Mitä mieltä tästä?

Varmaan ap:kin on vauvan kanssa väsynyt. Asiaan pitää vain sopia pelisäännöt ja esim. kuinka kauan ne päikkärit kestävät.

Lähinnä suurin osa vauvan nukkumisajasta meni isomman kanssa olemiseen ja nähtävästi se on kannattanut, koska he eivät ole mustasukkaisia toisistaan ollenkaan, kun taas parilla ystävällä on koti kiiltänyt aina yms. mutta lapset hakevat huomiota tekemällä pahoja ja tappelemalla.

mulla on 7 lasta, ihan pian kahdeksan, ja vanhin vielä ala-asteella. Tämä vastaus kysymykseesi. Joten kokemusta on sekä vauvojen että taaperoiden hoidosta sekä kodinhoidon yhdistämisestä. Ja siksi uskalsinkin av- tyyliin ällistellä, miten kahden kanssa voi olla niin vaikeaa, ettei siitä selviä riitelemättä miehen kanssa.

Mulla on käytännössä ollut koko ajan pieni vauva OMASTA VAPAASTA VALINNASTANI, mitään uskonnollista sidettä tähän hommaan ei ole (ettei joku pääsisi tästäkin nakittamaan).

Mutta mä en ala tässä kertomaan sen enempää, myös meillä arki sujuu mainiosti, lapset eivät hae huomiota negatiivisella tavalla tai tee pahoja, joten kaipa meilläkin sitten on onnistuttu - vaikka koti melkein kiiltääkin ;) (tai ei se aina nyt tällä sakilla KIILLÄ, mutta sen verran siistiä on, yllätysvieraat aina tervetulleita!).

Mua muuten ihan huimaa, kun kiillottelen täällä sädekehääni :D Tai toisaalta, en mä kiillosta, mutta huomaan tässä asiassa olevani aika kummajainen, kun en koe tällaista arkea työlääksi. Luonteeltani kai olen aika perinteinen, mun sisuni ei anna periksi laiskottelua minkä TEKOSYYN varjolla sillä välin, kun mun rakkaimpani tekee töitä.

Tottakai välillä voi olla huonoja päiviä, jolloin neljällä on oksennustauti ja ripuli, jolloin ruuanlaitto on pizza-taxin varassa ja kodinhoito retuperällä. Mutta normaaliarkena normaalialsten kanssa - nou probleem.

Vaan pelkästään sun valtakuntaa, jossa sä määräät milloin sun mies siellä nukkuu? Mä olen ihan järkyttynyt, että sun mies joutuu sulle edes perustelemaan sitä että ottaa torkut! Joutuuko hän perustelemaan kaikki muutkin normaalin aikuisen ihmisen elämään kuuluvat asiat? Mun mielestä sä kuulostat nyt aika itsekeskeiseltä tyypiltä, ja myös melkoiselta pomottajalta. Ei sulla voi mitenkään olla niin rankkaa, ettet vielä tuntia pärjäisi lapsiesi kanssa että miehesi saisi nukkua. Mua ihan naurattaa ajatella, että joku noin pieni (mut miehelle tärkeä) asia saa sussa aikaan noin voimakkaan reaktion. Koeta nyt vähän hankkia suhteellisuudentajua sinne kotiseinien sisäpuolelle ja olla iloinen siitä että sun mies on noin vähästä onnellinen.

jos mieheni määräisi, saanko nukkua päiväunet kun olen väsynyt ja jos saan, niin kuinka monta kertaa viikossa. Enkä siis määrää minäkään miehen päiväunista. Ihan ollaan tasavertaisia.

Ja lapsiakin on tullut siinä sivussa kasvatettua useampikin.

Meillä lapset 4kk ja melkein 2v. Mies töissä 5-13. Mä olen erittäin onnellinen että mies tulee kotiin pari tuntia aikaisemmin kuin "normaali" perheen isä. Usein ehtii ottaa torkut ennen kuin isompi herää päikkäreiltä ja on sitten mukana arjessa. Hän ei kyllä valita vaan pikemminkin sanoo että haudassakin ehtii levätä..



