelen ammattikorkeassa tällä hetkellä, ja siellä askarrellaan niin paljon turhien, jonnin joutavien asioiden parissa, ettei ole puhdas tosikaan - eikä ole pelkästään oma kokemukseni.



Työelämässä oppisin varmasti paljon paremmin. Meilläkin koulussa on ihan tunnettu fakta, että se todellinen oppi itse ammattiin saadaan kyllä sieltä harjoittelu- eli työkentältä.



Ja HUOM!

Asioita voi - ja saa - opiskella itsenäisestikin! Tätä harvoin osataan ottaa huomioon. Toki se auttaa, kun käy koulussa ja opettaja on valmiiksi miettinyt jo ne alan kirjat, joita tenttiä - mutta oikeasti ei se nyt mitään tähtitiedettä ole tietää, mitä opuksia kannattaa lukea oppiakseen mielenkiintoista alaa enemmän.



Se virallinen todistus ei todellakaan ole mikään osaamisen tae. Toki sillä on tietenkin kiva prassailla - ainakin niiden keskuudessa, jotka eivät tiedä paremmin. =)

ainoastaan ne, jotka eivät ole sitä itse läpikäyneet. Oikeastaan itse olen alkanut arvostaa niitä, jotka ovat jättäneet sen väliin. Kouluihin pääsee kyllä kuka hyvänsä jos tarpeeksi haluaa, ja suorittaa ne opinnotkin. Perselihaksia se lähinnä vaatii. Oppimis- ja sitoutumiskyvyn näkee aivan yhtä hyvin jo lukion päästötodistuksesta, tai ainakin näki vielä silloin kun kuusi ainetta piti kirjoittaa samaan syssyyn.

Ongelmana on tietenkin se, että koulutus antaa yleensä avaimet ymmärtää laajempia kokonaisuuksia, johtaa syy-seuraus-suhteita ja tässä sinun tapauksessasi tajuta vaikkapa lapsen psyykettä.

piirteitä, mm. sitoutumiskykyä, tavoitteellisuutta ja muuta sellaista, jotka ovat suotavia työelämässä. Minusta meillä on koulutuksen arvostus ihan kohdallaan. Jokainen arvostaa niiltä perusteilta kuin tykkää, vaikka se raivostuttaisi sinua kuinka.

Etkö ole itse kouluttautunut lainkaan, vai miksi kiukuttelet?

Siis koulutus osoittaa sitoutumiskykyä ja tavoittellisuutta?? Varamsti niinkin, mutta kyllä mielestäni minäkin olen osoittanut sitoutumiskykyä ja tavoittellisuutta kun olen ollut samassa työpaikassa ilman koulutusta 10v. Kyse on lastenhoitoalasta, en ole päiväkodissa töissä, mutta pidän päiväkerhoja ja ip-kerhoa. Ensimmäisinä työvuosinani työskentelin pitkään työtätehneiden ihmisten rinnalla ja opin paljon. Ihan varmasti enemmän kuin olisin koskaan koulun penkillä oppinut!! Itsekseni olen tottakai perhtynyt alaa koskevaan kirjallisuuteen, kuten lapsen kehitykseen.

Koen kuitenkin että minua ei ammatillisesti arvosteta koska en ole opiskellut ammattiini koulussa vaan oppinut työssä, eikä minulla ole loppututkintoa. Koen kutienkin olevani ammattiataitoinen ja osaava siinä työssä mitä teen. Saan kuitenkin joka vuosi pientä koulutusta työpaikan puolesta niinkuin kaikki muutkin. Olen harkinnyt ammattiin lukemista, mutta hylännyt sen koska joutuisin jättämään nykyisen ihanan työpaikkani ja työkaverini. Meillä ei ainkaan kun kysyin myönnetä virkavaapata koko opiskeluajaksi tai oteta töihin oppisopimukselle...

Eli minä en mielestäsi voi mitenkään ymmärtää laajempia kokonaisuuksia ja syy-seurasusuhteita omassa työssäni kun en ole saanut koulutusta!?! Lapsen psyykestä oppii myös yllättävän paljon seuraamalla lapsia ja olemalla heidän kanssaan, ilman että kaikkea tarvitsee opetella kirjoista!! Tottakai olen perehtynyt lasten kehitykseen kirjoista ja keskustellut työkavereitteni kanssa. Olen sitä meiltä että tottakai osa asioista on opittava kirjoista, mutta kyllä lasten kohdalla eniten opettaa käytännön työ ja tutustuminen lapsiin! Ei se taito olla ja toimia lasten kanssa erikseen ja ryhmässä tule sieltä kirajasta!! Ja kyllä ihme ja kumma koen pystyväni hahmottamaan ihan ilman koulutusta myös laajempia kokonaisuuksia ihan tarpeeksi oman työni tarpeisiin.

mutta en arvosta sitä, että ihmisellä on tutkintoja tusina, mutta ei työkokemusta. Aika usein se osoittaa, ettei ihmisestä ole töihin. Toki on niitäkin, joka neljässä-viidessä vuodessa suorittaa pari korkeakoulututkintoa, työllistyy ja pärjää erinomaisesti työelämässä.



