Voi tylsyys, miten jaksan ulkoilla 2v:n kanssa!!!

Hyvällä ilmalla omalla leikkipihalla ollaan. Huonolla ilmalla ei ulkoilla. Siitä ei kukaan nauti.

Me käydään avoimessa päiväkodissa, jossa viihtyy niin äiti kuin lapsikin sisällä.

Eikö teille kukaan ole koskaan sanonut ettei sinne puistoon tartte mennä?



Sekö on hyvää vanhemmuutta että vie lapsen PUISTOON?



Älkää TE menkö puistoon tekohymyjenne kanssa. Jos itseä ei kiinnosta niin ei kiinnosta.



Kyllä: minusta on ihanaa olla lapsien kanssa kotona ja käydään puistossa kiipeilemässä. Nautin suuresti että meillä on tämä kesä aikaa puistoilla, sullakin alkaa olemaan viimeset kesäpäivät käsillä jos ensi kesänä olet töissä?



Lapsien kanssa voi tehdä muutakin kuin nyhjöttää puistossa. Ei PUISTOSSA oleminen tee kenestäkään hyvää vanhempaa.

Meillä menee välillä hyvä tovi ilman että tarttee mennä puistoon ihmettelemään.

Jos menee puistoon; jää jotain muuta tekemättä.

Jos tekee jotain muuta; jää puisto väliin?



Minusta on perseestä että työssäkäyvä mies ottaa kontolleen vielä lapsien ulkoiluttamiset. Mutta omapahan on elämänne. Jos toimii niin hyvä, mutta epäilen osan mammojen motiiveista: Ollaan koko päivä kotona tekemättä mitään, sitten kun ukko tulee niin ukko tekee.



Menkää töihin, ai, mutta sieläkin on niitä tekopirteitä ihmisiä! :D

Eikö teille kukaan ole koskaan sanonut ettei sinne puistoon tartte mennä?

Sekö on hyvää vanhemmuutta että vie lapsen PUISTOON?

Älkää TE menkö puistoon tekohymyjenne kanssa. Jos itseä ei kiinnosta niin ei kiinnosta.

Kyllä: minusta on ihanaa olla lapsien kanssa kotona ja käydään puistossa kiipeilemässä. Nautin suuresti että meillä on tämä kesä aikaa puistoilla, sullakin alkaa olemaan viimeset kesäpäivät käsillä jos ensi kesänä olet töissä?

Lapsien kanssa voi tehdä muutakin kuin nyhjöttää puistossa. Ei PUISTOSSA oleminen tee kenestäkään hyvää vanhempaa.

Meillä menee välillä hyvä tovi ilman että tarttee mennä puistoon ihmettelemään.

Jos menee puistoon; jää jotain muuta tekemättä.

Jos tekee jotain muuta; jää puisto väliin?

Minusta on perseestä että työssäkäyvä mies ottaa kontolleen vielä lapsien ulkoiluttamiset. Mutta omapahan on elämänne. Jos toimii niin hyvä, mutta epäilen osan mammojen motiiveista: Ollaan koko päivä kotona tekemättä mitään, sitten kun ukko tulee niin ukko tekee.

Menkää töihin, ai, mutta sieläkin on niitä tekopirteitä ihmisiä! :D

Tällainen sohiminen joka suuntaan tuskin ketään auttaa.Äidit jotka ovat valinneet pienten hoidon kotona tekevät arvokasta työtä. Taaperon kanssa 24t/vrk on raskasta hommaa (useimmiten).Ei ole mitenkään tuomittavaa että myös tätä valintaa tuettaisiin niin että tehtävästä ei liian raskasta tule.Puistotätitoiminta on ehkä ollut tehokkain apu, sääli ettei sen tärkeyttä ymmärretä.

mä usein juttelen puistossa puhelimessa, kun en voi lukeakaan, kun on niin menevä ja vahinkoaltis lapsi, että sitä on kyylättävä koko ajan. Joskus kuuntelen radiota napeilla.