Itse olen ottanut rennon otteen vauva-arkeen. Siivoan ja häsään jos jaksan ja ehdin. Nämä lapset ovat pieniä vain hyvin lyhyen ajan ja jo puolen vuoden päästä ehtii tehdä kotitöitäkin ihan eri tavalla.



ps. Eilen jopa kävin ensimmäisen kerran juoksulenkillä sitten nuoremman syntymän. Se vasta tekikin hyvää saada hieman omaa aikaa.

Itselläni on "vain" kolme lasta, eikä tulisi pieneen mieleenikään alkaa arvostelemaan toisten jaksamisia! Inhottavaa ja turhaa puuhaa. : P



Kun nuorimmaiseni oli 2 kk, löysin kenkäni jääkaapista eräänä aamuna, kun olin niin totaalisen paskana valvomisen takia.



Miehen on otettava perheensä huomioon, kotihommat kuuluvat KAIKILLE perheenjäsenille, varsinkin silloin, kun talossa on pieni vauva. Mies ei ole hotellivieras, joka maksaa palveluista työssäkäynnillään. Koko perheen tulee puhaltaa yhteen hiileen ja auttaa toisiaan tarpeen mukaan.



Toki kotona oleva voi tehdä enemmän niitä kotihommia, jos jaksaa. Mutta newsflash! Vauva valvotta ja jaksaminen voi olla todella kortilla. Silloin tavitaan apua, mielellään omalta mieheltä.



Pikkuvauvan kanssa on turhaa alkaa vaatia itseltään sen kummempia suorituksia, kunhan ruokkii lapset ja ehkä ulkoiluttaa myös. Inhottavaa, kun toiset naiset jaksavat vittuilla toisilleen tuolla tavalla kuin ilkeä mamma.



Mielestäni jokin kompromissaratkaisu sopii ap:n perheelle: mies aikaisemmin nukkumaan ja päikkärit vaikka silloin, kun TOSIAAN väsyttää pitkistä yöunista huolimatta. Ap on pikkuvauvan äiti ja ansaitsee huomiota, lepohetkiä, ymmärrystä ja haleja perheeltään.



Sädekehiä ei kannata hankkia alunperinkään, mitä hittoa niillä edes tekee?

Lähinnä suurin osa vauvan nukkumisajasta meni isomman kanssa olemiseen ja nähtävästi se on kannattanut, koska he eivät ole mustasukkaisia toisistaan ollenkaan, kun taas parilla ystävällä on koti kiiltänyt aina yms. mutta lapset hakevat huomiota tekemällä pahoja ja tappelemalla.

mulla on 7 lasta, ihan pian kahdeksan, ja vanhin vielä ala-asteella. Tämä vastaus kysymykseesi. Joten kokemusta on sekä vauvojen että taaperoiden hoidosta sekä kodinhoidon yhdistämisestä. Ja siksi uskalsinkin av- tyyliin ällistellä, miten kahden kanssa voi olla niin vaikeaa, ettei siitä selviä riitelemättä miehen kanssa.

Mulla on käytännössä ollut koko ajan pieni vauva OMASTA VAPAASTA VALINNASTANI, mitään uskonnollista sidettä tähän hommaan ei ole (ettei joku pääsisi tästäkin nakittamaan).

Mutta mä en ala tässä kertomaan sen enempää, myös meillä arki sujuu mainiosti, lapset eivät hae huomiota negatiivisella tavalla tai tee pahoja, joten kaipa meilläkin sitten on onnistuttu - vaikka koti melkein kiiltääkin ;) (tai ei se aina nyt tällä sakilla KIILLÄ, mutta sen verran siistiä on, yllätysvieraat aina tervetulleita!).

Mua muuten ihan huimaa, kun kiillottelen täällä sädekehääni :D Tai toisaalta, en mä kiillosta, mutta huomaan tässä asiassa olevani aika kummajainen, kun en koe tällaista arkea työlääksi. Luonteeltani kai olen aika perinteinen, mun sisuni ei anna periksi laiskottelua minkä TEKOSYYN varjolla sillä välin, kun mun rakkaimpani tekee töitä.

