Lue keskustelun säännöt.
Puoliso eri sosiaaliluokasta?
19.08.2010 |
Onko kenelläkään puoliso eri "sosiaaliluokasta" kuin itse? Kumpi on "ylemmästä", mies vai vaimo?
Onko ilmennyt ongelmia suhteessa? Käyvätkö molemmat töissä? Onko rahat jaettu tasan, vai molemmilla omat rahat? Ja huomaako mistään eroja? Ja millainen ystäväpiiri on, miten ystävät suhtautuvat?
- keskituloinen akateeminen nainen & pienipalkkainen duunari mies
Kommentit (77)
en edes osaa ajatella tuolla tavalla.
Kaikenlaisella sitä pitää päätänsä vaivata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä akateemisesta perheestä ja exä duunariperheestä. Koska mies on nyt jo exä niin ongelmia ilmeni.
Aloimme seurustelemaan nuorena jolloin asia ei ollut ongelma. Kun mies meni opistotasoiseen koulutukseen (autonasentajan tyyliseen mihin nyt 6,2 keskiarvolla pääsi) niin minä menin kauppakorkeaan. Mies ei halunnut luoda uraa mutta halusi silti "niitä hienompia asioita elämässä" joihin oli tutustunut perheeni myötä. Matkustelua eksoottisiin kohteisiin (ei ollut niihin aikoihin yleistä kuten nyt), hienoissa ravintoloissa käymistä (tyyliin Savoy), iso hienosti sisustettu asunto upealla paikalla, useampi hieno auto jne. Niihin hän ei kuitenkaan ollut itse valmis satsaamaan niin että olisi hakeutunut parempiin työtehtäviin ja jatkokouluttanut itseään jotta hän olisi myös tuonut paljon rahaa talouteen vaan tämän korkean elintason saavuttaminen ja ylläpitäminen jäi miehen ajatusmallissa minun (ja vanhempieni) hankkittavaksi. Lienee itsestään selvää ettei suhteesta tullut pitemmän päälle mitään. Ehdimme kuitenkin olla yhdessä yli 10v joista 5v naimisissa. Onneksi tajusin lähteä ennen lapsien tekoa.
Mies myös "tyhmensi" itsensä täysin lapsen rooliin suhteessamme mitä vanhemmaksi tuli vaikka hän oli minua 2v vanhempi. "Kun sä oot kohta KTM niin sä tiedät nää raha-asiat niin paljon paremmin...en mä osaa ajatella näitä juttuja hoida sä laskujen maksamiset yms". En minä halunnut suhdetta lapsen kanssa - minä halusin suhteen tasa-arvoisen kumppanin kanssa.
Ystäväpiirimme suhtautui kyllä meihin kumpaankin hyvin (siis puolin ja toisin) mutta se ei paljoa auttanut kun tasa-arvoisuus suhteesta puuttui ja tuntui että toinen eli loisena vieressä. Vaati tiettyä elämäntasoa mutta ei halunnut tehdä itse mitään sen saavuttamista varten.
Sori vaan mutta kyllä työväentaustaisen kummipoikamme juhlat ovat ihan erilaisia kun akateemisen suvun kummipojan juhlat.
Jos muuta väittää ei vaan halua eritellä näkemäänsä, jotkut tekee niin.
Siinähän se elämän sisältö kilpistyy; mikä on näyttävää ja prameaa.
Hyvin pinnallista tämä teidän pohdintanne näyttää olevan.
ja se on ihanan kätevää. Molemmat tulee hyvin toimeen toisen suvun kanssa. Juhliin meno ja niissä käyttäytyminen on molemmilla samanlaista. Puheenaiheita riittää, kun koulutustaso ja työn kuva ovat samanlaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huoh.
En ole ajatellut täällä olevan nykypäivänä tuollaista jaottelua.
Turha laittaa niitä linkkejä tutkimuksiin tai luokkaristeily-juttuihin. Ne on luettu ja turhiksi koettu tosielämässä.
Mieheni ja minun vanhemmat ovat hyvin erilaisista ammateista, siinä kaikki.
Tuo miettiminen juhlien erilaisuudesta oli hyvin huvittavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikään ei ole ihanampaa kuin kunnon puukkojunkkari -meininki juhlissa kuin julhissa.
ja se on ihanan kätevää. Molemmat tulee hyvin toimeen toisen suvun kanssa. Juhliin meno ja niissä käyttäytyminen on molemmilla samanlaista. Puheenaiheita riittää, kun koulutustaso ja työn kuva ovat samanlaiset.
Totanoin...
Luulisi, että akateemisesti koulutettu henkilö - sukupuoleen katsomatta, hallitsisi ainakin kieliopin. :D
Ja vaikkei kielioppi olisikaan hallussa, tosiasia on, että 90% duunarimiehistä tienaa enemmän kuin keskituloinen akateemisesti koulutettu nainen.
