Lue keskustelun säännöt.
Ennakkoluuloja kristinuskosta aika paljon tälläkin palstalla ja...
20.08.2010 |
...kunnon väärinkäsityksiäkin, mutta tiesitkö seuraavaa kristinuskosta? Kolme linkkiä, hyvin erilaista, mutta puhuttelevaa tai koskettavaakin, jos voit tutustua avoimella mielellä :)
- Ydinasioita alkaen Rakkaudesta
http://www.sinuntahtesi.com/rakkaus.html
- Mitä kuoleman jälkeen ja elämän tärkein "kohtalonvalinta"
http://www.onlyoneway.net/sarjakuv3.htm
- Rakkautta etsimässä. Viisi tositarinaa (The Journey Home to Love)
Kommentit (63)
niinpä niin mä voin todella lukea vastaukset maailman vaikeimpiin kysymyksiin, mutta niin typerä, aivoton, sivistymätön ja helposti kusetettavissa oleva mä en ole, että uskoisin satukirjaan!
Ihminen tuskin menee taivaaseen tai jumala loi maailman 7 päivässä tai jumalan poika kuoli mun tuhmuuksien takia tai nooa rakensi arkkia tai jumala loi homot vihattavaksi tai jumala halusi maailmasta näin paskan paikan, missä toiset on rikkaita ja toiset kuolee kadulle nälkään. Sellaisenhan se mukamas loi, mutta mitään selitystä en ole asialle keksinyt.
Se mikä todistaa sen, että kyseessä on satukirja on se, että samat lorut ja jorinat löytyy hyvin pitkälle muistakin uskonnoista, kuten juutalaisuudesta tai islamista. Kai olet lukenut alkukirkosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos sinä et sitä näe, niin olet sokea!
Lapset ja teinit ovat hukassa, kun ei ole enää sitä yhtä ja ainoaa totuutta, vaan jokainen se saa tehdä ja valita mitä haluaa. Kaikki on ok ja kaikki tulee suvaita. Tästä seuraa vain se, että ihmisillä ei ole enää mitään mihin turvata.
Mammona, koulutus jne. eivät tuo ihmiselle tasapainoa ja onnellisuutta. Onhan se totta, että paljon hyvääkin kehitystä on tapahtunut, mutta pahaa sitäkin enemmän ja juurikin näiden hyvien ohessa.
Eivätkö ateistit pelkää kuolemaa?
Ai niin, samoin perusteinhan kristityt ovat julistanete lopun aikoja jo kohta 2000-vuotta!
Ja ERITYISESTI esim. Roomassa vainojen aikaan, mustan surman koetellessa Eurooppaa, 100-vuotisen sodan aikaan, nälänhätien aikana, ns. pienellä jääkaudella jne jne.
Ja sehän on juuri sitä, mitä se OIKEASTI ON!
Pilkkaa, väkivaltaa, moraalin sortumista kaikin puolin,yhtäaikaisia luonnonmullistuksia tihenevään tahtiin, kansojen sekoittumista (maahanmuutot) jne...
Miten satukirja voi tietää tuon kaiken?
Ehkäpä se ei ihan satukirja olekaan.
Ja moni tiedemies on sitä mieltä, että Raamattu ja evoluutioteoria eivät ole mitenkään ristiriidassa.
Se tosin vaatii muutakin kuin matemaattista ymmärrystä.
Mitenkähän ateistit selittävät maailmankaikkeuden synnyn näin hienoksi kokonaisuudeksi, kysyi joku.
Lueppa tämä teos ja pyyhi rähmät silmistä!
Kotona maailmankaikkeudessa
Esko Valtaoja
Ihmiskuntaa on aina askarruttanut elämän ja olemassaolon tarkoitus. Vastauksia on etsitty ihmisestä itsestään, mutta saattaisiko ratkaisu löytyä maailmankaikkeudesta?
Elämää on viime vuosina löydetty maapallolta oloista, joista sitä ei aiemmin arvattu etsiäkään: esimerkiksi syvältä kallioiden sisältä ja valtamerten pohjien tuliperäisistä savuttajista. Maasta on vaikea löytää paikkaa, jonne elämä ei olisi tunkeutunut.
