Työssäkäyvät äidit: eikö teillä ole ikävä lapsianne?

jos on jotain omaakin,nin jaksan todellaki enemmän sitten olla ne vaapaat ajat. Se vaikuttaa pääkoppaan sillee rentouttavasti

Joku kouluikäinen on ihan eri juttu kuin 1,5v. Mitä vanhemmaksi ne kasvaa, sitä vähempi niitäkään kotona näkee.

samaan viestiin, ensin aloitit työssäkäyvillä ja päädyit harrastamiseen ja omaan aikaan. Itse olen aina ollut työssäkäyvä äiti, mutta harrastukset on olleet 0 kun lapset ovat olleet alle kouluikäisiä. Mulle on ollut ihan tarpeeksi harrastusta ulkoilla lasten kanssa ja osallistua heidän tekemisiinsä. Tai päinvastoin ottaa heidät mukaan omiin tekemisiini koska kotityöt ja rakennushommat täytyy nekin hoitaa työstä ja lapsista huolimatta.



Ainoa mitä kaipaan on lukeminen ja sitä voin tehdä hetken kun lapset on menneet nukkumaan mikäli mies ei sitten ole jonossa seuraavana huomiota kaipaamassa....

Olen töissä kolmeen ja mies hoitaa päivällä kotona, niin mullekin jää aikaa olla kotona ihan sopivasti. Ja jaksan paremmin.

Mutta olemme koko illan yhdessä, pääsen töistä klo 15 ja viikonloput lepäillään ja ollaan yhdessä koko perhe eikä touhoteta missään kauppakeskuksissa..kuinka moni perhe ja kotiäiti voi sanoa oikeasti viettävänsä laatuaikaa lapsen kanssa?????



Harrastukset on aika vähissä, lenkillä käyn esim kun lapsi ja mies touhuavat pihalla.

lapset kaipaavat AIKAA, ei mitään erityistä supervirikkeellistä hössötystä pari tuntia päivässä.

Minä olen hakemassa lasta hoidosta klo 16. Lapsi menee nukkumaan klo 21. Siinä jää 5h aikaa illalla. Ja tunti aamulla. Yhteensä 6h/päivä. Ja kaikki viikonloput.



Omaa aikaa (tai kahdenkeskistä miehen kanssa) on klo 21-23, sen jölkeen menemme nukkumaan. Harrastan kerran viikossa 1,5h.



Kai sitä nyt jokainen äiti osaa priorisoida menojaan? Minulle ei ole olennaista se, että saisin yhtä paljon " omaa aikaa" ja harrastusaikaa nyt työssäkäyvänä kuin kotiäitinä. Työ on mulle omaa aikaa! Töissä saan toteuttaa itseäni, jutella aikuisten ihmisten kanssa jne. En todellakaan halua juosta kaikkia iltoja harrastuksissa, en tietenkään! Illat ollaan pääosin kotona tai sitten perheenä jossain. Esim. lenkille pääseee vallan hyvin taapero rattaissa.



Jotenkin tosi rajoittunut kuva sinulla ap on työssäkäyvistä äideistä. Minä ainakin ajattelen ihan toisin, eli että jokainen käyttää aikaa siihen mitä pitää tärkeänä. Jos sinä et voinut luopua omista menoistasi, niin se ei tarkoita etteikö muut äidit sitä haluaisi tehdä.

Tätä juuri tarkoitan kun koti-äidit hyysää kylissä ja kauppakeskuksissa...minä kun tulen töistä... klo 15-20 ei ole " pari tuntia" vaan 5 tuntia leikkiä ja yhdessäoloa, lapsen ehdoilla! Älkää unohtako että työhön voi sitoutua monella eri tavalla! Kuinka moni koti-äiti ehtii leikkiä lapsen kanssa 5 tuntia päivässä???? Minäkin olen ollut kotona huom huom....ja aika meni aika pitkälle kotitöihin...nyt meillä käy siivooja ja aikaa on todella panostettu lapseen!