Rahvaanomaisesta ilmaisutavastasi päätellen et ole akateemisuudestasi huolimatta noussut kovin korkeaan yhteiskunnalliseen asemaan, joten et taida kuulua niihin kovapalkkaisiin uraohjuksiin.
Vihoviimeisenä on todettava; huono provo.
Terveisin,
Hyvätuloinen duunarinainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä ainakin lähisukulaisen puolison perheessä näkyy näin:
- koulutusta ei arvosteta, se on ihan turhaa ja lasten kouluun/opettajaan suhtaudutaan hyvin välinpitämättömästi
- samalla paikkakunnalla pitää asua koko elämä
- matkustelu on turhaa, paitsi tietysti joku Tallinna tms joskus
- Saatetaan prameilla taloilla ja autoilla (ns uutta rahaa) (jos rahaa on ollut kohtuullisesti aina niin siitä ei tehdä numeroa)
- Kotoa ei ole kirjoja, ei edes lasten kirjoja, kirjastossakaan ei käydä
- Lelut ovat halpaa krääsää, koska pitää saada mieluummin paljon kuin vähän ja hyvää.
- Naimisiin mennään vasta kun lapsia jo on
Tässä muutamia työväenluokkaisuudesta kertovia juttuja
oli duunarikihlattu (mies), kaveri itse aloitteli yliopisto-opintoja. Seurustelu oli sujunut hyvin neljä vuotta, aina yliopiston aloittamiseen ja yhteenmuuttoon asti. Mies ei ollenkaan ymmärtänyt, että kaverini piti lukea tentteihin myös iltaisin ja viikonloppuisin ja piti koko kouluttautumista ihan turhana. Odotti myös, että kaveri olisi siivonnut ja kokannut ja tehnyt kaikki kotityöt, vaikka tuo parisuhdemalli voi olla tietysti muullakin kuin duunarimiehellä. Suhde lopahti sitten jo ekana opiskelusyksynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä vain on aika kummallinen ajatus, että samassa taloudessa voisi olla kahta eri sosiaaliluokkaa. Ts. rahat kai ovat yhteiset, ammatit ja koulutus toki eri. Oli miten oli, mun mielestä se sosiaalisesti sijoittuminen on näiden kahden aikuisen "kombinaatio", ei suinkaan kumpikin erikseen.
Kumpikaan ei mistään akateemisesta perheestä. Erona että minun perheessä normaalit työssäkyvät duunari vanhemmat, hänellä alkoholsoitunut isä ja äitikin työtön. Alkuaika oli kivaa hauskanpitoa, kun mies ammattikoulusta valmistumisen jälkeen piti "välivuotta" ennen armeijaan menoa ja minä olin vielä lukiossa. Armeijan jälkeen oli työttömänä jonkin aikaa ja silloin aloin potkia eteenpäin opiskelemaan tai edes kunnon työhon. No löysi sitten jonkinlaisen duunarihomman, johon oli täysin tyytväinen eikä mitään kunnianhimoa eteenpäin. Ongelmat ilmeni varsinaisesti kun lähdin meidän pikkupaikkakunnalta opiskelemaan yliopistoon ja löysin akateemisia ystäviä, joiden kanssa pystyi puhumaan muustakin kun kuinka kovat kännit vedettiin viikonloppuna tms. Oli mielettömän mustasukkainen kaikista menemisistäni ja reilu vuosi jotenkin kituutettiin. Sitten kun valmistumiseni läheni ja sain töitä ja hän suunnitteli muuttavansa nurkkiin elämään minun kustannuksellani, onneksi älysin pistaa jutun poikki.
Nykyisen mieheni tapasin yliopistolla opintojen loppuvaiheessa ja yhdessä ollaan oltu useita vuosia ja menee huomattavasti paremmin. Ei johdu rahasta, sillä hänelläkään ei ihmeelliset tulot - mulla tulot reilusti paremmat. Tärkeämpää että ollaan molemmat kiinnostuneita samoista asioista - taloudesta, politiikasta, matkustelusta, omakotitalon rakentamisesta, mökkeilystä, teatterista jne. Ehkä toivoisin että hänellä olisi hieman enemmän kunnianhimoa urallaan, mutta toisaalta hyvä näin. Mulle ura on tärkeä, joten hyvä että mies pystyy välillä ottamaan suuremman vastuun lastenhuollosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"- Naimisiin mennään vasta kun lapsia jo on"
Uskon, että tämä on edes näiden keinotekoisten sosiaaliluokkien erovaisuus.
kirjoittajia, jotka analysoivat ja miettivät ihan turhia juttuja.
En elämä ole niin mustavalkoista. Vaikka teillä olisi ollut nuoruuden suhde jonkun "amismiehen" kanssa, se ei tarkoita sitä, että kaikki olisi sitä ja samaa, parikymppisen laput silmillä -elämää / toimintaa.
Minä akateemisesta perheestä ja exä duunariperheestä. Koska mies on nyt jo exä niin ongelmia ilmeni.