Tottakai välillä voi olla huonoja päiviä, jolloin neljällä on oksennustauti ja ripuli, jolloin ruuanlaitto on pizza-taxin varassa ja kodinhoito retuperällä. Mutta normaaliarkena normaalialsten kanssa - nou probleem.

Olla kotiäiti ja puunata nurkat kiiltäväksi, pyöriä essussa pullantuoksuisena ja kuskata iltaisin kylmää olutta väsyneelle miehelle telkkarin eteen. Me kaikki vain ei olla samanlaisia. Joku jaksaa paahtaa mieleisessään työpaikassa ja toinen kotona. Jotkut väsyy helpommin kuin toiset. Toiset on ikiliikkujia ja toiset tarvii paljon omaa aikaa ja lepoa. Jotkut on kotonaan kirkuvan lapsikatraan keskellä, toisia kirkuminen stressaa.

Ja tiesithän, että vauvat on erilaisia? Kuopuksen vauva-aika meni nukuttaessa, nukkui 15 minsaa, imetys ja taas hetken päästä nukuttamaan vauvaa. Koti oli välillä aikamoisessa kaaoksessa, vaikka vauvan lisäksi oli vain yksi lapsi (1,5v). Yöt meni ihan pienissä pätkissä, kun vauva heräili kymmentä viittätoista kertaa joka yö. Kun tätä jatkuu vähän aikaan niin vähemmästäkin alkaa itkettää miehen ehdotus päiväunista.

Ap:lle. Sopikaa tosiaan, että mies saa nukkua vaikka tunnin, jonka jälkeen herää ja ottaa ohjat käsiinsä siksi aikaa kun sinä nukut, luet, lenkkeilet tai mitä haluatkin tehdä sen tunnin ajan.

töissä 7-18.30. Jos tulis kotiin 14.30 sais mielellään nukkua päikkärit. Meillä myös 2 pientä lasta.

Voin vaan kuvitella kommentit: "Kyllä NORMAALI äiti jaksaa tehdä kotihommat vaikka vauva kainalossa!", "masennus on vaan sun pääs sisällä", "MINÄ en koskaan väsynyt, vaikka lapsia on SEITSEMÄN" ja "uupuminen on luusereiden hommaa!"... Ihanan lämmin ja hyväsydäminen ihminen.

miten ihmeessä elämä on niin hulinaa kahden lapsen kanssa, että ei ehdi tehdä normaali kotihommia tuossa ajassa? Tajuatko, miten ITSEKKÄÄLTÄ ja laiskalta sinä kuulostat? Miehesi varmasti on väsynyt ja ansaitsee tunnin päiväunensa. Varmaan häntä kympillä kiinnostaa tulla töistä kotiin ja huomata, miten vaimo ei kykene suoriutumaan tuossa samassa ajassa kahden lapsen hoidosta kunnialla, vaan tarttee apua (MIHIN?) Eikö ulkoilla voi aamupäivällä? Eikö ruokaa voi valmistella lasten päiväunien aikaan? Onko välipalan tarjoileminen teillä tosiaan niin iso urakka? Mitä sä teet sillä aikaa, kun miehesi on töissä? On varmaan tyypillistä täällä kertoa, miten MINÄ pärjään, mutta mun on ihan oikeasti pakko sanoa: mä hoidan neljää alle kouluikäistä täällä, eikä minulla ole mitään tarvetta jemmata kotihommia miehelle saakka. Mä ajattelen, että mun työni on tällä hetkellä olla kotiäiti, joka huolehtii lasten ja kodin tarpeista. Kun mies tulee kotiin, ollaan ilta yhdessä. Mä en voisi vaatia, että mies joutuisi tekemään niitä töitä, jotka mun mielestä kuuluu kotona olevalle. Miehen työpäivän aikana ehtii HALUTESSAAN mainosti huolehtia kodin perussiivosta, pyykistä, lasten välipalasta ja ruuan valmistelusta. Sekä lasten ulkoilusta. Olemme erilaisia, mutta minun mielestäni on avutonta vikistä kahden lapsen keskeltä, että arki on aikamoista hulinaa. Tuskin se kovin kummoista on, jos rehellisesti itse sitä mietin (oletan lapsesi olevan normaalitapauksia).

