Lue keskustelun säännöt.
Puoliso eri sosiaaliluokasta?
19.08.2010 |
Onko kenelläkään puoliso eri "sosiaaliluokasta" kuin itse? Kumpi on "ylemmästä", mies vai vaimo?
Onko ilmennyt ongelmia suhteessa? Käyvätkö molemmat töissä? Onko rahat jaettu tasan, vai molemmilla omat rahat? Ja huomaako mistään eroja? Ja millainen ystäväpiiri on, miten ystävät suhtautuvat?
- keskituloinen akateeminen nainen & pienipalkkainen duunari mies
Kommentit (77)
Meillä on molemmilla akateeminen koulutus, mutta minun tulot on tuplasti paremmat kuin miehellä. Tulotasolla ei mitään merkitystä, rahat on yhteiset. Olemme aika eri aloilta, joten kiinnostuksen kohteet ja ystäväpiiri hieman erilainen, mutta kaikki suhtautuu hyvin. Kotitöistä mies ehkä hoitaa enemmän kuin puolet, koska mulla paljon pitkiä työpäiviä ja välillä työmatkoja. Eli aivan iha supermies, joka pitää meidän perheen ja kodin kunnossa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä:
-duunariperheestä
-akateemisesti koulutettu
-huonotuloinen
Mieheni:
-akateemisesta perheestä
-vain ylioppilas
-erittäin hyvätuloinen
Ja hyvin tullaan juttuun keskenämme. Ehkä ollaan molemmat sopivan juntteja ;)
Eri asia on tietenkin se miten paljon se vaikuttaa parisuhteeseen. Kyllä sosiaaliluokka näkyy ja kuten edellä todettu asuinpaikat ovat valtavan erilaisia riippuen väestöpohjasta. Tätä ei voi kieltää tai sitten täytyy olla aika sokea ja kyvytön kulkemaan silmät auki. On helppoa elää parisuhteessa, jossa molemmat ymmärtävät työn vaatimukset(myös vapaa-aikana), matkustelun vaatimukset. Puoliso osaa myös tukea ja kannustaa. Elämme samantyyppisessä maailmassa ja meillä on samanlainen arvomaailma. Asumme myös alueella, jossa itse viihdymme ja kyllä tiedän paljon paikkoja, jossa lapsemmekin katsovat ihmeissään ympärilleen ihmisten käytöstä ja elintapoja. Ei totuutta voi kieltää,mutta jokainen valitsee tiensä itse.
Äidilläni ei ollut koulutusta, 7 lapsen yh-kotiäiti. Isäni juoppo. Itselläni 3v. koulutus, sisarukseni kukaan ei yo, osalla ei mitään koulutusta.
Mieheni vanhemmat korkeastikoulutetut, samoin hän itse ja lähisuku.
Olen aina ollut erilainen kuin sukuni, en osaa juoruilla ja arvostella toisia ihmisiä. Taloudestani olen pitänyt huolta, on sijoitusasunto. Rahasta ei ole mieheni kanssa ollut riitaa, koska molemmilla sopivat tulot menoihin nähden. Miehen suku on ottanut minut hyvin vastaan, tosin itse tunnen aina alempiarvoisuutta, koska en puhu 4 kieltä, en edes englantia. Siinä suvussa ja ystävissä on paljon ulkomaalaisia. Osaan keskustella ja käyttäytyä. Olen töissä, mutta siellä en viitsi koskaan miehestäni tai sukulaisista puhua. En tunne kuuluvani työjoukkoon, kun en käy baareissa, vaan kulttuuritapahtumissa ja museoissa yms.
Ja jos olisimme yhdessä vieläkin, koulutustasotkin olisivat erilaiset... eli hän ei ole peruskoulun jälkeen kouluja käynyt ja itse olen kouluttautunut, kylläkin vain AMK-tasolle, mutta kuitenkin..