Ihana ja rakas lapsi on, mutta ulkoilut on melko syvältä (äidille), lapsella on aina huippuhauskaa puistossa. Ja tosiaan, kun vähintään kahdesti käydään ulkona päivässä, niin menee illat iloisemmin.



Käydään paljon myös kaupoilla, kirppiksellä, eri puistoissa kylässä jne.



Kahviloissa kävisin, mutta nyt on sellainen ikä, että siitä ei tule yhtään mitään, kun lapsi terrorisoi muita asiakkaita.

Olikohan nro 40 joka epäili että mua vaivaa uhmaikä. No, siltä kyllä tuntuu, sellainen sisäinen uhmis ainakin pakkopuistoilua kohtaan ja tuolla taaperolla sitten se ulkoinen ;-)



Sen verran 40 sai provosoitumaan, että pakko oikoa hänen oletuksiaan siitä etten tulisi toimeen hymistelijöiden kanssa tai että valittaisin, dissaisin kotiäitejä/pikkulapsia tai etten osaisi keskustella. Kuten mainitsin aiemmin, niin _en_ ole kokeillut avautumista muovihymyille ja syynä juurikin se että sellaista ei puistoissa hyvällä katsota. Kirjoitinkin että epäilisin etteivät haluaisi lapsensa leikkivän sellaisen ihmisen lapsen kanssa. Ei, iloinen ja kiva olla pitää, joten olen, vaikken jaksa imelästi hymyillä niille muovilapioaiheille yms.



Ehkä tahdoit vain sanoa että koska itse viihdyt puistossa ja minä en, on syyn oltava minussa ja että syyt ovat erilaisia puutteita ja negatiivisia asioita _minussa_. Ok, se käy minulle, en ole tässä etsimässä syytä sille etten viihdy vaan mietin ratkaisua puistoilun tylsyyteen. Tosin nuo pohdiskelemasi syyt eivät ole kohdallani syitä sille etten puistoseurassa viihdy. Ylipäätään en nyt haluaisi lähteä arvottamaan ihmisiä sen mukaan missä kukin viihtyy tai mistä pitää, omista ystävistäni osa on viihtynyt erinomaisesti hiekkiksillä ja puistoissa ja osa ei ole edes yrittänyt ja osa ei edes halua lapsia. Silti ovat upeita tyyppejä kukin tavallaan. Se että viihdyn tai en viihdy kotiäitinä tai tietyissä ympäristöissä ja tietyissä porukoissa lapsen kanssa ei tee minusta ihmisenä parempaa tai huonompaa kuin ne jotka kokevat asian toisin. En usko että viihtyisin muuallakaan teennäisessä pakkopirteässä seurassa niin että sellaiseen ympäristöön haluaisin päivittäin hakeutua oikein kahdesti, ja nyt olen niin tehnyt kun olen jotenkin ajatellut että kunnon äidin kuuluu.



Tuntuisi että ratkaisu jokatapauksessa löytyikin ja ettei se nyt ole monenkaan mielestä niin paha asia jollei siellä viihdy kuin silloin tällöin, vaan muutakin voi lapsen kanssa puuhailla.



Ei ole ollenkaan ollut huonompi iltapäiväkään, parit asiat kävin (lapsen kanssa) kaupungilla jo toimittamassa ja odotan juuri viestiä kaverilta, että tulisiko lapsensa kanssa pian kahvittelemaan, eli emme suuntaa puistoon, eikä päätä enää purista :-)



Mitä tulee sitten siihen kun joku kommentoi että onpas törkeää jos mies joutuu töiden päälle vielä olemaan lastenkin kanssa, ulkoiluttamaan. No jopas, mitäs minä sanon miehelleni kun hän mieluusti menee ulkoilemaan lapsen kanssa vaikka hiekkikselle. Sanonko että vauva-palstalla sanottiin että et saa kun olet oikein töissäkin ollut koko päivän, että sellainen on "perseestä". Entäs sitten kun minäkin palaan töihin, pitääkö lapsille hankkia illaksi hoitaja ettei vaan ole p:stä sitten minua tai miestä kohtaan, kun kumpikin olemme töissä.