Se, että isäsi piti naureskella vihreille insinööreille oman 30 vuoden työkokemuksensa aiheuttamalla "itseluottamuksella", kertoo jonkin verran isästäsi, eikä pelkkää hyvää. Ei ole niiden insinöörien vika, etteivät he vielä tienneet samaa kuin isäsi. 30 vuoden päästä tilanne onkin toinen. Ja jo 20, tai 10, jopa 5 vuoden päästä.

mielellään puhuvat kouluttautuneista vähätellen ja naureskelevat näille tyyliin ap:n isä.



Koulutushan ei mitenkään estä hankkimasta 30 vuoden työkokemusta...



Minulla on ylempi korkeakoulututkinto ja kyllä mä saan siitä ihan ylpeä olla ja sitä arvostaa. Ei mun työtäni pystyisi ilman koulutusta tekemään.

Ongelmana on tietenkin se, että koulutus antaa yleensä avaimet ymmärtää laajempia kokonaisuuksia, johtaa syy-seuraus-suhteita ja tässä sinun tapauksessasi tajuta vaikkapa lapsen psyykettä.

piirteitä, mm. sitoutumiskykyä, tavoitteellisuutta ja muuta sellaista, jotka ovat suotavia työelämässä. Minusta meillä on koulutuksen arvostus ihan kohdallaan. Jokainen arvostaa niiltä perusteilta kuin tykkää, vaikka se raivostuttaisi sinua kuinka.

Etkö ole itse kouluttautunut lainkaan, vai miksi kiukuttelet?

Siis koulutus osoittaa sitoutumiskykyä ja tavoittellisuutta?? Varamsti niinkin, mutta kyllä mielestäni minäkin olen osoittanut sitoutumiskykyä ja tavoittellisuutta kun olen ollut samassa työpaikassa ilman koulutusta 10v. Kyse on lastenhoitoalasta, en ole päiväkodissa töissä, mutta pidän päiväkerhoja ja ip-kerhoa. Ensimmäisinä työvuosinani työskentelin pitkään työtätehneiden ihmisten rinnalla ja opin paljon. Ihan varmasti enemmän kuin olisin koskaan koulun penkillä oppinut!! Itsekseni olen tottakai perhtynyt alaa koskevaan kirjallisuuteen, kuten lapsen kehitykseen.

Koen kuitenkin että minua ei ammatillisesti arvosteta koska en ole opiskellut ammattiini koulussa vaan oppinut työssä, eikä minulla ole loppututkintoa. Koen kutienkin olevani ammattiataitoinen ja osaava siinä työssä mitä teen. Saan kuitenkin joka vuosi pientä koulutusta työpaikan puolesta niinkuin kaikki muutkin. Olen harkinnyt ammattiin lukemista, mutta hylännyt sen koska joutuisin jättämään nykyisen ihanan työpaikkani ja työkaverini. Meillä ei ainkaan kun kysyin myönnetä virkavaapata koko opiskeluajaksi tai oteta töihin oppisopimukselle...

Eli minä en mielestäsi voi mitenkään ymmärtää laajempia kokonaisuuksia ja syy-seurasusuhteita omassa työssäni kun en ole saanut koulutusta!?! Lapsen psyykestä oppii myös yllättävän paljon seuraamalla lapsia ja olemalla heidän kanssaan, ilman että kaikkea tarvitsee opetella kirjoista!! Tottakai olen perehtynyt lasten kehitykseen kirjoista ja keskustellut työkavereitteni kanssa. Olen sitä meiltä että tottakai osa asioista on opittava kirjoista, mutta kyllä lasten kohdalla eniten opettaa käytännön työ ja tutustuminen lapsiin! Ei se taito olla ja toimia lasten kanssa erikseen ja ryhmässä tule sieltä kirajasta!! Ja kyllä ihme ja kumma koen pystyväni hahmottamaan ihan ilman koulutusta myös laajempia kokonaisuuksia ihan tarpeeksi oman työni tarpeisiin.

niin sellaisella ihmisellä motivaatio ja oppimisen tarve tehdä kyseistä työtä on aika korkealla. siihen vielä lisänä se, että henkilö nimenomaan sopii tietylle alalle on kuin piste i:n päälle. tällaisellä innolla ja tahdon voimalla mielestäni (esimiehenä) on paljon paremmat mahdollisuudet tehtävään sopivan henkilön valinnan kanssa.



toisaalta iso harmitus on se, että kaikista ihmisistä sitä sopivaa ei voi valita itse haastatteluun tulevien kohdalla. koska sellaisia työmyyrähelmiä pelkkien paperien puuttumattomuuden perusteella tippuu jo ennen haastatteluja pois ja sitten haastatteluun pääsee nämä "paperilla hyvät".



varsinkin nuorille ja motivoituneille pitäisi antaa mahdollisuus näyttää intonsa ja taitonsa ja halunsa oppia. aina ei pidä tuijottaa tutkintoihin. pelkkien papereiden perusteella voi mennä työpaikan täyttämiset niin vikaan kuin mahdollista.