Voi tylsyys, miten jaksan ulkoilla 2v:n kanssa!!!

Tuu sä tänne istumaa ja odottamaan toista päivää että joku "lähituki" Pakistanista soittaa ja selvittää miksi ei yhteydet toimi, niin mä voin tulla kyläl istumaan ulos auringonpaisteeseen sun muksun kanssa ;) Mulla nimittäin lähtee kohta järki kun mitään ei voi tehdä !!!!

ja työt, suosittelen. itse olin aikoinani kolme vuotta kotona ja kun aloitin työt tajusin, että olisi kyllä aikaisemmin pitänyt mennä...

Tehdään muuta kivaa.

Jutellaan työstä useimmiten ja aika moni pohtii ammatinvaihtoa, kuten minäkin. On mielenkiintoista tutustua uusiin ihmisiin.



Itse en jaksaisi kökkiä yksin taaperon kanssa pihassa, vaan kaipaan nimenomaan aikuisseuraa.

uimaan, prismaan kahville, torille tai kaverille?



Ja toi hiekkalapion väri saa mut hiekkikselle nyt koska ostettiin ihan uudet lapiot ja ne ei oo perus keltaset :)



Me käydään 4h kerhon puistossa jossa käy muitakin äitejä ja pakko sinne vaan on mennä ja jutella muiden kanssa hymy korvissa... juu ja haluaisin tehdä muuta!

Ja toi hiekkalapion väri saa mut hiekkikselle nyt koska ostettiin ihan uudet lapiot ja ne ei oo perus keltaset :)

Luuletko että ne lässyttäjät nauttii? Itsekin teen kakkuja 1,5 v lapseni kanssa, ja välillä olen niin tylsistynyt, että tekisi mieli kuolla siihen paikkaan. Vaan kun en ole keksinyt oikein muutakaan ulkoilua tän ikäisen lapsen kanssa.

2v. tietysti tarvitsee jo muidenkin lasten seuraa ja sitähän on tietysti puistossa. Mutta puisto, voi elämän kevät kun sinne ei vaan jaksaisi raahautua. En ole mikään hiekkiksen reunalla lässyttäjä luonnostani, vaikka tietysti puistossa hiekkiksellä lähellä vahtimassa olenkin. Mutta kun tökkii ne muut vanhemmat, mairea imbesillihymy päällä läpytetään hiekkalapiolla "älä tule paha kakku...". Ja kaikki puistoäipät ja isät ne vaan niin nauttii hirveesti lapsista ja pusitoista ja kaikki on niin ihquu. Per*e, missä lymyää ne kotiäipät ja isät jotka kyllä hoitaa sen muksun, mutta joiden mielenkiinnon kohteet ja ajatukset on jossain muualla kuin hiekkislapion värissä.

Miten te muut joita puisto tökkii, saatte itsenen sinne raahattua?

Perusta porukassa puistotätitoiminta. Pari tuntia puistossa aamupäivällä tai iltapäivällä puistotädin kanssa, on 2v:lle todella hyvää ulkoilua. 2v kestää hyvin tämän eron äidistä ja äitikin saa vähän hengähdystaukoa. Näin tehtiin ennenvanhaan. Varmaan yksi syy miksi äidit jaksoivat paremmin kotona taaperonsa kanssa.

Itselläni sama ongelma oli ja ratkesi töihin paluuseen. Tässä pienessä kaupungissa alle 10 000 asukasta. Sattui olemaan jopa 3 kotiäitiä samaan aikaan. 2 näistä lenkkeili aamu 8:00 lähtien ja olimme aivan eri aika taulussa.



tämän yhden kanssa koitin ystävystyä, vaan hän pakeni kotiinsa. Täällä ei ole autottomalle juuri mitään.



Kirjastoon hiljaisuuden vuoksi on todella ankea mennä. Lähimpään uimahalliin on melkein 100 km suunta.



Nyt lapsi päiväkodissa ja minä töissä. Kaikki onnellisia.

hiekkikselle, otan itse noin 3 metriä etäisyyttä ja istahdan penkille lukemaan sanomalehteä.