Voisiko elämää olla kehittynyt muuallekin? Luonnonlait vaikuttavatkin mittatilaustyönä elämää varten räätälöidyiltä, aivan kuin maailmankaikkeuden tarkoituksena olisi synnyttää elämää. Jos näin on, missä kaikki muut sitten ovat?
Avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja valloittaa avaruuden ja tutustuttaa lukijansa siinä sivussa uuteen tieteenalaan, astrobiologiaan. Luonnontieteiden lisäksi hän ammentaa aiheensa muun muassa kulttuuriantropologiasta, taiteesta ja scifi-kirjallisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ennne oli kaikki paremmin. Punatukkaiset olivat noitia, vääräuskoiset (myös eri tavoin uskovat krisityt) poltettiin roviolla, kodittomuus oli rikos, samoin työttömyys. Kaikki lapset voivat hyvin koska ruummillinen kuritus oli sallittua, vanhemmat eivät töiltään ehtineet huolehtia kunnolla lapsista etenkin kun lapsetkin olivat töissä (kaivostyö on NIIN kivaa!) ja kun ruuasta oli pulaa usein niin lihavuudesta ei ollut pelkoa, alkoholia juotiin päivittäin paljon (osa palkasta maksettiin oluena tai viinana) suurin osa kuoli viimeistään nelikymppisinä. Tietysti oli myös mahdollisuus joutua esim. orjaksi jos oli väärän värinen, ja hyvä niin!
Mutta suutari pysyi lestissään ja onneksi kailla oli yksi totuus ja he olivat onnellisia!
jos sinä et sitä näe, niin olet sokea!
Lapset ja teinit ovat hukassa, kun ei ole enää sitä yhtä ja ainoaa totuutta, vaan jokainen se saa tehdä ja valita mitä haluaa. Kaikki on ok ja kaikki tulee suvaita. Tästä seuraa vain se, että ihmisillä ei ole enää mitään mihin turvata.
Mammona, koulutus jne. eivät tuo ihmiselle tasapainoa ja onnellisuutta. Onhan se totta, että paljon hyvääkin kehitystä on tapahtunut, mutta pahaa sitäkin enemmän ja juurikin näiden hyvien ohessa.
Eivätkö ateistit pelkää kuolemaa?
niinpä niin mä voin todella lukea vastaukset maailman vaikeimpiin kysymyksiin, mutta niin typerä, aivoton, sivistymätön ja helposti kusetettavissa oleva mä en ole, että uskoisin satukirjaan! Ihminen tuskin menee taivaaseen tai jumala loi maailman 7 päivässä tai jumalan poika kuoli mun tuhmuuksien takia tai nooa rakensi arkkia tai jumala loi homot vihattavaksi tai jumala halusi maailmasta näin paskan paikan, missä toiset on rikkaita ja toiset kuolee kadulle nälkään. Sellaisenhan se mukamas loi, mutta mitään selitystä en ole asialle keksinyt. Se mikä todistaa sen, että kyseessä on satukirja on se, että samat lorut ja jorinat löytyy hyvin pitkälle muistakin uskonnoista, kuten juutalaisuudesta tai islamista. Kai olet lukenut alkukirkosta.
ihanko oikeasti olet yrittänyt lukea raamattua ihan kirjaimellisesti? No en kyllä sitten yhtään ihmettelekään, miksi niin moni ei usko siihen. Ja tuo että samat tarinat ovat muissakin uskonnoissa, miten se todistaa yhtään mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paha vaan että monet ottavat asiat kirjaimellisesti. Lienee jääneet vanhat tavat päälle, kun aikoinaan uskonisät opettivat että Raamattu=Jumalan sanaa=totta joka kirjain. Vie aikaa oppia uusia tapoja ajatella asioita.
Ja moni tiedemies on sitä mieltä, että Raamattu ja evoluutioteoria eivät ole mitenkään ristiriidassa.
Se tosin vaatii muutakin kuin matemaattista ymmärrystä.
Ja tuo että samat tarinat ovat muissakin uskonnoissa, miten se todistaa yhtään mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tuo että samat tarinat ovat muissakin uskonnoissa, miten se todistaa yhtään mitään?
