Miten joku voi ikinä mennä niin sekaisin, että tarvii apua/lääkkeitä?
Itse olen tätä ihmetellyt. Miten normaali älyinen ihminen voi mennä niin sekaisin, että tarvii esim. psykologin apua tai lääkkeitä?
Itse olen selvinnyt ihan itse kaikesta mitä elämä on eteen tuonut ja melko pahojakin juttuja siihen sisältyy. (mm. pitkäaikainen poikaystävä kuoli, todella läheinen äitini on kuollut..)
Kommentit (33)
Minulla oli takana ihan muut asiat kuin läheisten kuolemat.
niin sitä itsekkin luulin vuosikymmeniä, toisin kävi. Romahdus tuli ja yllätti pahasti minut, joka pärjää vaikka mistä. tässä sitä nyt sitten edetään päivä kerrallaan ja rakennetaan asioita uusiksi. Ja nyt ei ede tapahtunut mitään "mullistavaa", kun romahdin. vuosine varrelle kyllä mahtuu vaikka mitä.
Kyllä elämä suakin opettaa. Asetu joskus toisen saappaisiin tai ota asioista selvää.
Kiitos.
siihen vaikuttaa mm. ihmisen kiintymyssuhdetyyli. Jos on ollut turvaton lapsuus, mikä on Suomessa ika yleistä, siihen saattaa liittyä traumaperäinen stressireaktio mikä sitten aina aktivoituu tulevissakin elämän kriisitilanteissa tai stressaavissa tapahtumissa.
Yhtä lailla voisi kysyä: miksi joku ei ole sairastunut sikainfluenssaan/ aivokalvontulehdukseen/ syöpään jne.
Miksi joku sairastuu ja toinen ei - se taas riippuu monista eri tekijöistä.
tuohon empatiakyvyttömyyteesi. Jonkinlainen persoonallisuushäiriö pakko olla kyseessä.
riittää kun pidät suusi kiinni, jottet sano mitään typerää.
Ihmisen psyyke on aika pitkälti vielä tuntematon tieteellekin. Kuten joku jo aiemmin sanoi, meitä on niin kovin erilaisia. Toiset kestävät helpommin toisia asioita kuin toiset.
Laajennahan kokemuspiiriäsi ja tutustu aiheeseen tarkemmin.
psykoterapiaa ole tarvinnut, ihan muista syistä kävin 3 vuotta terapiaa. Enkä ollut edes pahasti sekaisin. Siis tarkoitan, että ei sitä sekaisuutta ulos päin olisi voinut arvata.
Luulen, että aika monella terapiaan/lääkitykseen turvautuvalla kyse on jostain pidempiaikaisesta asiasta eikä jostain yhtäkkisestä järkyttävästä tapahtumasta. Tai jos on lapsena joutunut kokemaan jotain mitä ei ole osannut tuolloin käsitellä ja se on jäänyt varjostamaan elämää.
Ja eikös masennus ole myös aivojen kemiasta riippuvainen?
Eli good for you ap, kun kemiasi on kunnossa ja lapsuutesi on ollut normaali.
No, esim. perintötekijöiden vuoksi joku on herkempi sairastumaan. Ja joillekin tulee eteen pahempia asioita kuin toisille.
miten kukakin asioihin regoi poikkeaa todella paljon. ja mikä asia se sitten onkaan, mikä saa "kamelin selän katkeamaan".
Itse en olisi ikinä uskonut joutuvani tilanteeseen jossa tarvitsen lääkkeitä/ psykologin apua. vaan toisin kävi. Tosin ensin piti sairastaa paha synnytyksen jälkeinen masennus (jossa siis hormonaaliset tekijät osasyynä, eipä niihin itse voi vaikuttaa), ja sen jälkeen päättää, että ei ikinä enää tätä! Apua en saanut enkä osannut hakea, ja perhe kärsi kohtuuttoman paljon. Myöhemmin olen osannut reagoida oireisiin, ja hakenut apua ennen kuin tilanne on kovin paha. Ja toipunut :)
Paljon kaikkea on minullekin tapahtunut (läheisten kuolemat ovat vielä pikkujuttuja), ja syyt tähän varmasti on jossian lapsuudessa. Se, että oirehdin vasta nyt, on mysteeri minulle, jokin asia vaan nuo oireet käynnistää, eikä ole mitenkään urheaa olla siinä vaiheessa itseään hoitamatta.
Korkeintaan päin vastoin, paljon ajattelevat ihmiset voivat olla jopa alttiimpia mielen sairauksille.
sairastui skitsofreniaan ja lähti suoraan lääkäristä sairaalaan ja oli siellä puoli vuotta. Miten se nyt silleen, terve ihminen!
Samaan tapaan kuin esim. verisuoni aivoissa.
Ympäristötekijät, lapsuus, perinnölliset tekijät ym. vaikuttavat siihen miten pystymme selviämään elämän eri kriiseistä. En minäkään osannut kuvitella, että ihminen voi mennä sekaisin. Mutta sitten tuli vaikea kriisi ja olin itse sekaisin kuin seinäkello. En edes itse heti tajunnut sitä, mutta läheiset sitten toimitti lääkäriin, olin joutunut psykoosiin. Nyt on lääkitys ja terapiassakin käyty. Ja joo, olen ihan normaaliälyinen, eli kyllä näinkin voi käydä. Ole sinä onnellinen, että olet selvinnyt omista kriisesitä sekoamatta, mutta kaikki ei ole yhtä onnekkaita.
14-vuotias poika, jota kidutettiin. Jos luet tuon Iltalehden uutiset, ymmärrät ehkä jopa sinäkin, toivottavasti...
Eli good for you ap, kun kemiasi on kunnossa ja lapsuutesi on ollut normaali.
Kuten edellä joku ehdotti, nyt ap kiireesti lääkäriin, sinulla ei ole kaikki kunnossa.
(Paitsi että provohan näin TYPERÄN aloituksen on oltava).
koko tämän lapsuuden ja yrittävät tappaa ja uhkailevat sillä harva se päivä, niin harva siitä selviää täysin vauriotta, jos koko suku vaan nauraa tilanteelle. Mummot myös. Mummoni sanoi että olen pilannut vanhempieni elämän ja että minun ei olisi koskaan pitänyt syntyä. Kohtelu oli sen mukaista koko suvulta, myös enolta eli kummisedältä. verisiä hakattuja haavoja itse desinfioin peroksidilla 8-vuotiaana.
mihis sun sukulaiset muuten kuoli - vai vitutukseen kenties?
me ihmiset olemme psyykeltämmekin aivan erilaisia kuten muutenkin jokainen ihminen on aivan ainutkertainen, oma persoonansa ja että ihmisten kasvuolosuhteet, elämäntilanteet, asuinpaikat, ihmiskohtalot vaihtelevat hyvin suuresti?