miksi kaverini ei suostu ottamaan lastani kylään?

Oman ystäväni taapero kävi kerran kylässä. Murusti kaikki paikat täyteen keksiä, kun sitä piti syödä samalla, kun lapsi tallusti ympäriinsä.



Syönnin jälkeen muksu lätki käsillään pitkin seiniä, ikkunoita, peilejä.





Lapsi meni röhnöttämään uudelle nahkasohvalleni ja kuolasti.



Kakara heitti kaikki sohvatyynyt ja muun mahdolisen lattialle.



Ja lopuksi häntä hyppyytettiin uudessa nojatuolissani.



Sen jälkeen en ole kakaraa luokseni halunnut. Ystävä ihmettelee, kun aina yritän sopia tapaamisia muualle kuin kotiini. Mutta oli sen verran kova siivoaminen tuon pennun jäljiltä. Eikä tämä ystävä, lapsen äiti, kieltänyt ipanaansa kertaakaan.



Eli: katso peiliin! Siellä se syy on, ei lapsessasi eikä ystävässäsi.

Kakara heitti kaikki sohvatyynyt ja muun mahdolisen lattialle.

Ja lopuksi häntä hyppyytettiin uudessa nojatuolissani.

Järkyttävää. Olisi sen lapsen pitäny tajuta että tylsä täti suuttuu jos sohvatyyny on lattialla.

lapsi, mutta täytyy sanoa etten haluaisi enää tuonikäistä asuntoomme, vaikka ei olekkaan mitään kalliitaa mööpeleitä ym.



Oma lapsemme on jo 3,5v. ja nyt meillä on tavarat ym. siinä järjestyksessä kuten pitää eli lapsi tietää mihin ei mennä tonkimaan.



Ja tosiaan ärsyttää se kuolaaminen ym. ja sinun aikasi menisi sitten sen lapsen perässä ravaamiseen, ettei se mene tonkimaan kaappeja ym.

Kakara heitti kaikki sohvatyynyt ja muun mahdolisen lattialle. Ja lopuksi häntä hyppyytettiin uudessa nojatuolissani.

Järkyttävää. Olisi sen lapsen pitäny tajuta että tylsä täti suuttuu jos sohvatyyny on lattialla.

uusiksi kun kaikki koriste-esineet piti nostaa kattoon. Hedelmavadista otettiin omenoita ja yritettiin niilla osua TVruutuun. Seinakello revittiin alas ja sen jalkeen yhdelta kakaralta loytyi n. 3mm. pitka verinaarmu kadesta, minua katsottiin niinkuin se olisi ollut minun aiheuttamani. Siina vaiheessa en enaa jaksanut hymyilla vaan sanoin etta eipa kai tuo viela kuole kun ei verilatakossa seiso. Toivottavasti eivat tule toiste.

t. tylssa tati.

jotain pientä voi toki sattua,mutta musta on vika vanhemmissa jos antavat lastensa mellastaa miten vain!ja tosiaan meille saa pienet tulla ja itselläkin on kohta toinen pieni tulossa maailmaan.Mutta en anna lapseni hinkata muffinsia ikkunaan tai sotkea joka paikkaa.Ja komennan jos meinaa mennä pyyhkimään mustikkaiset kahvot sohvaan ;)Että kyllä se on vanhemmista kiinni,miten antaa lapsen käyttäytyä joitain yksittäisiä vahinkoja lukuunottamatta!

Ja en kyllä ymmärrä,jos ei päästetä lapsia kotiin.Samalla voisi kieltää tosiaan puolisoakin sitten tulemasta jos tämä ei miellytä..Aika törkeää!Sen sijaan voisi sanoa suoraan,että voisitko vahtia,ettei lapsi sotke paikkoja,kiitos jos lapsi alkaa mellastaa.

sillä hän on vielä niin pieni ettei ymmärrä juurikaan kieltoja. Hän on utelias joten kaikkea pitää katsoa, kokeilla ja maistaa. Hän ei jaksa istua paikallaan 1,5h kun äiti jutustelee talon emännä kanssa.



= kyläilystä ja jutustelusta ei yksinkertaisesti tule mitään koska 1v:ta on vahdittava joka sekunti!



Jos äiti ei välitä 1 vuotiaansa touhuista, se tekee pahojaa; rikkoo tavaroita, kuolaa jokapaikan yms. Jos taas äiti vahtii 1 vuotiastaan, hän ei voi juurikaan keskittyä mihinkään muuhun. Eli jos menee ystävän luo kylään ja haluaa tämän kanssa jutella oikeasti, kannattaa tuon ikäinen jättää kotiin.

minua ihmetyttää kun niin moni mainitsee, että ärsyttää lasten kuolaaminen. Ei meidän lapset ainakaan ole ikinä kuolanneet, vaikka tuon ikäisinä varmaan muuten ihan aikaansaavia ovat olleetkin.

koti on sisustettu siten, että siellä ei ole lapsen hyvä olla. Esim.