Lähinnä suurin osa vauvan nukkumisajasta meni isomman kanssa olemiseen ja nähtävästi se on kannattanut, koska he eivät ole mustasukkaisia toisistaan ollenkaan, kun taas parilla ystävällä on koti kiiltänyt aina yms. mutta lapset hakevat huomiota tekemällä pahoja ja tappelemalla.

mulla on 7 lasta, ihan pian kahdeksan, ja vanhin vielä ala-asteella. Tämä vastaus kysymykseesi. Joten kokemusta on sekä vauvojen että taaperoiden hoidosta sekä kodinhoidon yhdistämisestä. Ja siksi uskalsinkin av- tyyliin ällistellä, miten kahden kanssa voi olla niin vaikeaa, ettei siitä selviä riitelemättä miehen kanssa. Mulla on käytännössä ollut koko ajan pieni vauva OMASTA VAPAASTA VALINNASTANI, mitään uskonnollista sidettä tähän hommaan ei ole (ettei joku pääsisi tästäkin nakittamaan). Mutta mä en ala tässä kertomaan sen enempää, myös meillä arki sujuu mainiosti, lapset eivät hae huomiota negatiivisella tavalla tai tee pahoja, joten kaipa meilläkin sitten on onnistuttu - vaikka koti melkein kiiltääkin ;) (tai ei se aina nyt tällä sakilla KIILLÄ, mutta sen verran siistiä on, yllätysvieraat aina tervetulleita!). Mua muuten ihan huimaa, kun kiillottelen täällä sädekehääni :D Tai toisaalta, en mä kiillosta, mutta huomaan tässä asiassa olevani aika kummajainen, kun en koe tällaista arkea työlääksi. Luonteeltani kai olen aika perinteinen, mun sisuni ei anna periksi laiskottelua minkä TEKOSYYN varjolla sillä välin, kun mun rakkaimpani tekee töitä. Tottakai välillä voi olla huonoja päiviä, jolloin neljällä on oksennustauti ja ripuli, jolloin ruuanlaitto on pizza-taxin varassa ja kodinhoito retuperällä. Mutta normaaliarkena normaalialsten kanssa - nou probleem.

Ai väsymys ja valvova vastasyntynyt ovat TEKOSYITÄ. Kun MINULLA ei ollut vaikeaa, ei muillakaan voi olla. Se on vaan asenteesta kiinni. Vai mitä? : P

Onneksi en tunne tyyppiä irl. Olisin ehkä ensimmäistä kertaa koko elämässäni sortunut käyttämään väkivaltaa.

Ottamatta muihin kitinöihin kantaa, voisi 15 minuutin tirsat auttaa koko perhettä.

vielä tunnin. Oma mieheni tulee pääsääntöisesti vasta 18-19 aikaan.



Mutta ap, ei ne miehetkään mitään superihmisiä ole, joiden pitäisi aina jaksaa. Voin kuvitella, että olisin itsekin tosi väsynyt jos joutuisi mennä töihin tuohon aikaan. Ja miehesihän on kuitenkin kotona tosi aikaisin. Anna hänen nukkua ne päikkärinsä.

Mies nukkukoon vaikka ensin ja sitten ap ottaa omaa aikaa ilman lapsia. Kumpikin jaksaa taas paremmin.

Oli mielenkiintoista lukea kommenttejanne.



Vastaan tässä muutamaan;



Kuten joku toinenkin kirjoitti, niin meilläkin mies monesti itse vapaaehtoisesti valvoo myöhään, koska "tarvitsee omaa aikaa", jonka vuoksi on sitten aamulla tosi väsynyt. Minusta tuo on ärsyttävää, menisi ajoissa nukkumaan ni ei tarttis olla niin väsyneenä.



Ja kuten joku mainitsikin, niin pienen vauvan ja taaperon rytmien yhteensovittaminen ei ole aina kovin yksinkertaista, yleensä he nukkuvat samaan aikaan max. n. 30-45 min. Ja vauva nukkuu päiväunensa pienissä pätkissä, monta kertaa päivässä. Tuo aika ei oikein riitä kotitöihin, ruuan laittoon ja nukkumiseen...