Jumalan yhteydessä tais olla jotain vikaa, kun se ei saanut viestiä selvänä perille, vaan samoista sekavista jorinoista syntyi kolme suurta uskontoa, joista luultavasti kellään ei ole viesti sellaisena kuin Jumala sen tarkoitti vaan ihmiset sekoitti sekaan omia uskomuksia ja arvoja ja syntyi kolme suurta kirjaa, joista mikään ei oikeasti ole jumalan sanaa, vaan jotain ihmisten muokkaamia jorinoita.
Jos Jumala pystyisi luomaan maapallon 7 päivässä kaikkinensa päivinensä, niin luulisi sen pystyvän lähettämään pari kirjaakin, joissa lukee mitä hän OIKEASTI tarkoittaa!
Uskon ahdistus on käsitteenä uusi, mutta ilmiönä monelle kristitylle tuttu. Uskon ahdistuksella tarkoitetaan tilannetta, jossa ihminen kokee uskonsa kanssa kipua, ahdistusta, masennusta ja levottomuutta.
Ahdistus voi nousta sisältä päin. Ihminen ei pääse rauhaan uskon asioiden kanssa. Tai ahdistus kaatuu hänen päälleen hänen ulkopuoleltaan. Lähipiirin kristittyjen uskossa on jotakin ahdistavaa ja vaikeaa. Ihminen kokee, että häneltä vaaditaan sellaista uskoa, jota hän ei voi pusertaa itsestään, vaikka miten yrittäisi.
Uskon ahdistuksen satuttamat ihmiset eivät pidä puheenvuoroja hengellisessä tilaisuudessa. Heillä kun ei ole todistuksen sanaa sanottavana Herransa suuruudesta, näin heistä itsestään tuntuu. Eivätkä he rohkene astua itseään uskovampien eteen. Kuuntelijan paikalle he kyllä tulevat, sydämessään toivo siitä, että jospa tänään puhuja tai Pyhä Henki tekisi ihmeen ja sielu vihdoin vapautuisi siihen uskon iloon, joka kaikissa muissa näyttää pulppuavan.
He ovat käyneet useita sielunhoidollisia keskusteluita. Joskus keskustelu on auttanut. Usein on käynyt päinvastoin. Hyvää tarkoittavat neuvot ovat vain lisänneet hengellistä kipua. Kipuilija on saamansa reseptin mukaan rukoillut, lukenut Raamattua, osallistunut seurakunnan elämään ja hoitanut itseään ja ihmissuhteitaan muillakin tavoilla. Silti uskon rauhaa ei ole löytynyt. Tällaisessa tilanteessa ihminen voi luulla, että hänessä on jotakin perustavanlaatuista vikaa.
Kaikkein kipeimmät kokemukset tulevat silloin kun epäillään, että uskon levottomuus johtuu salatuista synneistä tai jopa pahojen voimien vaikutuksesta.
Uskon ahdistus on käsitteenä uusi, mutta ilmiönä monelle kristitylle tuttu. Uskon ahdistuksella tarkoitetaan tilannetta, jossa ihminen kokee uskonsa kanssa kipua, ahdistusta, masennusta ja levottomuutta.
Ahdistus voi nousta sisältä päin. Ihminen ei pääse rauhaan uskon asioiden kanssa. Tai ahdistus kaatuu hänen päälleen hänen ulkopuoleltaan. Lähipiirin kristittyjen uskossa on jotakin ahdistavaa ja vaikeaa. Ihminen kokee, että häneltä vaaditaan sellaista uskoa, jota hän ei voi pusertaa itsestään, vaikka miten yrittäisi.
Uskon ahdistuksen satuttamat ihmiset eivät pidä puheenvuoroja hengellisessä tilaisuudessa. Heillä kun ei ole todistuksen sanaa sanottavana Herransa suuruudesta, näin heistä itsestään tuntuu. Eivätkä he rohkene astua itseään uskovampien eteen. Kuuntelijan paikalle he kyllä tulevat, sydämessään toivo siitä, että jospa tänään puhuja tai Pyhä Henki tekisi ihmeen ja sielu vihdoin vapautuisi siihen uskon iloon, joka kaikissa muissa näyttää pulppuavan.