Ei niitä lapsia tarvitse joka sekunti vahtia haukkana ja EI TODELLAKAAN leikkiä mitään idiootti "älä tule paska kakku" -leikkejä. Siksihän ne lapset sinne viedään, että leikkivät yksinään / toistensa kanssa.

Itselläni sama ongelma oli ja ratkesi töihin paluuseen. Tässä pienessä kaupungissa alle 10 000 asukasta. Sattui olemaan jopa 3 kotiäitiä samaan aikaan. 2 näistä lenkkeili aamu 8:00 lähtien ja olimme aivan eri aika taulussa. .

Minä kävin neuvolan "vauvakerhossa" muutaman kerran ja sen jälkeen oli puhetta että nähdään ja tavataan ja kokoonnutaan. Mutta eihän kukaan oikeasti halua tehdä mitään! Äidithän useimmiten juoksee karkuun jos niille ehdottaisi vaikka puistossa käymistä samaan aikaan. Minä en ainakaan alkanut piinaamaan heitä yhtään pitempään :(

mutta onneksi meidän pihapiirissä ei niitä imbesillihymyjä kauheesti ole. ollaan aika samanhenkisiä suurin osa, eli jutellaan töistä, miehistä, elämästä, joskus jopa biletetään kimpassa!

Itselläni sama ongelma oli ja ratkesi töihin paluuseen. Tässä pienessä kaupungissa alle 10 000 asukasta. Sattui olemaan jopa 3 kotiäitiä samaan aikaan. 2 näistä lenkkeili aamu 8:00 lähtien ja olimme aivan eri aika taulussa. .

Minä kävin neuvolan "vauvakerhossa" muutaman kerran ja sen jälkeen oli puhetta että nähdään ja tavataan ja kokoonnutaan. Mutta eihän kukaan oikeasti halua tehdä mitään! Äidithän useimmiten juoksee karkuun jos niille ehdottaisi vaikka puistossa käymistä samaan aikaan. Minä en ainakaan alkanut piinaamaan heitä yhtään pitempään :(

Tämä puistotätitoiminta onkin asia josta kunta voisi vastata.Huomattavasti jalvempi vaihtoehto kaikin puolin kuin päiväkotihoito.Olen varma että moni äiti "jaksaisi" taaperonsa kanssa kotona pitempään jos tällaista ulkoiluapua järjestettäisiin

mutta ei tuo 2v viihdy niissäkään, vaan tykkää enemmän kävellä ja tutkia. Ollaan me joskus lähipuistossa käyty, mutta muutaman minuutin hiekkissession jälkeen lähtee haahuilemaan ympäristöön.

Eli me kävellään ja kävellään. Tiellä ja poluilla ja metsässä. Lapsi työntää vaunuja ja kerää niihin kiviä ja heiniä. Kotiin mennään niin että poika istuu vaunuissa ja minä juoksen.

En kyllä mäkään pystyis istua kököttämään jossain hiekkiksen kulmalla, teennäisesti jutellen vieraitten ihmisten kanssa. Onneksi ei lapsikaan.

Se juurikin tökkii että kun sinne puistoon raahautuu, niin kaikki teeskentelee sitä miten ihanaa se onkaan kun saa taaperon kanssa touhuta. On varmasti osan mielestä, mutta missä on ne jotka oikeasti eivät nauti paskaakaan mut silti hoitaa homman. Siellä kai jonkun imelän tekohymyn takana, mutta miksei voi olla vaan tavallisesti. On niinku menis vaikka työpaikalle jossa kaikilla on teennäine ylipirteä ja superpositiivinen asenne päällä, eikä ketään yhtenäkään aamuna yhtään avoimesti vituta tai leipiinnytä. Olis niin paljon ihanampaa kun vois raahautua puistoon, iskeä tenavan keinuun ja todeta vierusmutsille, että voi luoja mikä aamu, voi kun se pian täyttäis jo kolme, pääsis duuniin ja sais ymmärtävän vastauksen eikä vaan jotain imelää hymistelyä. En kyllä ole imelyksille edes kokeillut avautua puistossa, pelkään et eivät anna kohta muksunsa edes leikkiä mun muksun lähellä jos kommentoin jotain muista poikkeavaa.