enpä usko että se ihan noin menee.

että meidän lapselle tarha on mukava paikka, eilen viimeksi sanoi että " Joonas on äiti minun ihan paras kaveri, Joonas on kiva!"

ja käy kaupassa kun lapsi ja mies touhuavat pihalla, lääkärissä työajalla, kampaajalla lauantaisin , aika usein päiväunien aikaan kuten muutkin viikonloppuostokset tehdään usein päiväunien aikaan, lapsi on useimmiten toisen vanhemman kanssa silloin. Meillä ei ole mummoja lähellä. t.11

sinä et ehkä osannut aikanasi, mutta se ei tarkoita ettei me muut osata. jos sinä luuhasit kylissä ja ostoskeskuksissa, niin ok, mutta ei kaikki muut.

Minä teet kotityöt lasten päiväuniaikaan ja tiedätkös, minulla on JOKA päivä 12 tuntia yhteistä aikaa lasteni kanssa.

Mikä sun ongelma on? Mä ainakin jaksan enemmän olla lapsen kanssa kun mulla on OMAKIN ELÄMÄ ELI TYÖ! Saan älyllistä haastetta työpaikalla, väännän budjetteja ja olen taloushirmu....mielestäni ei ole tarkoiutus että nainen hoitaa vain lapsia. Sitä paitsi otan usein palkatonta vapaata ja vietämme pitkää viikonloppua, meillä on yksi lapsi joten aikaa hänelle riittää yllin kyllin, voiko useamman lapsen äiti sanoa samaa????????

Meillä kotityöt tehdään yhdessä. Ruokaa laitetaan töitten jälkeen niin, että poika 2v. häärii keittiössä kanssani, sekoittaa, maistelee, seisoo tuolilla vieressäni ja katsoo jne. Samoin keittiön siivous ruuan jälkeen.

Mies osallistuu myös osaltaan kotitöihin. Niin ja siis poika! Tykkää esim. pyyhkiä pölyjä tai imuroida :) Eli heiluu vieressä koko ajan.



Eikä niitä kotitöitä ihan oikeasti niin paljoa ole! Meillä niihin menee noin puoli tuntia päivässä (jos siis ruuanlaittoa ei lasketa). Viikonloppuna sitten tehdään isommat siivoukset, viikolla vain perus pyykkihuoltoa ja pakollista imurointia jne.

Mikä SUN ongelmasi on? Haukut kotiäitejä, miten he luuhaavat ostoskeskuksissa ja aikaa ei ole lapsille.

Minun pääni kestää olla kotona, sorry vaan sulle. Ymmärrän täysin, ettei kaikkien kestä ja silloin on mielestäni oikein jees mennä töihin. Minä en moralisoi työssäkäyviä, alkoi vaan ottaa pattiin kun kotiäitejä haukutaan siitä, että he eivät ole lastensa kanssa.

Ja mitä tulee lapsilukuun... Omituista mielestäni jos rakkautta ja huomiota ei pysty jakamaan kuin yhdelle lapselle. Meillä kaksi pientä lasta ja omansa saavat kyllä molemmat. Mielestäni lapselle ei edes tee hyvää olla jatkuvasti keskipisteenä ja kauhean höösäyksen kohteena. Uskon, että kun lapsi saa olla lähellä ja tulla syliin tarvittaessa, hänen on hyvä olla. En edelleenkään usko laatuaikaan.

Olavi Sydänmaalakan sanoin, " lapsen tulee olla keskipisteeSSÄ, muttei keskipisteeNÄ" .

Ei lapsia tehdä itseä varten ja sitoakseen lapsen itseensä monet ovat valmiita vaikka mihin äärimmäisyyksiin, ollaan jopa 6-7 vuotta kotona " lapsen vuoksi" vaikka taustalla on oma itsekkyys pitää lapsi lähellään jatkuvasti tai laiskuus mennä töihin.