He ovat käyneet useita sielunhoidollisia keskusteluita. Joskus keskustelu on auttanut. Usein on käynyt päinvastoin. Hyvää tarkoittavat neuvot ovat vain lisänneet hengellistä kipua. Kipuilija on saamansa reseptin mukaan rukoillut, lukenut Raamattua, osallistunut seurakunnan elämään ja hoitanut itseään ja ihmissuhteitaan muillakin tavoilla. Silti uskon rauhaa ei ole löytynyt. Tällaisessa tilanteessa ihminen voi luulla, että hänessä on jotakin perustavanlaatuista vikaa.
Kaikkein kipeimmät kokemukset tulevat silloin kun epäillään, että uskon levottomuus johtuu salatuista synneistä tai jopa pahojen voimien vaikutuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivätkö ateistit pelkää kuolemaa?
Kuolema on minulle luonnollinen asia. Surullinen, tietysti. Pelottava joskus - ei se, kun kaikki on ohi, silloin ei tunne enää mitään, mutta toki mahdollinen tuska sitä ennen, samoin kuin ajatus läheisten menettämisestä.
Mutta juuri elämän rajallisuus tekee siitä niin korvaamattoman arvokkaan. Joka hetkestä. Minulle nämä ovat kaikki, mitä on. Rakkaat ihmiset luonani täällä vain sen hetken, sen kipinänlennon verran, minkä elämä kestää.
Usein pysähdyn ajattelemaan, miten haavoittuvaisia kaikki ihmiset ja muut elottomat olennot ovat tässä maailmankaikkeudessa. Ja minulle, ateistille, ainoa turva on se hauras inhimillinen hyvyys - solidaarisuus, kiltteys, altruismi. Ja vastaavasti ainoa asia, mikä minulle elämässä on todella tärkeää, on se että elän oikein, se miten voin toisten elollisten olentojen kärsimystä helpottaa. Kun en usko jumaliin, joille sitä tehtävää voi sysätä.
Tässäpä "ateistin uskontunustukseni", joka on se oman elämänasenteeni eettinen ohjenuora.
Siis piti olla "kaikki muut ELOLLISET" olennot.
...kahvia, kiitos! Koneisto takkuilee. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jollain lailla koen että jokin korkeampi voima vetää minua puoleensa. Järkeni tosin haluaa taistella sitä vastaan, vaikka olen kokenut ns. uskonnollisen kokemuksen...
Täytyy sanoa että itse kunnioitan enemmän eettistä ateistia, kuin kapeakatseista uskonharjoittajaa. (Ei ole Jumalan vika jos pyhät tekstit tulkitaan ja ymmärretään väärin ja uskontoa käytetään keppihevosena mihin tahansa hankkeisiin. Ei myöskään se että ihminen käyttää vapaata tahtoaan väärin).
Ovatko eri uskonnot sittenkään ytimeltään niin kaukana toisistaan?
Itselleni usko ei ole hätää pelastuksestani, siedän hyvin ajatusta että kuoleman jälkeen ei ole mitään. Enemmänkin se on tunnetta jostain itseäni suunnattomasti suuremmasta, rakastavasta, armeliaasta voimasta, tunnetta pyhyydestä, joka ylittää kaiken. Tavallaan koen että en voi kääntää tälle selkääni, ihmisjärki on kuitenkin rajoittunutta ja tunteet edustavat ainakin osatotuutta. Tunnen, etten elä täydesti, mikäli en huomioi Jumalan mahdollisuutta.
Minusta uskon tulisi näkyä jokapäiväisessä elämässä eettisyytenä, hyvinä tekoina ei uskonnon tuputuksena tai paasauksena pelastuksesta. Koen että olen jollain lailla vastuussa Jumalalle, että elän mahdollisimman oikein, rakkaudellisesti.
Näen että kärsimys kuuluu elämään, muutoin ihmisellä ei olisi tarvetta kääntyä Jumalan puoleen. Se miksi jotkut joutuvat kärsimään enemmän kuin toiset on kyllä pohtimisen paikka. Tällä hetkellä mietin, voisinko uskoa Jumalaan, jos elämässäni olisi ollut suurempia vastoinkäymisiä kuin olen kokenut.