- kalliita koriste-esineita matalalla

- vaaleat kangassohvat

- kangaspöytäliinat

- vaarallisia rappusia

- kallista elektroniikkaa matalalla

- kukkapurkit lattialla



JNE JNE Se on aika stressaavaa puolin jos toisin kun ei pysty keskittymään mihinkään muuhun kuin siihen että lapsi ei riko / kaada mitään tai että ei loukkaa itseään

eivät halua heitä sotkemaan paikkoja. Lisäksi lapsi vie paljon äidin huomiota, jolloin juttelu voi olla vaikeaa.

Saatteko te mennä lapsettoman kaverinne luo lapsenne kanssa kylään? Miksiköhän kaverini joka on lapseton, ei suostu ottamaan minua kylään 1 v lapseni kanssa. Onko 1 vuotias niin vastenmielinen hänen mielestään vai miksi ihmeessä ei ota meitä kylään yhdessä? Minun pitäisi mennä yksin.

Mun mielestä myös pikkaset on aika rasittavia, varsinkin jos ne liikkuu. Kokoajan saa kytätä että ne ei riko mitään jne. Ja sitten päälle se kauhea huuto jos ottaa kädestä pois jonkun tavaran minkä ei halua menevän rikki tai kuolattavan.

Mulla on lapsia kaks ja kavereiden lapset voi tulla meille, mutta en mä kauheesti ole koskaan noista taaperoiden kyläilyistä nauttinut.

ja hän pelkäsi nimenomaan lapsen tahmaisia käsiä tai että nenästä valuisi jotain jne. Varmaan myös pelko omista esineistään mutta siis perusteli sillä, että lapset ovat niin likaisia...



Tuon tavarajutun otan itse aina huomioon. Hyvä ystäväni on lapseton, ja heillä on kodin sisustukseen käytetty paljon aikaa ja hyvää makua. En ota lapsiani sinne mukaan, kun tiedän, että kaikki aika menisi tavaroiden varomiseen.

aikuisten keskustelusta tuskin tulee mitään, jos lapsi ei nuku.



Tuon ikäinen kuolaa, rikkoo, sotkee, kaataa, itkee jne



Ei lapsettoman koti ole sisustettu tällaista täystuhoa varten

ilman lasta ja jutella rauhassa?



No, mä tosin olen sitä mieltä, että itse päätän menenkö lapsen kanssa vai ilman ja yleensä jätän menemättä, jos tulee määräys jättää lapsi kotiin.

ja kokee että lapsi keskeyttää ja häiritsee ja vie kaiken huomion ja jutu pyörii sit vain sen ympärillä.

ettei vaan pidä lapsista. Moni vapaaehtoisesti lapseton on varmaan sitä mieltä ettei ole mikään pakko ottaa lasta kylään jos ei niistä tykkää.



Itse olen sitä mieltä että kyllä ystävän lapsi pitää hyväksyä, tykkäsi lapsista tai ei. Vähän kuin kieltäisi ystävän elämänkumppania tulemasta mukaan kylään vaan koska ei pitäisi hänestä, ilman mitään varsinaista syytä.



En koe myöskään vaikeasti vammaisen tai vakavasti sairaan seuraa mitenkään mukavaksi, mutta jos ystäväni vammautuisi tai sairautuisi, hän saisi edelleen tulla kylään, pyytäisinkin ihan varmasti. Ja tarkoitan tällä siis sitä, että jos toisella on paha ja vaikea olla, niin ystävä tuntee myötätuntoa ja hänelle saattaa myös tulla paha mieli, en sitä että minulla olisi mitään vammaisia tai sairaita vastaan.



Itsekästä käytöstä mielestäni, mutta ystävälläsi on siihen toki oikeus. Voi olla ettei tuollainen ystävyys pitkään kuitenkaan jatku.

on aivan ymmärrettävä miksi lapston ei ehkä halua pikkulapsia kotiinsa.



Meilläkin kerran oli ihan kamala show kun kukkamullat oli mukulan suussa ja pitkin lattioita, yksi tippui / kompuroi rappusissa, yksi kaivoi veitsiä keittiön laatikosta jne



Ei ole kovin rentouttavaa vierailua kellekään

väistämättä rikkoo tai sotkee jotain jos asuntoa ei ole raivattu särkyvästä/likaantuvasta tavarasta. Jos asunnossa on portaita, koko aika menee kyttäämiseen ettei lapsi putoa niistä.

mutta hänen nuorin on n. vuoden ikäinen. Kun hän tulee kylään ja lapsi istuu äidin sylissä antaa samalla kiskoa verhoja, syö tyynyjä, kuolastaa seiniä ja jos on nuha, niin sitä kuivunutta räkää/kuolaa löytyy joka puolelta.

Mulla on itelläkin lapsia, joten en ole mikään lapsivihaaja. Silti ärsytti, kun kaverin taapero länttäsi meillä muffinsia ikkunaan ja äiti ei sanonut mitään! Siis ymmärrän, että taapero tekee tuollaista, mutta olisi äidin tehtävä puuttua asiaan. En ole sitä perhettä enää kauheasti meille pyytänyt, meillä ei omatkaan lapset saa tehdä tuollaista.