Toki voin valmistella päivällistä päiväuniaikaan, siis silloin jos lapset nukkuvat samaan aikaan, mutta silloin en luonnollisestikaan voi levätä tuolloin, kuten joku kirjoitti.



Taaperomme on kovin vilkas tapaus, ja melkoisen mustis vauvasta, joten meillä kyllä ulkoillaan kaksi kertaa päivässä, jotta esikoinen pääsee purkamaan energiaansa sallitusti.

Vauva puolestaan viihtyisi äidin sylissä ja tissillä vaikkapa koko päivän. Imetyshetket on levottomia, kun esikoinen kieppuu kimpussa koko ajan, hakemassa huomiota. Ja vauva syö myös öisin, monta kertaa, kuten vauvoilla monesti on tapana. Niinpä myös minä koen olevani toisinaan väsynyt.



Olisiko ok, että minä ilmoittaisin miehelle aina hänen tullessa töistä, et mua väsyttää, menen päikkäreille? Kun vauva valvottaa yöllä, niin luonnollisesti se vähän tuppaa väsyttämään.



Mutta joo, miehen kanssa asiasta keskustelimme, ja tulimme siihen tulokseen, että joka toinen päivä hän voi töittensä jälkeen nukkua n. tunnin. Minä puolestani saan kanssa vähän omaa aikaa, jonka käytän vaikka nukkumiseen, lenkkeilyyn, milloin mihinkin.



Ja joo, meillä on kanssa ollut käytössä tuo jo esikoisen syntymästä asti, että viikonloppuisin mies saa toisena aamuna nukkua niin paljon kuin huvittaa.



Ja sille sädekehänsä kiillottajalle; onnea! Olet super!



ap

justiina. Miksi et voisi antaa miehesi nukkua päiväunet (1 h) ihan rauhassa, niin varmaan ihan mielellään osallistuisi sitten loppuillan kotiaskareisiin. Itse voit ottaa päiväunet samaan aikaan kun lapsesikin, vai miksi et voisi?

kyllä minusta 2 alle kouluikäisä oli kokopäivätyötä, ja mies tottakai osallistuu työhön kotona.

miten ihmeessä elämä on niin hulinaa kahden lapsen kanssa, että ei ehdi tehdä normaali kotihommia tuossa ajassa? Tajuatko, miten ITSEKKÄÄLTÄ ja laiskalta sinä kuulostat? Miehesi varmasti on väsynyt ja ansaitsee tunnin päiväunensa. Varmaan häntä kympillä kiinnostaa tulla töistä kotiin ja huomata, miten vaimo ei kykene suoriutumaan tuossa samassa ajassa kahden lapsen hoidosta kunnialla, vaan tarttee apua (MIHIN?) Eikö ulkoilla voi aamupäivällä? Eikö ruokaa voi valmistella lasten päiväunien aikaan? Onko välipalan tarjoileminen teillä tosiaan niin iso urakka? Mitä sä teet sillä aikaa, kun miehesi on töissä? On varmaan tyypillistä täällä kertoa, miten MINÄ pärjään, mutta mun on ihan oikeasti pakko sanoa: mä hoidan neljää alle kouluikäistä täällä, eikä minulla ole mitään tarvetta jemmata kotihommia miehelle saakka. Mä ajattelen, että mun työni on tällä hetkellä olla kotiäiti, joka huolehtii lasten ja kodin tarpeista. Kun mies tulee kotiin, ollaan ilta yhdessä. Mä en voisi vaatia, että mies joutuisi tekemään niitä töitä, jotka mun mielestä kuuluu kotona olevalle. Miehen työpäivän aikana ehtii HALUTESSAAN mainosti huolehtia kodin perussiivosta, pyykistä, lasten välipalasta ja ruuan valmistelusta. Sekä lasten ulkoilusta. Olemme erilaisia, mutta minun mielestäni on avutonta vikistä kahden lapsen keskeltä, että arki on aikamoista hulinaa. Tuskin se kovin kummoista on, jos rehellisesti itse sitä mietin (oletan lapsesi olevan normaalitapauksia).

mun mies tekee töitä 03-16 ja SILTI mä vaadin sitä osallistumaan ;D meillä mennään niin,että mä lähden ulkoilemaan lasten (7v ja 1v) kanssa kun mies tulee kotiin ja mies nukkuu 45-60min päikkärit ja sitten syödään (teen jotain extrahelppoa tai oon tehnyt valmiiksi tjn) yhdessä. Sit mies leikkii lasten kanssa ja mä laitan vähän (paino sanalla VÄHÄN,imuroin ehkä eteisen ja laitan tiskit).