Joo, mä taidan jäädä ainakin tänään kotiin muhimaan tylsyyteeni kera sisäisen kiukutteluni ja mietin oikein urakalla kuinka se vanne päätä kiristääkään. Ja teen samoin huomennakin jos en vielä ole tarpeeks saanu marinoitua omassa ankeudessani. Eiköhän tule sit sekin päivä et joskus viim. ens viikolla alkaa imelätkin ihmiset tuntumaan hyvältä seuralta ja hiekkislapion värikin saa uusia ulottuvuuksia. Tuskin muksukaan hirveesti kärsii jos vaikka viikon hautuu sisällä kotona. Pääseehän se illalla isänsä kans ulos ja vaikka sinne puistoonkin...



Ja tää siis oli ap

kun ei huvita puistoilut, keksi jotain mistä pidät itse, voittehan lähteä ihan kahdestaan ulkoilemaan, mennä jonnekkin missä ei ole ihmisiä, luontoon missä tenava saa katsella käpyjä ja kasveja ym. otatte ämpärin mukaan ja keräätte aarteita siihen. Eväätkin mahdollisesti.

Kyllä lapsi ehtii saada kontakteja toisiin, älä stressaa puistoiluista, vaan tee jotain muuta lapsesi kanssa.

kun ei huvita puistoilut, keksi jotain mistä pidät itse, voittehan lähteä ihan kahdestaan ulkoilemaan, mennä jonnekkin missä ei ole ihmisiä, luontoon missä tenava saa katsella käpyjä ja kasveja ym. otatte ämpärin mukaan ja keräätte aarteita siihen. Eväätkin mahdollisesti. Kyllä lapsi ehtii saada kontakteja toisiin, älä stressaa puistoiluista, vaan tee jotain muuta lapsesi kanssa.

Tehkää arjestanne lapsen kanssa teidännäköinen. Menkää sellaiseen paikkaan jossa sinäkin viihdyt. Poimikaa vaikka marjoa.

Ei se puistoilu ole mikään välttämättömyys. Minua myös tympäisee sellaiset ihmiset, joiden elämän onni tuntuu pyörivän hiekkakakkujen ympärillä. Itse saan suunnattomasti iloa lasten kanssa touhuilusta myös, mutta eri tavalla.

hiekkistä ja lapion väriä??

Kyllä sitä sen jälkeen on taas vuosikymmeniä aikaa parantaa maailmaa!!

En tykännyt siellä myöskään näistä muista ihmisistä ja hymistelystä. Ei kaksvee vielä niitä kontakteja tarvitse, ehti kyllä sosiaalistua päivähoidossakin jos sinne on kolmeveenä menossa. Tee nyt lapsen kanssa niitä juttuja mitä itse haluat tehdä ja missä viihdyt. Lapsi kyllä kulkee mukana ja tulee hoidettua.

Pää ei kestä sitä meininkiä ja TYLSYYTTÄ.



Menen taaperon kanssa yleensä kahvilaan, lapsi piirtelee siellä ja syö välipalaa. Minä juon kahvit. Sitten ehkä käydään kaverin luona kylässä tai ollaan vaan omalla takapihalla, jossa on pieni hiekkis ja liukumäki ja isoja muovirekkoja.



Yleensä teemme myös tunnin pituisen vaunulenkin koiran kanssa ja juttelen taaperolle kaikista näkemistämme asioista. Käymme ehkä kaupassa, joskus shoppailemme oikein kunnolla jossain kauppakeskuksessa ja käymme siellä kahvilla. Kirpparitkin voi käväistä läpi.



Haemme isoveljen koulusta ja isosiskon eskarista. Juttelemme, luemme, jne. Isommat menevät kavereiden kanssa itsekseen ulos.



Välttelen leikkipuistoja aika onnistuneesti mielestäni. Sitten kun sinne pääsee (isi saa viedä), lapset ovat siitä tosi onnessaan, kun se ei ole jokapäiväistä puuhaa.