Jo teoreettisesti on mielenkiintoista ajatella jotain niin suurta, mitä on vaikea käsittää: kokonaista, osista koostumatonta, kokonaan toisenlaista kuin meidän fyysinen maailmamme...
Buddhalaisuus poikkeaa useimmista muista uskonnoista siinä, että se ei edellytä uskoa yliluonnollisiin jumaliin tai palvontamenoja. Myös Buddha itse opetti olevansa tavallinen ihminen, ei jumala tai profeetta. Useimmat Aasian buddhalaiset kuuluvat kuitenkin suuntauksiin, joissa Buddhaa pidetään jumalankaltaisessa asemassa. Buddhalaisuuden keskeinen opetus on tehdä hyvää, välttää pahaa ja puhdistaa mielensä. Lopullisena tavoitteena on nirvana eli valaistuminen. Valaistunut ihminen vapautuu samsarasta eli elämän kiertokulusta. Tämä voi tapahtua vain mietiskelyn, eli meditaation, henkisen kasvun ja itsensä syvimmän olemuksen oivaltamisen kautta.
Buddhalaisuus perustuu syyn ja seurauksen, eli karman ymmärtämiseen, mikä tarkoittaa että olemme itse vastuussa omasta tulevaisuudestamme. Lopullisena tavoitteena on nirvana eli valaistuminen. Valaistuminen ilmenee pelottomuutena viisautena, itsesyntyisenä ilona ja aktiivisena myötätuntona ja sen voi saavuttaa meditoimalla[1].
Ja tuo että samat tarinat ovat muissakin uskonnoissa, miten se todistaa yhtään mitään? Jumalan yhteydessä tais olla jotain vikaa, kun se ei saanut viestiä selvänä perille, vaan samoista sekavista jorinoista syntyi kolme suurta uskontoa, joista luultavasti kellään ei ole viesti sellaisena kuin Jumala sen tarkoitti vaan ihmiset sekoitti sekaan omia uskomuksia ja arvoja ja syntyi kolme suurta kirjaa, joista mikään ei oikeasti ole jumalan sanaa, vaan jotain ihmisten muokkaamia jorinoita. Jos Jumala pystyisi luomaan maapallon 7 päivässä kaikkinensa päivinensä, niin luulisi sen pystyvän lähettämään pari kirjaakin, joissa lukee mitä hän OIKEASTI tarkoittaa!
eikös se jumala lähettänyt sen jeesuksen tätä varten?
Teille on suotu se armo, että saatte uskoa Kristukseen ja vielä kärsiäkin hänen puolestaan.
-Fil. 1:29
Rakkaat ystävät, älkää oudoksuko sitä tulta ja hehkua, jossa teitä koetellaan, ikään kuin teille tapahtuisi jotakin outoa. Iloitkaa päinvastoin sitä enemmän, mitä enemmän pääsette osallisiksi Kristuksen kärsimyksistä, jotta saisitte iloita ja riemuita myös silloin, kun hänen kirkkautensa ilmestyy. Kun teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, te olette autuaat, sillä teidän yllänne on kirkkauden Henki, Jumalan Henki.
Mutta sen, joka kärsii kristittynä, ei pidä hävetä, vaan hän kirkastakoon kristityn nimellään Jumalaa.
-1. Piet.4:12-14,16
Lopullisena tavoitteena on nirvana eli valaistuminen. Valaistunut ihminen vapautuu samsarasta eli elämän kiertokulusta. Tämä voi tapahtua vain mietiskelyn, eli meditaation, henkisen kasvun ja itsensä syvimmän olemuksen oivaltamisen kautta.
Mihin "tilaan" ihminen sitten lopulta vapautuu, katoaako hän vain ikäänkuin täydellistyttään, kaiken tarkoituksenmukaisen saavutettuaan valaistumisessa?
eikös se jumala lähettänyt sen jeesuksen tätä varten?
koska olet eronnut kirkosta? Ennen kouluikää?