Aloimme seurustelemaan nuorena jolloin asia ei ollut ongelma. Kun mies meni opistotasoiseen koulutukseen (autonasentajan tyyliseen mihin nyt 6,2 keskiarvolla pääsi) niin minä menin kauppakorkeaan. Mies ei halunnut luoda uraa mutta halusi silti "niitä hienompia asioita elämässä" joihin oli tutustunut perheeni myötä. Matkustelua eksoottisiin kohteisiin (ei ollut niihin aikoihin yleistä kuten nyt), hienoissa ravintoloissa käymistä (tyyliin Savoy), iso hienosti sisustettu asunto upealla paikalla, useampi hieno auto jne. Niihin hän ei kuitenkaan ollut itse valmis satsaamaan niin että olisi hakeutunut parempiin työtehtäviin ja jatkokouluttanut itseään jotta hän olisi myös tuonut paljon rahaa talouteen vaan tämän korkean elintason saavuttaminen ja ylläpitäminen jäi miehen ajatusmallissa minun (ja vanhempieni) hankkittavaksi.
Lähinnä tämän kirjoittajan elämä vaikuttaa peruskapitalistitouhulta, jonka perustana on varakas työläissuku. Nousukkaita, jotka ovat maallisen mammonan keruun lisäksi päättäneet hankkia sivistystä.
terveisin köyhä akateeminen, akateemisesta köyhästä perheestä
että kyllähän on itsestäänselvää, että tällaista tietynlaista jakoa on olemassa. Sen näkee kaikessa, kuten itse olen mieheeni tutustuttuani nähnyt ihan lähietäisyydeltäkin.
Sen kun vain kiertelee vaikka erilaisilla asuinalueilla niin saa jo jotain osviittaa. Mutta se jako ei kuitenkaan ole av-mamman perusklisee "duunarit ja akateemiset" - paremminkin ihmisiä ja perheitä voi mielestäni jollain tavalla jakaa ylempään ja alempaan sosiaaliluokkaan tai "sivistyneistöön". Ja pakko on sanoa, että usein koulutus ja tulotaso vaikkapa keski-iässä kertovat jotain myös ihmisen elintavoista, älykkyydestä ja arvoista, ei voi mitään.
että kyllähän on itsestäänselvää, että tällaista tietynlaista jakoa on olemassa. Sen näkee kaikessa, kuten itse olen mieheeni tutustuttuani nähnyt ihan lähietäisyydeltäkin.
Sen kun vain kiertelee vaikka erilaisilla asuinalueilla niin saa jo jotain osviittaa. Mutta se jako ei kuitenkaan ole av-mamman perusklisee "duunarit ja akateemiset" - paremminkin ihmisiä ja perheitä voi mielestäni jollain tavalla jakaa ylempään ja alempaan sosiaaliluokkaan tai "sivistyneistöön". Ja pakko on sanoa, että usein koulutus ja tulotaso vaikkapa keski-iässä kertovat jotain myös ihmisen elintavoista, älykkyydestä ja arvoista, ei voi mitään.
Tietyille aloille kouluttautuminen kyllä.
Suomessa kyllä näillä "hienoilla" asuinalueilla on paljon kansakoulupohjaisia, rikastuneita yrittäjiä.
Tietyille aloille kouluttautuminen kyllä.Suomessa kyllä näillä "hienoilla" asuinalueilla on paljon kansakoulupohjaisia, rikastuneita yrittäjiä.
Kirjoitin, että saa JOTAIN osviittaa. Ja todellakin saa. Kyllä meno siistimmällä asuinalueella on YLEISESTI OTTAEN aivan toista kuin alueella, jossa asuu huonotuloisia. Valitettavasti näin on, ja itsekin olen halunnut tavallaan taistella tuota ajatusta vastaan, mutta pakko on omien kokemusten kautta allekirjoittaa se.
Asun "köyhemmällä" alueella, kokemusta myös uudesta alueesta, ja kyllä sen vain näkee kaikesta. Etunenässä siitä, että ihmisillä on hälläväliä-asenne, ovat ylipainoisempia, vetävät kaksin käsin röökiä, pienet lapset liehuvat pihalla ilman kenenkään valvontaa jne. Totta helkkarissa poikkeuksiakin on suuntaan ja toiseen, mutta ehkäpä sitten ne kansispohjaiset (mistä sinä tiedät millainen koulutus "useilla" yrittäjillä on?) ovat työnsä myötä saaneet jonkinverran enemmän elämänkouluakin ja sivistystä kuin se amispohjainen rividuunari 17-vuotiaasta.
Kaikkea kun ei voi mitata kuitenkaan koulunkäynnin määrällä, ihmisen sisin ratkaisee. Joillain vain ei ole kunnianhimoa eikä halua oppia tai kehittyä ja joillain on. Silloin on jopa merkityksensä onko kouluna yliopiston pölisevä kirjakasa vai työelämä.
onko tollasella jotakin väliä?