Työssäkäyvät äidit: eikö teillä ole ikävä lapsianne?

minäkin. Jostain syystä vaan nämä meidänkin ystäväpiirin ei kotona hoidetut lapset on sosiaalisia ja menestyviä.



Koska vielä olemme 2 kielisestä ympäristöstä niin ummikkoja on vain nämä äitien kanssa kotona olleet. Vaikea juttu kun kuitenkin asutaan Suomessa ja suomen kieli on pakko oppia. Lisäksi nämä kotiin jumittuneet ovat sitä totaalisesti - ei matkustella eikä kyläillä vaan elämä rajoittuu siihen 4 seinän / aitojen sisälle.



Olen sitä mieltä että lapset tehdään elämää eikä itseä varten - eikös niin sanota jo jossain runossakin? Miksi estää lapsen ja maailman kohtaaminen? Vaikka käynkin töissä voin ikävöidä lastani suunnattomasti jopa illalla kun hän kyyhöttää kainalossani:) Ei se työ meitä erota.

Useimmilla lapset ei mene klo 19 nukkumaan, joten sitä yhteistä aikaa jää enemmän... Meillä siis lapsi menee nukkumaan klo 21 ja itse tulen töistä klo 16. Joten yhteistä aikaa jää 3h enemmän kuin teillä... Joten ei tarvitse sääliä minua tai lastani, paljon on aikaa olla yhdessä!

Vierailija:

Lapsen aamuherätys klo 7, minun töihin lähtöni klo 8, töistä takaisin klo 17, lapsen iltatoimet alkoivat klo 19.

Nukutusta en laske " yhteiseksi ajaksi" , sillä se oli lähinnä tappelua...

t. ap

Töissä olen keskittynyt työasioihin, ja illalla ehdin olla lapsen kanssa 4- 5 h ennenkuin hän nukahtaa. Onhan sekin vähän, mutta, niin, sitä kivempaa meillä sitten on kun ei ole äitikään tylsistynyt ja turhautunut ja pinna kireällä.

Yksi erinomainen esimerkki on tämä " kotiäidit kuljettavat lasta kylässä ja se on pahasta" /" kotiäidit eivät yritäkään sosiaalistaa lapsiaan, vaan kiinnittävät heidät itseensä ja se on pahasta" .

Ilmeisesti vain päiväkoti hyväksytään sosiaalistajana?



Jossain aikaisemmin oli taistelu työäitien välillä. Toiset olivat sitä mieltä, että työssä käyvät, jotka ovat illat lasten kanssa ovat fanaattisia luusereita, jotka eivät anna lasten itsenäistyä ja isälle mahdollisuutta viettää aikaa lasten kanssa ja toiset sitä mieltä, että työssä käyvät, jotka harrastavat iltaisin jotain hylkäävät lapsensa vielä iltaisinkin.



Kotiäidit tappelevat keskenään siitä, pitääkö lasten saada virikkeitä vai ei. Ja riittääkö virikkeeksi tiskaamisen katselu vai pitääkö sen virikkeen olla jotain askartelun tyyppistä.



Työäidit valittavat siitä, etteivät kotiäidit tee kotitöitä vaan laiskottelevat olemalla pelkästään lasten kanssa. Ja sitten he vaativat kotiäitejä tarjoamaan lapsilleen virikkeitä vaikkapa päiväkodin muodossa.



Kotiäidit syyttävät kaikkia päiväkodissa lapsiaan pitäviä lastensa hylkäämisestä ja jo seuraavassa ketjussa kertovat etteivät vietä itse aikaa lastensa kanssa, koska lapset eivät tarvitse muuta kuin kotonaolemisen.



Tämä on skitsofreeninen palsta.

Vierailija:

Tämä on skitsofreeninen palsta.

Ei tämä ole mikään yhtenäinen Palstamieli vaan kokoelma ihmisiä.

Vierailija:

Vierailija:

Tämä on skitsofreeninen palsta.

Ei tämä ole mikään yhtenäinen Palstamieli vaan kokoelma ihmisiä.

Kannattaisi kuitenkin opetella keskustelemaan asioista, tarkoittaen, että osataan kuunnella vastapuolenkin argumentit. Näissä palstan ' keskusteluissa' kirjoittajat tyrkyttävät omaa mielipidettään totuutena ja leimaavat toisinajattelijat huonoiksi ihmisiksi.

Haen lapsen klo 16.30, joskus ehdin jo klo 16 hakemaan. Lapsi menee nukkumaan klo n. 21. Yhteistä aikaa jää siis 4,5-5 tuntia illassa. Ja viikonloput päälle. En juuri harrasta tällä hetkellä, jotta jää aikaa olla lapsen kanssa. Lenkillä käyn pari kertaa viikossa, yleensä toinen kerta viikonloppuna.



Tietysti välillä tuntuu, että yhteistä aikaa on liian vähän, mutta siitä huolimatta minusta on normaalia, että vanhemmat käy päivällä töissä ja lapsi hoidossa. Siitä se lapsenkin itsenäistyminen pikku hiljaa lähtee. Eikä minulla toisaalta pää kestäisi olla 24 h vuorokaudessa ainoastaan äiti.

joskus ei ole vaihtoehtoja jos meinaa saada leivän päälle muutakin kuin ylähuulen! Ja ei todellakaan kiinnosta yhteiskunnan muutaman sadan euron kuukausi" palkalla" alkaa kituuttamaan ja tinkimään kaikesta.

Ei ole työpäivän aikana! Päivällä on niin paljon tekemistä ja lapsi tykkää hoitopaikasta, ettei surua todellakaan tule. Lapsi suorastaan loistaa päästessään aamulla leikkimään toisten kanssa!



Ikävä iskee heti työpaikalta lähteissä, ei työpaikalla. Eli kun istuu autoon, niin tekisi mieli kaahata päin punaisia, jotta näkisi palleronsa nopeammin.