Kotona vuosikausia kasvaneet lapset ovat keskimäärin jääneet paitsi monesta asiasta, mm. sosiaalistuminen on hidasta monissa tapauksissa. Äidit sitovat herkästi lapsen itseensä ovelin ja monin keinoin, kotihengettären rooli on yksi näistä keinoista.



On tutkittu, että lapsi jolla on vain äiti tärkein, kokee pelkotiloja ja menetyksen ahdistusta. Entä jos tuolle " ainoalle" tärkeälle tapahtuu jotain...



Ettekö ymmärrä te riippuvaiset äidit, että lastakin pitäisi ajatella?!?

Vierailija:

Kai sitä nyt jokainen äiti osaa priorisoida menojaan? Minulle ei ole olennaista se, että saisin yhtä paljon " omaa aikaa" ja harrastusaikaa nyt työssäkäyvänä kuin kotiäitinä. Työ on mulle omaa aikaa! Töissä saan toteuttaa itseäni, jutella aikuisten ihmisten kanssa jne. En todellakaan halua juosta kaikkia iltoja harrastuksissa, en tietenkään! Illat ollaan pääosin kotona tai sitten perheenä jossain. Esim. lenkille pääseee vallan hyvin taapero rattaissa.

Jotenkin tosi rajoittunut kuva sinulla ap on työssäkäyvistä äideistä. Minä ainakin ajattelen ihan toisin, eli että jokainen käyttää aikaa siihen mitä pitää tärkeänä. Jos sinä et voinut luopua omista menoistasi, niin se ei tarkoita etteikö muut äidit sitä haluaisi tehdä.

Siis minähän nimenomaan *luovuin* omista menoistani, ja käytin aikaa siihen mikä oli tärkeää eli lapsi. Vai töitäkö tarkoitit? Milläs aikaa se isä sitten olisi ollut haluamallaan vanhempainlomalla - ei minulla ole oikeutta dominoida lasta isän kustannuksella!

t. ap

Menen töihin lapsen takia, jos kärjistän. Olen onnellinen että mieheni kanssa olemme lapselle tasavertaisia, hän ei vielä 2 ikävuoteen mennessä ole koskaan itkenyt hysteerisesti kummankaan perään vaan luottaa siihen, että äiti ja isä tulevat takaisin ja jommalla kummalla on aina aikaa.



Töiden jälkeen vietämme tiiviisti ajan keskenään, lapsi osallistuu jopa ruuanlaittoon. Sitten syömme yhdessä, luemme paljon kirjoja päivittäin, leikimme leluilla, makoilemme yhdessä sohvalla ja juttelemme lapsi mukana ollen. Emme katso koskaan lapsen hereillä ollessa TVtä ja DVDt otamme esiin kerran viikossa, silloin katsotaan Myyrää tai Teletappeja mutta vain puolisen tuntia eli media ei vie aikaamme.



Käymme kirjastossa kerran viikossa ja lapsemme rakastaakin lukemista. Lisäksi pyöräilemme ystävien luo, kävelemme puistoissa ja touhuamme arkisia asioita kaikenkaikkiaan.



Olemme ns. uraisä ja äiti, mutta lapsemme saa päivittäin täyden läsnäolon kello 17-21 jolloin hän sitten laittaakin iltarutiinien jälkeen nukkumaan.



Ikävä päivisin on ajoittain, mutta kotiaika on sitäkin ihanampaa.

Lapsen aamuherätys klo 7, minun töihin lähtöni klo 8, töistä takaisin klo 17, lapsen iltatoimet alkoivat klo 19.



Nukutusta en laske " yhteiseksi ajaksi" , sillä se oli lähinnä tappelua...



t. ap

minulla jää iltaisin 3 tuntia aikaa olla lapsen kanssa. Aamuisin lapsi herää n. 7.00 ja 7.30 on jo hoidossa.. Eli ei meillä sitä aikaa kovin paljon lapsen kanssa ole, mutta se yritetään käyttää mahdollisimman hyvin yhdessä..