Tosin luulen, ettei tuloissa juurikaan olisi eroja, sillä hän on tehdastyöläinen, ja olen ymmärtänyt, että hänen bruttotulonsa kuukaudessa ovat n. 3000 - 4000 euroa...
Mutta sitten muuten. Hänen vanhampansa olivat eronneet lasten ollessa pieniä ja molemmat olivat "juoppoja"... Lapset olivat kasvaneet vapaasti ja minkäänlaisia käytöstapoja ei löytynyt keneltäkään, enkä usko, että löytyy vieläkään (olemme eronneet 12 vuotta sitten).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan miehen kanssa molemmat korkeakoulutettuja, mutta minulla se on jo kolmannessa polvessa, miehen vanhemmat on maalaisia. Kyllä erot perhetaustassa näkyy tietyllä tapaa, vaikka olemme koulutuksen ja tulotason perusteella yksilöinä periaatteessa samalla viivalla. Mies ei esimerkiksi ymmärrä korkeakulttuuria eikä lue kirjoja.
No voi toki näinkin olla mutta ei ainakaan minulla ja miehelläni ole näin. Mies siis perusduunari tosin insinööri koulutukseltaan (ei dipl. ins. vaan ihan opistotasoinen). Hänen palkkansa on 2900e/kk. Voisi olla korkeampikin varmasti mutta miehellä ei ole pätkääkään kiinnostusta edetä eikä tehdä edes horisontaalista muutosta työhönsä joka voisi nostaa palkkaa. Ei vaan kiinnosta.
Minulla (KTM, nainen) on palkka 4200e/kk - 6h/pvä työajalla. Olen kiinnostunut ammattitaitoni jatkuvasta kehittämisestä.
Kyllähän se ongelmia tuo kun mies ei ymmärrä (hyväksy) sitä että joillekin ihmisille koulutus on tärkeä asia ja että työkin voi olla muuta kuin paikka jossa kituutetaan 8h/pvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nousee aina tasaisesti esiin tällä palstalla? Ja AINA kyse on siis akateeminen nainen+ duunarimies-ilmiöstä. Tekstit on sisällöltäänkin aina jokseenkin samanlaisia. Joko joku on keksinyt provon joka joka kerta toimii, tai sitten miehen Suomessa on paljon naisia joille oman miehen koulutustaso tosiaan on ongelma.
Sori vaan mutta kyllä työväentaustaisen kummipoikamme juhlat ovat ihan erilaisia kun akateemisen suvun kummipojan juhlat.
Jos muuta väittää ei vaan halua eritellä näkemäänsä, jotkut tekee niin.
mutta mitä sitten?
Toisaalta tiedän läheisesti akateemisen suvun ja yhden tämän suvun edustaja(itsekin akateeminen) näyttää duunarimmalta kuin duunarit itse. Myös juhlat ovat duunarijuhlat. Eli summa summaarum, eipä taida olla duunarilla ja akateemisella lopulta mitään eroa ulkoisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä:
-duunariperheestä
-akateemisesti koulutettu
-huonotuloinenMieheni:
-akateemisesta perheestä
-vain ylioppilas
-erittäin hyvätuloinenJa hyvin tullaan juttuun keskenämme. Ehkä ollaan molemmat sopivan juntteja ;)
olisin sanonut että olet mun veljen kanssa naimisissa!
Kiroilee välillä kuin rekkamies, viljelee ällöttävää härskiä huumoria ym. Ei arvosta taiteita jne. Itse olen mielestäni aika sivistynyt kuitenkin ja niin olivat duunari-vanhempanikin.
yleisesti DI-miehiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiroilee välillä kuin rekkamies, viljelee ällöttävää härskiä huumoria ym. Ei arvosta taiteita jne. Itse olen mielestäni aika sivistynyt kuitenkin ja niin olivat duunari-vanhempanikin.
jos et sitä jo aiemmin tiennyt??
päivästä toiseen.
Korostetaan sitä ja tätä. Vähätellään toista.