Sit jo iltapalalle noin klo 19,sit pesut ja KOKO porukka,eli perheen miehet menee nukkumaan.



Me ollaan siis luovuttu kokonaan vanhempien yhteisestä ajasta miehen työpäivinä koska se on mahdotonta. Mies nukkuu siis yöunensa 20.00-02.30 (miehellä on lyhyt työmatka ja aamupalan saa töissä).



Vapaapäivinä (lauantai-maanantai) annan miehen nukkua aamulla pidempään ja sit illalla meillä on hyvin yhteistä aikaa :) Ja joka kuukausi miehellä on myös 1-3 "ylimääräistä" vapaata.

Tuntuu oudolta että mies noin väsynyt jos nukkuu kunnon yöunia...vai tykkääkö valvoa omissa touhuissaan ja sitten valittaa päivällä väsymystään? Mä olen sitä mieltä että mies nukkukoon yöllä kuten sinäkin ja hoitakoot velvollisuuksiaan päivällä...

No tuota, minusta taas on itsekästä tehdä mitä haluaa jos on tehnyt lapsia.

jos kaikki tekevät mitä haluaa, eikä ketään satu huvittamaan lastenhoito tai kotityöt, niin ne lapset kuolevat.

joten aikuinen mies ei nuku, jos ont ehnyt lapsia, vaanhoitaa lapsia työpäivän jälkeen, siivoaa ja laittaa ruokaa. 2 lapsessa riittää duunia molemmille.

Niin, on tosi itsekäs jätkä. Miksi naisen pitäisi pyytää häneltä saako nukkua tai lähteä spinningiin. pitäähän jokaisen saada tehdä mitä haluaa? tosi tyranki on, oikea itsevaltias, jos ei päästä vaimoaan ensin pötköttelemään iltaan saakka ja sitten harrastamaan kavereiden kanssa.

Vaan pelkästään sun valtakuntaa, jossa sä määräät milloin sun mies siellä nukkuu? Mä olen ihan järkyttynyt, että sun mies joutuu sulle edes perustelemaan sitä että ottaa torkut! Joutuuko hän perustelemaan kaikki muutkin normaalin aikuisen ihmisen elämään kuuluvat asiat? Mun mielestä sä kuulostat nyt aika itsekeskeiseltä tyypiltä, ja myös melkoiselta pomottajalta. Ei sulla voi mitenkään olla niin rankkaa, ettet vielä tuntia pärjäisi lapsiesi kanssa että miehesi saisi nukkua. Mua ihan naurattaa ajatella, että joku noin pieni (mut miehelle tärkeä) asia saa sussa aikaan noin voimakkaan reaktion. Koeta nyt vähän hankkia suhteellisuudentajua sinne kotiseinien sisäpuolelle ja olla iloinen siitä että sun mies on noin vähästä onnellinen.

No huhhuh sanon minä! Ja vielä lyhyt päivä töissä, pääsee jo päivällä pois!



Minun mieheni herää klo 6, on töissä klo 7, pääsee töistä klo 17, jonka jälkeen n. 3-5 päivänä viikossa lähtee vielä harjoittamaan omaa yritystoimintaa, jota siis pyörittää kokopäivätyönsä (10h/päivä, 5-6pv/viikko) ohessa! Usein tulee illalla 21-22 aikaan kotiin. Ei päikkäreitä.



Aika laiskimus on ukkosi... Itsekin herään kuudelta, tosin olen töissä vasta hieman kahdeksan jälkeen ja pääsen useimmiten neljän aikaan pois.



Mutta kumpikaan meistä ei nuku päiväunia... Huhhuh. Opeta miehesi menemään ajoissa illalla nukkumaan!!