Itse näen asian, ettei ole mitään porvari/duunari-asetelmaa, ihmiset ovat yksilöitä. En mieti toisen taustoja, koulutusta tai asemaa vaan ihan muut asiat ratkaisevat. Arvostan siivoojia yhtä paljon kuin korkeassa asemassa olevia.
Kyllä se sivistys tulee sitten ihan muualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiroilee välillä kuin rekkamies, viljelee ällöttävää härskiä huumoria ym. Ei arvosta taiteita jne. Itse olen mielestäni aika sivistynyt kuitenkin ja niin olivat duunari-vanhempanikin.
DI:t ovat henkisesti kaikista alhaisinta sakkia. jos et sitä jo aiemmin tiennyt??
todella, todella "alhainen". Lapsiparat, mitähän heistä koskaan tulee, kun joutuvat kasvamaan kahden DI-vanhempansa kanssa.
Ei vaan, itse pidän diplomi-insinöörejä ihan fiksuna sakkina, noin kun keskivertosuomalaisiin vertaa. Melkein kaikki tuntemani DI:t ovat älykkäitä ja sivistyneitä.
Tämä ei kerro taas aiheesta mitään, kunhan totesin.
Odotan jonkun vittuilevan tästä.
Itse elän onnellisessa perheenä duunari mieheni ja kolmen lapsen kanssa. Kaksi lapsista on edellisestä avioliitosta ja yksi on yhteinen.
Edellinen avioliitto kariutui ex-mieheni 120-150 matkapäivään vuodessa ja kahteen lievään pahoinpitelyyn. Eron syitä en halua enemmän tässä esitellä, mutta välinpitämättömyydestä perhettä kohtaan kaikki lähti. Rahaa oli tuolloin toki enemmän käytössä, mutta lapset jäi kokonaan minun huollettaviksi. Jotenkin se arki vain piti laittaa onnistumaan oman virkani ohessa.
Nykyinen mieheni on monessa suhteessa täysin erilainen. Esimerkiksi lapset on hänelle aivan eri tavalla tärkeitä. Hän ei erittele lapsia vaan on ottanut kaikki lapset omikseen. Hän huolehtii minusta ja lapsista niin, että välillä ihan punastuttaa. Kesälomansa alun hän käytti siihen, että teki lasten kanssa yhdessä heille leikkimökin. Oli jotenkin epätodellista katsoa miestäni puuhastelemassa lasten kanssa mökin kimpussa. Jokainen lapsista koki itsensä tärkeäksi, pieninkin sai muovivasaran käteen. Mökin valmistuttua lapset sai pitää pihalla juhlat jonne äitikin oli sit kutsuttu.
No tulihan aluksi niitä eroavaisuuksiakin joskus mietittyä. Nykyinen mieheni juo pääsääntöisesti saunaoluen suoraan tölkistä (maistuu kuulemma paremmalta). Ex-mieheni mielestä se oli moukkamaista. Nykyisin moinen ajatus lähinnä hymyilyttää. Nykyinen mieheni ei myöskään kerro työmatkoistaan samalla tavalla (koska hän tulee yöksi kotiin). Lomamatkat tehdäänkin nykyään perheenä, ennen muksut piti jättää isovanhemmille hoitoon, että pystyi "rentoutumaan".
Rahan käyttöä nykyisin on toki katsottava tarkemmin. Emme asu enää kalliissa keskustan osakkeessa, vaan omakotitalossa keskustan ulkopuolella. En esimerkiksi olisi voinut kuvitellakaan entistä miestäni lapioimassa lunta pihalla. Viime talvena nykyinen mieheni kaivoi uhrautuvasti kerta toisensa jälkeen pihakivet näkyviin. Tämän jälkeen hän saattoi tulla lumisena ja hikisenä sisälle, koskettaa jääkylmillä käsillä niskaa ja kertoo rakastavansa minua. Kihelmöi ihan pikkuvarpaassa asti.
Ex mieheni jatkaa entistä työtahtiaan. Kouluikäiset vanhemmat lapset ovat olleet viimeksi 7 viikkoa sitten isänsä luona yhden yön. Olen maininnut asiasta hänelle kahdesti ja vastaus on sama kuin ennenkin "on ollut vähän kiirettä töissä".
Tienaan nykyisen ehkä hieman enemmän kuin mieheni, mutta yhdessä parjäämme varsin kohtuullisesti. Raha ei ole ollut kiistan aiheena kertaakaan. Erillisiä rahoja meillä ei ole, vaan laskut maksetaan sen tililtä kummalla sattuu olemaan.
Elämä on kuljettanut minua välillä ylös ja välillä alas, nyt se kuitenkin hymyilee. Enkä vaihtaisi nykyistä elämääni mihinkään.
Me ollaan miehen kanssa molemmat akateemista köyhälistöä, mutta perhetaustat erilaisia. Kyllä niihin perustaviin eroihin törmää aika usein. Miehen suku on itseään jonkinlaisena sivistys-/herraskaisena sukuna pitävä, itse olen maalaisjunttitaustainen. Ja kyllä me usein ärsytämme toisiamme. Mies on minusta pohjimmiltaan hienoperse ja kursailee turhista asioista, minä taas miehen mielestä monessa suhteessa karsea juntti. Ja tämä tulee ilmi pienissä asioissa, joita ulkopuolinen ei välttämättä huomaa. Esim. minusta lapset saavat kuulua ja näkyä, miehen sukulaisten mielestä heidän pitää istua hiljaa nurkassa pikkusormi pystyssä. Ja minä kiroilen joskus, mistä seuraa tyrmistynyt ja merkitsevä hiljaisuus :D
meillä ainakin lähisukulaisen puolison perheessä näkyy näin: - koulutusta ei arvosteta, se on ihan turhaa ja lasten kouluun/opettajaan suhtaudutaan hyvin välinpitämättömästi - samalla paikkakunnalla pitää asua koko elämä - matkustelu on turhaa, paitsi tietysti joku Tallinna tms joskus - Saatetaan prameilla taloilla ja autoilla (ns uutta rahaa) (jos rahaa on ollut kohtuullisesti aina niin siitä ei tehdä numeroa) - Kotoa ei ole kirjoja, ei edes lasten kirjoja, kirjastossakaan ei käydä - Lelut ovat halpaa krääsää, koska pitää saada mieluummin paljon kuin vähän ja hyvää. - Naimisiin mennään vasta kun lapsia jo on Tässä muutamia työväenluokkaisuudesta kertovia juttuja
Hyvin analysoitu, erityisesti toi "samalla paikkakunnalla pitää asua koko elämä" :)
meillä ainakin lähisukulaisen puolison perheessä näkyy näin: - koulutusta ei arvosteta, se on ihan turhaa ja lasten kouluun/opettajaan suhtaudutaan hyvin välinpitämättömästi - samalla paikkakunnalla pitää asua koko elämä - matkustelu on turhaa, paitsi tietysti joku Tallinna tms joskus - Saatetaan prameilla taloilla ja autoilla (ns uutta rahaa) (jos rahaa on ollut kohtuullisesti aina niin siitä ei tehdä numeroa) - Kotoa ei ole kirjoja, ei edes lasten kirjoja, kirjastossakaan ei käydä - Lelut ovat halpaa krääsää, koska pitää saada mieluummin paljon kuin vähän ja hyvää. - Naimisiin mennään vasta kun lapsia jo on Tässä muutamia työväenluokkaisuudesta kertovia juttuja
Hyvin analysoitu, erityisesti toi "samalla paikkakunnalla pitää asua koko elämä" :)
Kiroilee välillä kuin rekkamies, viljelee ällöttävää härskiä huumoria ym. Ei arvosta taiteita jne. Itse olen mielestäni aika sivistynyt kuitenkin ja niin olivat duunari-vanhempanikin.